Tässä kohtaa helikopterivanhemmuus alkaa varmastikin olemaan useimmille jo tuttu termi. Niille kuitenkin, joille sen merkitys on yhä epäselvä, tarkennetaan sen tarkoittavan kasvatustaktiikkaa, jossa lasta liikaa holhotaan ja hänen tekemisiinsä puututaan jatkuvasti. Ei välttämättä kuulosta hirveän pahalta, mutta psykologien mukaan liika kasvavan lapsen asioista huolehtiminen voi pitkällä aikavälillä johtaa kyvyttömyyteen tehdä omia päätöksiä ja kantaa vastuuta sekä itseluottamuksen puutteeseen. Käydäänpä siis läpi varoitusmerkit, joista saatat tunnistaa todella olevasi helikopterivanhempi.

Autat lastasi kaikissa pienissäkin asioissa

Uusien asioiden oppiminen tuo onnistumisen kokemuksia lapselle. Erityisen vahvoja nämä kokemukset ovat lapsen ymmärtäessä itse, miten jotain tehdään. Lapselle täytyy toki näyttää, miten useimmat asiat tehdään, ennen kuin hän voi ne oppia, mutta tämän jälkeen on parasta, että varsinainen oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Siksi lapsesi puolesta tekemisen sijaan kannusta ja vain tarvittaessa auta häntä uusien asioiden tekemisessä, kuten ensimmäisillä ruoanlaittokerroilla tai vaikkapa kengän nauhoja solmiessa.

Et anna lapsesi käydä läpi negatiivisia tunteita

Lapsen henkisen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää oppia sietämään ja hallitsemaan negatiivisia tunteita. Näitä ovat esimerkiksi pettymys ja turhautuminen. Ihminen kohtaa näitä tunteita väistämättä läpi elämänsä, joten niiden säätelyn oppiminen on välttämätöntä. Niinpä huomatessasi lapsesi käyvän tällaisia tunteita läpi välittömän lohduttamisen ja asioiden muuttamisen sijaan olisi parempi ohjata lapsesi hallitsemaan hänen tunteitaan ja ymmärtämään, miten pettymyksiin voi suhtautua.

Mikään ei ikinä ole lapsesi syytä

Ovatko kaikki vastoinkäymiset lapsesi elämässä aina jonkun muun syytä? Kenties Wilma-merkinnät häiriökäyttäytymisestä ovat varmasti luokkakaverin vika, kotitehtävien paluu bumerangina takaisin johtuu opettajan epäselvästä ohjeistuksesta ja etenemättömyys seuraavalle tasolle urheiluharrastuksessa on suosivan valmentajan syytä? Jos näin on, niin nyt on aika alkaa opettamaan lapsellesi vastuun kantamista. Lapsi, joka ei ikinä joudu vastuuseen omista teoistaan ja toiminnastaan, ei opi miettimään tekemisestensä seurauksia etukäteen. Tämä on vaikeaa oppia jälkikäteen ja siitä voikin olla haittaa aina aikuisiän työelämään asti!

Puutut lapsesi sosiaalisiin tilanteisiin

Lapsesi tulee varmasti riitelemään kavereidensa kanssa, mutta riitojen selvittäminen ja asioiden sopiminen opettaa tärkeitä sosiaalisia taitoja. Siksi onkin tärkeää antaa lapsesi hoitaa erimielisyydet kavereiden kanssa itsenäisesti. Tietenkin kiusaamistilanteet ovat asia erikseen, mutta tavalliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen puuttuminen synnyttää vain lapsessa tunteen omasta kykenemättömyydestä. Sen lisäksi se voi johtaa siihen, että lapsi lakkaa kertomasta elämänsä asioista sinulle, sillä hän ei halua kuulla kaikkitietäviä ohjeitasi kaikkiin hänen elämänsä ongelmiin.

Teet lapsesi koulutehtäviä

Useimmat meistä auttavat toisinaan omia lapsiamme koulutöissä eikä siinä mitään. Jos lapsesi tarvitsee apua vaikkapa matikantehtävien tekemisessä, niin on hyvä auttaa häntä oivaltamaan, miten jotain pulmaa kannattaa lähestyä. Sen sijaan lapsesi koulutehtävien tekeminen esimerkiksi, jotta hän saisi kaiken ajallaan valmiiksi, ehkäisee tärkeiden taitojen oppimista. Fyysisten taitojen ohella myös muita taitoja nimittäin opitaan itselähtöisesti. Esimerkki tällaisista taidoista voisi olla vaikkapa omien töiden aikatauluttaminen. Se on asia, jotta oppii vain tehdessä, ja sen osaaminen on välttämätöntä myöhemmässä vaiheessa niin koulussa kuin töissäkin. Anna siis lapsesi joskus myös epäonnistua, kannusta häntä sen jälkeen ylös ja eteenpäin ja tue mieluummin hänen elämäntaitojen oppimista.

Järjestät kaiken lapsellesi valmiiksi

Sama vastuullisuus teema toistuu jälleen. Mitä vanhemmaksi kasvetaan, sitä enemmän oma vastuu arjen sujumisesta korostuu. Kyseessä voi olla esimerkiksi koulurepun pakkaaminen, kulkureitin suunnittelu tai välipalan syöminen. Lapsi kyllä huomaa itse, kun asiat eivät ole menneet nappiin, ja oppii siitä sitten. On ihan okei kysyä, onko kaikki valmista huomiselle tai oletko katsonut, milloin bussi menee kaverin luokse. Nämä opettavat lapselle, millaisiin asioihin pitäisi kiinnittää valmisteluissa huomiota. Lisäksi lapsen oppiessa näitä asioita alkaa hän pikkuhiljaa vastaamaan kyselyihin yhä useammin, että kaikki on jo hoidettu, mikä synnyttää tyytyväisiä ja ylpeitä kokemuksia omasta kyvykkyydestä. Lopulta nimittäin juuri onnistumisen kokemukset ohjaavat lapsen kasvua oikeaan suuntaan.

Burnout olikin mahdollisuus

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia