Olen ystävilleni rahakone ja lastenhoitaja
”Minusta tuntuu, että ystäväni käyttävät minua hyväkseen.
Minulla on useampi hyvä ystävä, tai näin olen aina ajatellut, mutta viimeaikoina on alkanut ihmetyttämään muutama asia. Parilla hyvällä ystävällä tuntuu olevan aina oma lehmä ojassa ja agendalla ottaa ystävyydestämme kaikki irti, niin lastenhoitoapuna kuin rahallisena hyötynä. Toki ystäviä kuuluu auttaa, mutta jotenkin vain on todella alkanut kyrsiä, että he ottavat yhteyttä lähes poikkeuksetta vain silloin, kun haluavat minulta jotakin, joko vahtimaan lasta tai jakamaan mökkireissun kuluja. Omat kuulumiseni tai jaksamiseni tuntuvat olevan toissijaista ystävilleni. Olen esimerkiksi kertonut, että nyt on vähän rankkaa, mutta lastenhoitoapua kysellään silti, eikä tule mieleen kysyä, että mitä minulle kuuluu, jaksanko.
Psst! Tietenkin haluat maistaa uusia Huono Äiti -ruokia!
Ystävä X ottaa ystävyydestämme kaiken rahallisen hyödyn irti ihan joka käänteessä. Hän ei todellakaan ole mikään kitupiikki oman kulutuksensa suhteen, mutta laskee aina tarkalleen, että kaikki hänen tarjoamansa maksetaan takaisin. Useamman kerran hän on myös selkeästi pyytänyt minut mukaan vaikkapa mökkireissulle tai Tallinnan matkalle vain jakamaan bensa- ja autokuluja.
Jos itse kutsun ystäviäni omalle mökilleni käymään ja tarjoan kyydin, en kyllä ala kinuamaan bensarahoja tai laske heidän osuuttaan ostamieni tarjottavien kustannuksista. Mielestäni kylään kutsuminen on vapaaehtoista ja vastavuoroista, ja se kenen luokse mennään tarjoaa ruuat. Vieraat voivat sitten tuoda tullessaan esimerkiksi viinit tai muuta herkkua, ja näin osallistua kustannuksiin. Eri asia on sitten, jos koolle tulee isompi porukka ja yhdessä sovitaan nyyttäreistä. Silloin jokaisen on kohteliasta tuoda suurin piirtein samanarvoiset tuomiset (tämäkin tuntuu olevan joillekin vieras asia). Jokaisen euron laskuttaminen tarkalleen itse kutsumiltaan vierailta on mielestäni melko junttia ja tökeröä. Puhumattakaan siitä, että pyydät ystäväsi mukaan matkalle vain jakamaan omia kulujasi.
Kuva Elena Mozhvilo.
Toinen ystäväni, ystävä Y, puolestaan käyttää minua ilmaisena lastenhoitajana. Ymmärrän kyllä, että välillä olisi kiva viettää laatuaikaa ihan kahdestaan miehen kanssa, mutta todella pienen lapsen (olen hoitanut tätä lasta jo alle vuoden ikäisenä vauvana, nyt hän täyttää pian kaksi) ottaminen hoitoon ei ole mikään pieni juttu ihmiselle, jolla ei ole omia lapsia tai juurikaan kokemusta lastenhoidosta. Se on todella stressaava tilanne, joka imee kokemattomasta ja epävarmasta ihmisestä kaikki mehut pitkäksi aikaa. Ja kun pyyntöjä lastenhoitoon koko viikonlopun ajalle tippuu tihenevällä tahdilla, nykyään harva se viikko, sitä alkaa miettimään, että pitäisikö kenties muuttaa jonnekkin vähän kauemmaksi, kenties toiselle paikkakunnalle..?
Hyvän ystävän pyynnöistä lastenhoitoon on todella vaikea kieltäytyä, vaikka oma jaksaminen rakoilee, samoin kuin siitä, että kieltäytyisi maksamasta vaikkapa toisen autoilusta aiheutuvia kuluja. Tunnen vahvasti, että minua käytetään hyväksi, mutta en tiedä miten siitä voisi fiksusti kieltäytyä ilman, että ystävyys menee katkolle. Onko muilla samanlaisia kokemuksia, ja miten olette selvittäneet tällaiset tilanteet?”
Nimim. Väsynyt
Artikkelikuva Timo Volz.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vanha avaus mutta vastailen silti. Kuulostaa osittain tutulta. Voimia tilanteeseen. Itse näkisin ratkaisuna välien katkaisun tai yhteydenpidon vähentämisen, koska ystävä ei välitä kuin itsestään.
Yksi ystävä otti yhteyttä muistaakseni muutaman kerran kun asuttiin vuosia samalla paikkakunnalla ja usein silloin kun tarvitsi jotain. Kerran ilkesi sanoa minulle ja toiselle yhteiselle ystävälle, että voidaan nähdä jos autatte muutossa.
Lisäksi hän ei koskaan kysy kuulumisia. Toki hän tuli tapaamisiin kun tavattiin ystävien kesken, mutta liian usein jätti tulematta ilmoittamatta tai oli joskus tunninkin myöhässä. Jälkikäteen selitteli että oli muuta tekemistä.
Enää en muun syyn vuoksi tapahtuneen muuton vuoksi pidä ”ystävään” yhteyttä kuin hyvin harvoin.