Ystävyyssuhteissa voi tulla monenlaista kränää.

Yksi hankalimmista tilanteista on sellainen, että ystävä toimii typerästi ja vahingoittaa muita käytöksellään. Miten silloin tulisi toimia?

Pitäisikö ystävälle tällaisessa tilanteessa sanoa suorat sanat? Vai onko parempi olla puuttumatta toisten elämään?

Tämä kirjoittaja kertoo ystävästään, joka ei vietä aikaa perheensä kanssa, vaan elää pikemminkin kuin sinkku. Kirjoittaja on jo sanonut asiasta, ja pohtii nyt, että pitäiskö tilanteeseen puuttua napakammin.

Mitä mieltä sinä olet tästä:

”Mua on tässä pänninyt aivan älyttömästi ystäväni ”Siirin” käytös.

Hänellä on 6-vuotias lapsi, ”Niina” ja mies ”Pentti”.

Niina ei ole Pentin lapsi, vaan Siiri on tavannut Pentin muutama vuosi sitten. Siiri tekee baarimaijan hommia, eli aika paljon iltaa ja viikonloppua. Pentti hoitaa tottakai silloin Niinaa. Ja eikä tässä siis mitään.

käsi bussissa

Mutta mielestäni Siirin käytös muuten on todella hanurista. Hän vaan ilmoittaa kotona että lähtee viikoksi etelään lomalle, menee kavereiden kanssa kaljalle ja mitä milloinkin. Hän äyskii ja murisee sekä Pentille että Niinalle.

Lopputuloshan on siis se, että Siiri on tosi loppu Niinan kanssa, sillä lapsi ei usko häntä. Onpa kumma juttu tässä tilanteessa…ja Pentti on sitä luokkaa, että häneen pyyhitään jalat kun mennään ovesta sisään.

Illat heillä menee niin että Siiri tuijottelee telkkaria/tablettia/jotain ja Pentti hoitaa Niinaa.

Joten mitä minun pitäisi tehdä? Siiri on minulle läheinen ja lapsemme ovat ystäviä keskenään. Olen yrittänyt jotenkin kauniisti Siirille sanoa että olisiko aiheellista viettää aikaa perheen kanssa, mutta hän ei oikein ymmärrä, mitä yritän hänelle sanoa.

Mutta hänen käytöksensä on minun mielestäni aivan aivotonta, ja tulee kostautumaan vielä moneen kertaan.

Räjähdänkö?”

Nimim. Äiti 1982

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Milloin ystävän käytökseen saa puuttua?”

  • E sanoo:

    Siirihän käyttäytyy ihan kuin minä silloin kun oli todella paha olla enkä halunnut olla edes kotona ellei ollut pakko. Kaverit luulivat että haluan elää jotain sinkkuelämää, kun taas itse vaan halusin unohtaa paskan oloni ja käytin siihen huonoja keinoja. Ja siis kyllä tiesin ne huonoiksi, mutta suunnitelma oli etten enää kauaa ole tässä maailmassa ketään häiritsemässä joten ihan sama.
    Mielenterveyspuolella vierailut auttoivat oloon, toistaiseksi. Sekin tietty vaati sen että itse suostuin hakemaan apua. Projekti on vielä kesken, mutta kotona olen alkanut taas viihtyä ja itsetuhoisuus on vähentynyt. En nyt siis sano että Siiri kärsisi samasta ongelmasta, mutta EHKÄ. Tai ehkä hän on vaan oikeasti kyllästynyt.

  • Ihme ja kumma sanoo:

    Musta kuulostaa että tämä ”Siiri” käyttäytyy kuten moni mies samanlaisessa tilanteessa joten miksi niin paheksuttavaa kun kyseessä onkin nainen?

  • Terapeutti sanoo:

    Jotain on käytöksen takana. Siitä voisi puhua ja ohjata ystävä esim keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Miksi hänellä on kotona paha olla?

  • Kaikkien ei pitäisi saada lapsia sanoo:

    Voi kun kaverisi uskoisi sinua. Tosin en usko niin tapahtuvan. Kaverini oli samanlainen, tosin siinä tapauksessa ”Pentti” oli lapsen isä. Lopulta, kun ”Pentti” yritti puuttua asiaan, sanoa, että pitäisi olla myös perheen ja lapsen kanssa, vaimo otti eron. Eron jälkeen ex-vaimo on jatkanut biletystä ja ”Pentti” on lähivanhempi. Lapsi tapaa kyllä äitiään, mutta on usein äidillä ollessa hoidossa ja on jo sen verran vanha, että tajuaa, ettei äitiä hänen seuransa kiinnosta. Se on surullista.

  • Pohdiskelija sanoo:

    Jos ystävä osoittautuu ”kelvottomaksi” – siis, että käytös on ala-arvoista, eikä mikään vihjailu tai ystävällinen kommentointi tai ohjeistus auta, niin olen lakannut olemasta tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Turha on ryhtyä riitelemään. Tämän artikkelin tapaus on kuitenkin erilainen, koska mukana on lapsi. Hänestä olen huolestunut, eikä häntä saa hyljätä. Keskustelisin kuitenkin lapsen kanssa asiasta rauhassa kahdestaan, korostaisin sitä, että lapsessa ei ole syytä eikä mitään vikaa. ”Apuisän” kanssa keskustelisin myös. Pyytäisin lasta olemaan yhteydessä kouluverkon kautta johonkin ammattiauttajaan ja tukisin häntä tässä prosessissa. Hankala tapaus! Äidin käytös on kuitenkin huonoa. Suosittelisin häntä hakemaan hoitoa, ennen kuin on liian myöhäistä.

    • Eikä! sanoo:

      Lapsi on 6-vuotias! Hänellä ei ole kouluverkkoa eikä valmiuksia etsiä itse kuraattorin huonetta.
      Neuvo siitä, että ystävä puhuisi lapsen kanssa kahden, on käsittämättömän huono. Kenenkään ei pidä alkaa lapsen kanssa keskusteluja äidin käytöksestä ja perheenn tilanteesta! Mikä oikeus jollain on sotkeutua noin vahvasti perheen asioihin ja sotkea lapsen päätä? Kärjistettynä ilmaisten pitäisi sanoa; ”äitisi on itsekäs pskiainen eikä jaksa sinua mutta se ei ole sun syy.”
      Teinin kanssa toi neuvo voisi jotenkin toimia mutta silloinkin pitäisi olla luottamuksellinen side teinin kanssa.
      Tämä perhe tarvitsee ammattiapua. Toisaalta, jos ”Pentti” on tohveli ja
      tilanne on sille fine, eikä lasta laiminlyödä, niin hommahan on ihan hoidossa.
      Ystäväkö määrittelee, kuinka paljon laatuaikaa biologisen vanhemman pitää antaa lapselleen, jotta hyvän äidin kriteerit täyttyvät?
      Ystäväkö sannelee, miten kumppania pitää kohdella, että on hyvä vaimoke?
      Ystävä voisi keskittyä omaan täydelliseen äitiyteensä ja parisuhteeseensa ja antaa toisten elää omaa elämäänsä.
      Ja pohdiskelijat voisivat pohdiskella hetken ennen neuvojaan. Jos joku olisi alkanut ”terapoida” lastani selkäni takana, olisin pyyhkinyt ex-ystävälläni lattiaa ihan huolella. En hyväkssy väkivaltaa, joten olisin pyyhkinyt verbaaalisesti ja sitten deletoinut elämästäni.