”Kyynelten läpi sain vastattua vaan: Kun ei mulla ole ketään.
Lääkäri katsoo minua muka empaattisella katseella ja sitten katsoo reseptejä uudelleen. Ei hän voi minulle määrätä niitä lääkkeitä, joita tarvitsisin, koska kukaan ”joku” ei tule auttamaan minua lasten hoidossa, kodin hoidossa, saatika nostamaan minua pöntöltä, kun en itse siihen pysty.” – Nimim. Onko kellään Jokun numeroa?

Iso osa vanhemmista tuntee olevansa yksin, ja saamme paljon kirjoituksia yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Varsinkin äideiltä, jotka ovat yksin: Yksin arjessa, kuormittavaa perhearkea kannattelemassa, ilman tukiverkkoja, ja jopa täysin ilman ystävää, joka edes välittäisi ja kuuntelisi. Toisilla yksinäisyys on jatkunut läpi elämän, ystäviä ei ole koskaan löytynyt vaikka itse yrittäisi niin kovasti.

“Koskaan koko nuoruuteni aikana minua ei kutsuttu yksiinkään bileisiin tai muihin illanviettoihin. Opiskeluaikana katselin sivusta, kun muut ystävystyivät, saivat lapsia, ryhtyivät toistensa lasten kummeiksi. Minä olin yksin.

Olen yrittänyt monia eri harrastusryhmiä toivoen saavani niistä ystäviä tai edes kavereita, mutta aina olen jäänyt yksinäni ulkopuoliseksi.” – Nimim. Ikuisesti yksin

Nalle etsii ystävää

Kuva Marina Shatskih. Ylin kuva Tim Marshall.

Toisilla yksinäisyys tulee elämäntilanteiden muutosten myötä. Opiskelukaverit jatkavat uraansa eri paikkakunnilla ja yhteydenpito lakkaa vähitellen. Yksi suurista elämänmuutoksista on lapsen saaminen, perheen perustaminen. Vanhat ystävät jatkavat lapsetonta elämäänsä, ja moni ystävyys kuihtuu, koska lapsiperhearjen keskellä on vaikea löytää aikaa ystävyyden ylläpitoon.

“Ei ole ketään, jonka kutsuisi kyläilemään, tai joiden kanssa voisi varata yhteisiä mökkilomia. Ei yhdessä, eikä kummallakaan puolisolla erikseen. Meillä oli, ennen lapsia.” – Nimim. Yksin yhdessä

Yhdessä voimme ottaa askeleen yksinäisyyden vähentämiseen. Voimme kilauttaa sille kaverille, josta ei ole kuulunut mitään kuukausiin, tai kutsua muskarin äidin lapsineen leikkitreffeille lähipuistoon. Voimme aloittaa vaikka kysymällä työkaverilta tai naapurilta että “mitä sinulle kuuluu?”. Konkreettisesti voimme auttaa myös lahjoittamalla Yhteisvastuukeräykseen, jonka tämän vuoden teemana on vanhempien tukeminen, täällä kotimaassa ja maailman katastrofialueilla. Pienikin summa on apu eteenpäin, jokainen voi auttaa.

Ojennettu käsi

Kuva Lalesh Aldarwish.

Yhteisvastuu 2020 tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tukemalla vanhemmuutta. Tukimuodoissa ovat mukana Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ry sekä seurakunnat. Tuki voi olla esimerkiksi vertaistukea vanhemmalle, perheen yhteinen harrastusmahdollisuus tai luotettavan aikuisen tuki kuormittuneille perheille. Että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Tutustu tarkemmin Yhteisvastuukeräykseen ja kohteisiin täältä.

Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilasta saa vertaistukea ja iloisia kohtaamisia. Kuva Yhteisvastuu.

Yhteisvastuuvaroilla mm. luodaan ja ylläpidetään paikkoja, joissa lasten ja perheiden yksinäisyys vähenee ja keskenäinen tuki vahvistuu. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi MLL:n perhekahvilat ympäri Suomea. Perhekahviloissa yksinäinen vanhempi voi tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin aikuisiin, samalla kun lapset saavat ikäistään leikkiseuraa. Pelastakaa Lapset ry puolestaan tarjoaa perheille tukea vanhemmuuteen mm. tukihenkilö ja tukiperhetoiminnalla. Lisää tietoa perhekahviloista, tukiperhetoiminnasta ja muista matalan kynnyksen tukipalveluista vanhemmuuteen löydät Yhteisvastuun sivuilta.

Sinäkin voit auttaa. Lahjoita.

 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia