Nuoriso-ohjaaja kysyy: aikuinen miksi lyttäät nuoren etkä tee ilmoitusta nuoren hädästä?
Huono Äiti sai tärkeän avautumisen nuoriso-ohjaalta:
Keskustellaanko hetki lapsista? Juuri niistä tärkeimmistä, tulevaisuuden toivoista!Olen nuorisoohjaaja, vakituisessa virassa. Lapset ja nuoret voivat yleisesti huonommin kuin 10 vuotta sitten, kotona on tiukkaa rahasta, on päihderiippuvuutta, mielenterveysongelmia, you name it!
Asiakkaiden kanssa syntyy side, he alkavat avautuvat kotiongelmista. Kannustan heitä puhumaan opettajalle, isovanhemmille, läheisille ja meille ohjaajille. Useamman nuoren kanssa on tullut ilmi ettei aikuiset usko?! Mitä ihmettä oikeesti!?
Jos nuori ja hänen ajatuksensa törpätään ja tunteita vähätellään avautumisvaiheessa, hän kokee ettei ketään kiinnosta, kunnys puhumisesta kasvaa ja ajaudutaan entistä enemmän kriisiin juuri sen nuoren osalta, joka ei tullut kuulluksi. Ammattilainen, perheenjäsen tai läheinen, katso peiliin ja ota koppi huonostivoivasta, on se sitten pieni tai iso.
Punnitse arvosi, onko tärkeämpää olla lojaali vanhemmalle vai yrittää pelastaa heikomman tulevaisuus? Tee ilmoitus ajoissa, silloin kun sillä on vielä merkitystä. Kerro kommenteissa, miksi et tee ilmoitusta, tai miksi sinun mielestäsi apua tarvitsevaa nuorta ei tarvitse auttaa?
Myös se meitä ammattilaisia kiinnostaa, miksi et halua kuulla hätää, miksi vähättelet sitä tai haluat pitää kiinni ennemmin suhteista, pienemmän kustannuksella.”
Nimim. Nykyaikaako?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ilmoituksista vouhottaminen on liian usein suoraan sanoen pelkkää tekopyhäilyä perusperheiden haasteiden ratkonnassa.
Lastensuojelukaan ei valitettavasti ole juurikaan avuksi tavallisille perheille, joilla on vain raskasta, se on nähty usean perheen kesken keskustellessa. Muutakaan apua ei ole saatavilla, esim nepsy-lasten kanssa valitettavasti apua ei saa, eli tyypillinen käsienpesuneuvo terveydenhuollosta tai perheneuvolasta on, että tehkää itsestänne lasu.
Ennemmin se on enemmän kuormittavaa, kun etsii apua pulmaan vaikka perheneuvolan kautta, moni lopulta oman lasuastensuojeluilmoituksenkin, niin aikaa jutustelulätystämiseen menee niin, että saisi olla työtön ehtiäkseen istua Juttelemassa päivät pääkseen lastensuojelun tai perheneuvolan omista lähtökohdistaan määrittämiin aikoihin, mutta oikeaa apua tuon Juttelun sijaan ei ole eikä tule, palvelun saamiseen tai edes tarjolla olevan sisällön määrittämiseen ei ole järkevää kuvattua prosessia (joka olisi lakisääteinen) ja lopulta ollaan lähtöpisteessä tuntien ”juttelun” jälkeen, kun kukaan ei osaa lopulta palvelussa sanoa itsekään, mitä muuta heillä on tarjota ja miten esim. se nepsy-lapsen asia etenisi edes tutkimusjonoon.
Ehei, oikea apu saadaan pienehköllä ja isommallakin paikkakunnalla kylän tukiverkostosta: kun jollain on raskasta, toiset tukee hiekkalaatikolla, kuuntelee ja neuvoo, myös palveluiden saannin oikeuksista, lakipykälistä, nepsy-diahnostiikan kulusta ja ainoana myös kuntoutuskeinoista, kun virallinen perhetyö TDI lastensuojelu vielä vain ”juttelee” eikä osaa hittojakaan ohjata eteenpäin missään, mitä 30+ koulutettu ja raitis perusvanhempi ei itse osaisi jo ottaa selvää.
Sama koko kylä kasvattaa -tukiverkko ruokkii tietty omat ja lasten kaverit laskematta, siinähän ne kukin vuorollaan ovat kunkin kotona syömässä sitä, mitä talo tarjoaa, ja jos jonkun kotona on tiukkaa tai huolia, ne kuunnellaan naapurissa kauhistelematta ja etsitään ratkaisuja. Ei elämä ole ongelmatonta aikuisenakaan eivätkä vanhemmat täydellisiä, mutta tekevät parhaansa, ja sen epätäydellisyyden luvan saaminen ja hyväksyminen ajoittain myös vanhemmissaan on avuksi teineillekin, joiden väsyneet vanhemmat huutavat ja huolehtivat, mutta rakastavat silti. Me usein unohdamme nykymaailmassa, jossa ulkoistsmne liikaa ja liian heti kaiken ihan arkisen kylävälittämisen viranomaiselle, että moni asia on lopulta epätäydellisten ihmisten tavallista epätäydellisyyttä ja voimien puutetta, eikä siinä auta luhistaa toisen parastaan pinnistävää vanhemmuutta tai tempoilevan teinin omakuvaa pelkästään miljoonalla ilmoituksella joka asiasta vaan ihan olla läsnä ja tukena, kasvattaa koko kylän yhdessä ja kannattaa toinen toisiaan. Puuttua saa ja pitää, kun huolestuttaa, kuunneltava on, mutta on nykymaailmassakin ilmoitusherkkää kauuhistelua arvokkaampaa keskustella ja miettiä ratkaisuja, katsoa eri näkökulmia ja olla tukena toisillemme hyväksyvällä otteella. Ei jäädä kauhistelemaan tai huoli-ilmoituksilla epänormaalisoimaan ja häpeällistämään asioita, joita ei aina voi muuttaa, kuten rahapulaa tai sairastuneen vanhemman väsymistä, vaan jeesitään numeroa tekemättä, ollaan olkapäänä ja kannustetaan. Väkivalta, ahdistelu tms on tietenkin ihan eri juttu, mutta lopulta aika moneen jutelluista nykyisistä nuorten ahdistuksen aiheista voi etsiä aika nopeastikin yhdessä ratkaisuja ja eri näkökulmia. Ne ovat usein nuoresta itsestään ensin valtavia ongelmia, mutta oikeasti ratkottavia perusjuttuja, joita elämässä vaan tulee myöhemminkin eteen koko ajan. Huolestuttavampaa on, että joskus joku nuori mieluummin jää vellomaan nimeämäänsä ongelmaan kuin haluaa nähdä, että se kannattaa ratkoa eikä jäädä syyttelemään vaikka umpip***ja vanhempia kaikesta, mikä on ollut lopulta ihan tavallista epätäydellistä arkea. Joskus nukren ongelma on myös elämänkokemuksen kapeuttamana vielä mittakaavavirheinen: joo, on trendimaailmassa epävarmalle aito huoli, kun ei ole lenkkareita, mutta jos ei tarkemmin kysyttäessä ole 700 e lenkkareita, kun niitä muita noloja ei vain halua käyttää, niin se ei ole valitettavasti realistisessa mittakaavassa ongelma eikä lasun paikka. Ennemmin olisi tärkeää jutella ja oppia, että elämä tulee olemaan pääomalle meistä säästämidtä ja soveltamista, ja raha vaatii aina työtä. Kyky ratkoa asioita aktiivisesti, yhdessä toisiaan tukien ja katsoa eteenpäin olisi tärkeämpää junnuille opettaa kuin ainoastaan se, että pulmissa pitää ulkoistaa Iso Paha Ongelma aina jollekin viranomaiselle tai työntekijälle.
Olin itsekin taannoin vastaava viranomainen,ja sinne pikkusyistä tehtyjen, usein ehkä nimettömän ilmoituksen tekoreitistä johtuen hieman suurenneltujen, ilmoitusten tulvaan, joka on isompi tulva kuin reurssi, vaikka miten juoksisi, sitten hukkuivat liian usein liian pitkään jonoon myös ne oikeasti tärkeät. Ei tietysti voi ilmoitusta trhdesfä usein tietää, onko jokin tärkeää, mutta erittäin moni ilmoitusaihe olisi hoidettu ihan noin vain niin, että olisi ihan itse kysytty naapurin äidiltä vaikkapa, miten menee, tuutko kahville, voinko mä käydä teille kaupassa kun nyt olette kaikki koronassa, tuumattu työmatkapakon tuomaa lastenhoitopulmaa epätoivolla pohtivalle, että no hei meille voi tulla yökylään, ehdottanut harrastuksen lopettamista harkitsevalle kyytipulmaiselle, että tehdään kimppakyytijärjestely tms. Ja vastaavasti itse kysytty puolitutultakin apua, sillä on helpointa pyytää apua, kun se on vastavuoroista, ja apua on usein helpompi vaivatta antaa kuin pyytäjä ajattelee.
Nuoriso-ohjaajan pääviesti on hyvä: kuuntele, älä ohita, älä vähättele. Toisaalta täydentäisin, että myöskään myötätuntosuohon ilman huolen korjaamiseen tähtäävää toimintaa ei pitäisi nuorta upottaa – eikä unohtaa, että yleensä ne ” P***T vanhemmat” ovat tavallisia epätäydellisiä ihmisiä, jotka kuumeisesti yrittävät koko ajan parhaansa mutta eivät riitä nuorelle, sisaruksille, tahtia kirivälle työnantajalle, lainapankille ja sairaille vanhemmilleen silti. Sitä se elämä on, tulevaisuudessa nuorellekin. Sitä ei tarvitsisi kärjistää joksikin ilmoituksen aiheekdi vaan antaa tavalliselle epätäydellisyydelle lupa olla Ihan Riittävän Hyvää. Nuoressa ja aikuisiässä, elämässä kokonaan.
Hei nuoriso-ohjaaja, olen itsekin alan koulutuksen käynyt ja muutaman vuoden teinkin niitä hommia. Nykyään jo pitkään ihan muita hommia tehnyt. Tässä olen vanhempana nyt temppuillut erittäin riitaisan yhteishuoltajuuden keskellä. Olen todellakin vanhempana kuullut omaa lastani ja pyrkinyt kotiolot saamaan kuntoon lukuisissa palavereissa ja yrittämällä saada muun perhekunnan tajuntaan tiettyjä asioita ja sitä kautta omalle lapselleni elämää paremmaksi. Se on ollut myös vanhempana vaikeaa, mutta uskoisin, että voin pitää itseäni onnistuneena, vaikka tilanteet eivät ole sujuneet täysin mieleni mukaan. Siitä olen surullinen, että tästä kaikesta varmasti nuoreen on vaurioita jäänyt. Tämä vanhemmuus näiden ongelmien keskellä on opettanut, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Ymmärrän todella, että nuoret ovat näiden aikuisten aiheuttamien tilanteiden keskellä epävarmuudessa, koska esimerkiksi itse tietenkään en voi kaikkea kertoa lapselle nyt, ehkä joskus. Lapset ja nuoret elävät omien kokemiensa asioiden ja uskomustensa keskellä. Ammattilaisilla olen huomannut olevan puutteita niin työkaluissa ja joskus osaamisessa ja asenteissakin. Tässä yhteiskunnassa on todella työsarkaa, että aikuiset ihmiset ymmärtävät vastuunsa niin omista kuin lähipiirin lapsista. Isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla voi olla taitoa, viisautta ja halua hoitaa tilanteita lastenlasten elämässä, aina niin ei ole. Omasta nuorestani on kasvanut fiksu ja vastuuntuntoinen ihminen ja toivon näiden kokemustensa antavan itseluottamusta selviytyä haastavista tilanteista, ennen kaikkea toivon, että hän saa hyvän ja omannäköisensä elämän. Tsemppiä sinulle työhösi! Toivotan kaikille nuorille hyvää elämää 🙂
Hienosti kirjoitettu, voi kun kaikki toimisi noin ❤️ Totta on että lapsilla huono olla nykyään, kuka pysähtyy enää kuuntelemaan? Vanhemmat tehkää parhaanne, aikuiset – auttakaa lapsia, myös niitä vieraita
Hyvin sanottu. Maailma ei ole mustavalkoinen eikä yksinkertainen. Paras apu on lähipiirin aikuinen, joka aidosti kuuntelee lasta. Voi vanhempien lisäksi olla mummo, naapuri tai kaverin vanhempi.
Mä toivon et kaikki tekis. Yhtään turhaa ilmoa ei oo olemassakaan 😪 miten joku aikuinen voi olla tekemättä mitään jos lapsella on hätä? Hävetkää 😭 itse olen tehnyt pojan kaverista ilmoituksen nimettömänä, oma poika kertonut missä oloissa kaveri on kotonaan
Kyllä turhia lasuja on, tuo on taas tuota itsensä nostavaa pyhimyskehän hankintaa. Tietäiditpä kuinka sellaiset kuormittavat sekä vanhempia että lastensuojelua. Olisi asiallista itse edes sen verran selvittää jututtamalla, onko aihetta vai ei, eikä ilmoittaa niitä noku mä kuulin ja luulin -juttuja kukkahattu päässä, kuvitellen että kaikki muut vanhemmat on huonompia kuin itse. Valitettavasti lastensuojelun työntekijöidenkään osaaminen ja työtapa eivät usein ole priimaa, eli nuo luulin-jutut voivat olla vain kauhea lisäkuorma kaikille.
On niitä kiusantekolasujakin. Tiedän valitettavasti henkilön, jotka tuumi tekevänsä lasun riideltyään jonkun kanssa tai jonkun valitettua hänen toiminnastaan hänen työssään. Niinkin voi kostaa ja tehdä kiusaa, kun niitä voi tehdä nimettömänä.
Harva jaksaa edes viedä järkytykseltään perätöntä ilmoitusta rikosilmoituksena poliisille, jonka tutkinnassa nimettömänkin tekijän pitäisi selvitä.
Maailmassa on valitettavasti ihmisiä, jotka käyttävät hyviä ja tärkeitä järjestelmiä ihan muihin tarkoitusperiin. Toivottavasti ei paljoa.
Må oon miettinyt ihan samaa. Moni lasteni kavereista kertoo mulle järkyttäviå juttuja. Teen asioille jotain ja kun käy ilmi että se olen ollut minä niin aika moni vanhempi on kieltänyt lastaan olemasta meillä. Viimeksi kun yksi nuori oli yökylässä niin sanoin et syö ennenkö lähdet,jääkaapissa on eilistä. No hänel oli kukku lautasellinen ja kun menin keittiöön ni nolona sanoi ettei tiedä milloin saa seuraavaksi tuokaa. Kyselin asiasta ja sanoin että kertoo vanhemmilleen että esimerkiksi seurakunnalla on ruoka-apu jakoa tuolla xxx päivänä. Seuraavaksi kun näin tyttöä kaupungilla ni halas ja sanoi ettei saa tulla meille koska sepitän hänelle puppua. Mitä ihmettä 😭 ei se ole häpeä hakea apua🙏🏻
Tollanenhan on aivan älytöntä käytöstä. Lasun paikka.
Joo kyllä olin myös sossuun yhteydessä. Kuraattoriin myös.