Mitä me voimme tehdä ahdistelulle?

Nyt kun kaikkien Facebook-seinät ovat täyttyneet ”me too” -kommenteista ja ahdistelukertomuksista, moni vanhempi tietysti miettii, mitä asialle voi tehdä, jotta omat lapset eivät joudu kokemaan samaa.

Vaikka myös naiset ahdistelevat, on suurin osa ahdistelijoista edelleen miehiä. Syy ei kuitenkaan ole siinä, että he ovat miehiä, vaan kulttuurissa ja toimintatavoissa.

Pojilla ei ole mitään ”ahdistelugeenejä”, jotka heistä pitäisi kasvattaa pois, mutta heille tulee opettaa, että sellainen toimintatapa, jossa muita ihmisiä pidetään ja kohdellaan esineinä, on väärin. Sama koskee tietysti kaikkia sukupuolia, ei vain poikalapsia, mutta he altistuvat sille voimakkaimmin.

Syyllinen on aina se, joka ahdistelee. Siksi tällainen toiminta täytyy kitkeä tekijän päästä. Mitään sukupuolta olevalle lapselle ei tarvitse opettaa, että hänen täytyy vältellä tietynlaista pukeutumista tai varoa vaikka flirttailemista. Vaatetus tai käytös ei oikeuta ahdisteluun, eikä ahdistelu johdu näistä tekijöistä.

Mitä sen sijaan lapsille, ja varsinkin tytöille, tulee opettaa, on omien rajojen puolustaminen. Se ei valitettavasti ehkäise ahdistelua sekään, mutta auttaa toimimaan ikävissä ja uhkaavissa tilanteissa.

Älä kuittaa lapsen kokemaa olankohautuksella tai ”pojat on poikia” -kommenteilla, vaan puutu tilanteisiin vaikka vasta jälkikäteen.

Kerro lapsille iän mukaan riskeistä ja siitä, miten eri tilanteissa tulee toimia. Kerro myös miten itse olet eri tilanteissa toiminut.

Opeta lapsille

– että heillä on aina oikeus päättää siitä, kuka koskee heihin ja miten. Tämä koskee niin vanhempia, ystäviä, sukulaisia kuin vieraitakin. Ainoa poikkeus on lääkäri, ja lääkärinkin on kuunneltava ja kunnioitettava lapsen mielipidettä.

– että kaikki muutkin saavat yhtä lailla päättää siitä, kuka heihin koskee ja miten.

– että heillä on aina oikeus sanoa ei. Siitä huolimatta, että jollekin toiselle tulisi tästä kieltäytymisestä paha mieli.

– että muiden kieltäytymistä on pakko uskoa, vaikka kuinka harmittaisi.

Pelkkä lasten kasvattaminen ei myöskään riitä. Ahdisteluun täytyy puuttua itse aina kun siihen törmää. Lapset oppivat mallista, kuinka kohdella muita ihmisiä ja kuinka antaa kohdella itseään. Lisäksi meidän kaikkien käytös muuttaa sitä, kuinka yhteiskunnassamme on tapana toimia.

– Jos näet ahdistelua, mene väliin ja sano, että tuo ei käy. Puutu tilanteisiin ihan alkaen niistä pienistä ”harmittomista” vitseistä ja kommenteista. Vaarallisissa tilanteissa soita poliisille.

– Jos sinua ahdistellaan, yritä toimia ja puolustautua – toki tilanteet yllättävät niin, että se voi olla vaikeaa.

– Jos kuulet jonkun kohdanneen ahdistelua, auta, älä vähättele.

– Mieti, millä tavalla puhut ahdistelutilanteista: älä sano ketään tyrkyksi tai pohdi, mitä tällä oli päällään. Ahdistelu ei koskaan ole uhrin syytä.

– Älä ahdistele ketään. Kyllä, se komean nuorukaisen pepun puristaminen on yhtä lailla ahdistelua vaikka sinä olisit nainen ja hän mies.

– Olitpa itse mitä tahansa sukupuolta, älä selitä että ”kun nykyään ei saa edes flirttailla”. Kyllä sinä erotat ystävällisyyden ahdistelusta – ihan samalla tavalla kuin uhrikin erottaa.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.