Aina vitsaillaan, kuinka miehet eivät hae apua vaivoihinsa, vaan ennemmin kärsivät itsekseen vaikka vuosia. Mutta osaamme me naisetkin!

Vuoden 2016 lopulla tehdyn tutkimuksen* mukaan vain kolmasosa runsaista kuukautisista kärsivistä naisista on hakenut apua. Monet naiset ajattelevat että runsaat ja elämänlaatua heikentävät kuukautisvuodot ovat normaaleja, vaikka niistä voi harmin ja säädön lisäksi seurata anemiaa.

Sama koskee monia muitakin naistenvaivoja. Tää on nyt tätä. Tämä kuuluu asiaan. Tällaista naisen elämä on. Kaikilla on kipuja.

Emme hae antibiootteja virtsatieinfektioon ennen kuin on ihan pakko, latkimme vaan litratolkulla karpalomehua. Emme selvitä kuukautiskipujen tai välivuotojen tai runsaiden kuukautisten syytä, koska tätä tämä nyt on.

Joukkoseulontalaput unohtuvat johonkin paperipinoon. Gynekologisissa tarkastuksissa ei tule käytyä. Eihän minulla nyt mitään ole, tai eipä tämä nyt erikoista ole.

Tai sitten tutkimukset ahdistavat. Mitä jos sieltä löytyykin jotain?

Runsaita ja kivuliaita kuukautisia voi hoitaa, samoin tulehduksia ja muitakin vaivoja. Usein jo syyn tietäminen auttaa, eipä tarvitse viikkotolkulla miettiä onko tämä sittenkin jotain vakavaa. Jos oireet haittaavat elämää, on ihan turha ajatella, että tämä kuuluu asiaan. Itsestäkin pitää pitää huolta, eikä vain muista!

*Tutkimuksen teetti lääkeyhtiö Gedeon Richter Nordics.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Miksi nainen ei hae apua?”

  • Häveliäs eukko sanoo:

    Minulla syy on puhtaasti se, että se revan esiin levittäminen (erityisesti kun satun olemaan niitä naisia jolla kasvaa karvaa pyllynposkien välissä. Harvakseltaan mutta kuitenkin) on aina ja yhä edelleen VASTENMIELISTÄ.
    Vaikka ikää on jo 54 v. ei asia ole tullut yhtään sen helpommaksi.

    Hävettää niin helvetisti paljastaa ajan saatossa tummunut, harvakarvainen värkki vieraan ihmisen ronkittavaksi.
    Ei sillä ettäkö se olisi helpompaa tutulle… en tiedä kun en ole muille kuin ukolleni paljastellut. Ja itse asiassa sekin vähän nolottaa…
    Hän on sitä mieltä että minulla on nätti pimppi, mikä on aivan ihanasti sanottu ja olen onnellinen että hän ajattelee sillä tavoin, mutta SILTI…

    Ymmärrän että ongelma on minulla eikä muilla, mutta sitä en tiedä miten päästä siitä.

    Niin, ja trimmausta on turha ehdotella; kokeiltu on.
    Enkä pysty sitä enää tekemäänkään koska

    a) karvanpoistoaineita ei saa laittaa intiimialueille ja raakka aiheuttaa kutiavia näppylöitä. Ne ne vasta soman näköisiä ovatkin, siellä tummuneessa lihassa sängen seassa… VARSINKIN persvaossa joka ei pyllistelemättä ja levittämättä tuuletu 😀

    b) oikea olkapääni on ollut jo pitkään pahasti ”jäätynyt” (kiertäjäkalvosin sairaus). Sillä ei trimmata mitään, hyvä kun saa pyyhittyä pissimisen jälkeen tai suoritettua alapesun.

    Brasilialainen vahaus?
    Palaa lähtöruutuun.

    Olen kuitenkin käynyt gynellä, sen mitä on ihan pakko käydä saadakseni aikanaan ehkäisypillerit ja nykyisin vaihdevuosilääkityksen.
    VTI onneksi hoituu pissinäytteellä ja emätintulehdus on aina hoitunut käsikaupasta saatavilla apteekkituotteilla.

    Mutta voih, hormoonikorvaushoidon resepti vanhenee aivan kohta ja taas pitäisi ronkittavaksi lähteä… Yäk…