”Puolisoni on valehteleva kapunkilaistollo. Ystäviäni olen jo kokemukseni kautta opitulla viisaudella, neuvonut pysymään erossa kaupunkilaispojista. Niillä ei maalta tuleva tyttö tee mitään. Olet itse pienestä pitäen oppinut tekemään ja touhuamaan asioiden parissa mm. puiden sytytys, nurmikonleikkuu, pihamaan ylläpito, hiirien loukutus. On nämä melkein 30-vuotiaalle kaupunkilaismiehelle täysin uusia asioita. Eikä niitä opita sitten millään!

Lisäksi joka kerta mökille lähtö on hepreaa, vaikka samoja asioita on vuosi tolkulla yritetty opettaa. Joka kerta saa pyytää tuomaan puita sisälle, lämmittämään takan, viemään pumpun kaivoon ja vetämään vedet saunalle. En tykkää mökkeillä mieheni kanssa, sillä hän on täysin pihalla kaikesta, ihan joka kerta, vuosien jälkeenkin. Minäkö tekisin edellä mainitut ruuanvalmistuksen ja sisähommien lisäksi? Tein ennen, enää en tee, enää emme mökkeile perheeni mökillä.

Puita saunan lämmittämiseen

Kuva Huono Äiti, ylin kuva Daniel Watson.

Tein myös virheen ja ostin kumppani kanssa omakotitalon. Osake olisi ollut parempi miehelle, jolla peukalot on keskellä kämmentä. Kaksi vuotta ollaan asuttu ja joka kerta pitää muistuttaa nurmikon leikkuusta, kysyä onko rännit putsattu, onhan meillä öljyä? Minkäänlaista oma-aloitteellisuutta ei löydy. Ja kun jotain hän tekee, saa hän siihen kulumaan yllättävän paljon aikaan.. Jos huolehdin oman osuuteeni: siistin kodin, huolehdin laskut, puhtaat pyykit ja maistuvan ruuan, enkö ole ansainnut lyhyttä nurmikkoa ja siistiä pihaliiteriä?

Vaikka tiedostin kaiken tämän, menin vielä lisääntymään tuon uusavuttoman kanssa. Nyt meillä on vauva ja kädettömyys vaan korostuu. Kertaakaan ei ole 6 kk aikana saanut lasta rauhoitettua. Vauva ei juuri viihdy isänsä kanssa. No onkohan tuo mikään ihme, sillä mieheni ei osaa puhua ”vauvaa”. Olen nyt 6 kk kuunnellut samaa mantraa: ”kerro isille joku tarina, onko sulla isille joku tarina.”

Itkevä vauva

Mieheni ei myöskään ota itselleen mitään siitä tiedosta mitä yritän hänelle jakaa. Yritän opettaa miten vauva esimerkiksi viestii väsymystä, nälkää tai tylsistymistä. Joka kerta nämä viestit jää huomioimatta. Olisi ihana kerrankin laittaa hänet kauppaan ilman, että minä olen kauppalistan laatinut. Olisi ihana kerrankin pyytää häntä lähtemään vaunulenkille ilman, että puen tai ohjaan häntä vauvan vaatetuksessa. Nyt ennenkun joku miettii ”laita ja pistä!” Ei, en voi, olen yrittänyt, olen yrittänyt tuhottoman monta kertaa ja revin aina pelihousuni, sillä en voi ymmärtää miksei aikuinen ihminen opi ja sisäistä lukemattomista toistoista huolimatta. Pitäisikö hänelle piirtää, vai kenties tavuttaa? Voi kun tietäisin, niin opettaisin sillä tyylillä, koska puhe selkokielellä ei mene perille.

Mikäkö hänestä tekee valehtelija? Se että väitetään toista mitä osataan tai hallitaan. Et voi väittää että, osaat huomioida vauvasi tarpeet, jos et tunnista vauvan viestejä. Et voi väittää tekeväsi omaa osuuttasi, jos tukeudut kaikessa vaimoosi! Älä kysy minulta pitäisikö sauna lämmittää, vaan lämmitä! Älä kysy minulta vienkö roskat, vaan vie ne roskat! Välillä tuntuu etten jaa kotiani aviomiehen kanssa, vaan laiskan kämppiksen, peräkammarin pojan kanssa, jonka äitinsä on hylännyt nurkkiini.”

Nimim. Marttyyri täällä terve

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

16 vastausta artikkeliin “Marttyyri maalaishiiri ja kädetön kaupunkilaistollo”

  • Ninnu sanoo:

    Mulla on kokemusta vähän samanlaisesta. Mies kyllä tekee, jos pyytää. Mutta kun lattioilla pyörii 3 roskapussia, tuntuu tyhmältä pyytää viemään roskat. Joskus, kunnpyydän apua johonkin teknisempään, jotka mä yleensä teen, esim. viimeksi vaihdoin pari sisäovea, niin se valittaa koko ajan, miten tylsää homma on. Mieluummin tuijottaisi jalkapalloa.

    Mutta se missä olen erimieltä, on vauvan viestien lukeminen. Ensimmäisen vauvan kanssa olin koko ajan neuvomassa ja odotin, että isä hoitaa samalla tavalla. Toisen lapsen kanssa menin aikaisin töihin ja puoliso jäi 5 kk lapsen kanssa yksin. Niillä meni tosi hyvin, vaikken olisi uskonut.

    Puolisoni ei nyt vain ole proaktiivinen kotitöissä. Ongelma on ratkennut sillä, että meillä on vuoroviikot ruuanlaitosta ja siivouksessa. Minimi on yhdessä sovittu.

  • Suit sait sanoo:

    Meillä molemmat teki kaikkia hommia ruohonleikkuusta omen piirakan leipomiseen.. MUTTA mies tekee paremmin ja oikein minä väärin. Esim tein j lihakastiketta mies neuvoo vieressä mitä pitää millonkin laittaa ja kaikessa missä nyt voi neuvoa kun ruokaa tein… Paiskaan lastan pöydälle ja sanon: Tee vittu ite sit!
    Mies: kyl sä osaat mä vaan ohjeistan.
    Palaa hermo: En oo tietääkseni kysynyt neuvoja tai pyytänyt ohjeistusta.
    Mies vaikene ja poistuu paikalta.
    Mut siis kun tämmösiä tilanteita tapahtuu aika paljon että tullaan ohjeistamaan ja neuvomaan niin minäpä lopetin ruuan teon ja kaiken muunkin.

  • Omaa tilaa, omaa aikaa sanoo:

    Lähe viikoks veke, yksin. Niin mä teen, kun ei hommat suju. Alkaa jännästi sujuun.

  • Äiti-87 sanoo:

    Mä muistan ikuisesti sen kun mun mies sanoi mulle ”mä kysyn sulta siksi pitäiskö roskat viedä koska en tiedä olitko ajatellut mun tekevävän jotain muuta sillä samalla hetkellä. Jos vaan menen ja vien roskat niin toisena päivänä se on hyvä. Toisena päivänä kestää liian kauan, uusi roskapussi ei ole suorassa roskapöntössä, seuraavana päivänä sitä roskista ei ole pesty sieltä sisältä. Eli tapani on varmistaa mitä sinä haluat ja toimia sen mukaan. Sama pätee lasten vaatteiden kanssa. Ne vaatteet mitkä on minusta hyvät ei välttämättä kelpaa sinulle. Meillä on kaikilla lapsilla 10 eri pipoa ja 15 hanskat. En todellakaan muista kenen hanskoissa oli mitäkin ominaisuuksia että mitkä on milloinkin parhaat. Siksi pyydän sinua katsomaan ne vaatteet. Ruokakauppaan en mene ilman ruokalistaa koska tuon kumminkin kaikkea väärää. Ja jätän ne tärkeimmät tuomatta. En voi suunnitella ruokia ja tehdä niitä koska usein ne ei kelpaa, on liian epäterveellisiä, lapset ei syö. Ja en ymmärrä miksi pyykit pestä niin vaikeasti, kaikki vaan koneeseen ja kuivumaan. Miksi yhdestä koneellisesta pitää tehdä 3 koneellista erottelemalla niitä ja kuivumaan laittamisesta pitää tehdä taidetta venytyksineen.” Oli pakko mennä peilin eteen ja miettiä miksi minulla yksin on oikeus hallita kotia ja elämää niin typerillä asioilla. Laitoin suuni kiinni. Lopetin ainaisen ”neuvomisen ja opettamisen”. Huomasin että miehelle ja lapsille kehkeytyi ihan oma kieli, mies oppi tunnistamaan vauvan tarpeita ajan kanssa. Ja mikä parasta kun en koko ajan ollut neuvomassa hän alkoi uskaltaa kysyä neuvoja miten toimia kun luotti siihen etten minä räjähdä, tiuski, osaa paremmin. Ja lopulta sillä ei nyt niin kovasti ole merkitystä mitkä hanskat siellä lasten kädessä on. Tai vaikka olisi lapsilla siskojensa haalarit päällä. Olen luonteeltani hyvin hallitseva, mutta tajusin ettei perhe elämä ole hallitsemista. Se on yhteispeliä. Lopulta meistä kasvoi ihan kelpo vanhempia ja puolisoita 😅

    • Kiitollinen piika sanoo:

      Oi, pisteet tälle! Kimaltavia taivaasta leijuvia pisteitä, tai hiutaleita, tai onnen ja viisauden taikapölyä!

      Olet oivaltanut jotain suurta ja hienoa – ja miehesi on hienosti saanut asian sinulle kommunikoitua. Mallia Marttyyrit tästä, pikkasen mallia.. loppuu, tai ainakin vähenee se ahdistus siitä oman nalkutuksen jatkuvasta kuuntelemisesta.

  • Kaupunkilaisvaimo sanoo:

    Liekö tuo vain kaupunkilaismiesten ominaisuus. Mun mies on kotoisin maalta ja ihan yhtä uusavuton. Onneksi sillä on tällainen pätevä kaupunkilaisvaimo, johon voi tukeutua kun sormi menee perusasioissa suuhun. Vaikka on se jatkuva avustaminen raskasta. Miten on mahdollista, että lapset oppii nopeammin kuin aikuinen mies 😅

  • anonyymi sanoo:

    Tuttua tekstiä. Te kaikki , jotka tuomitsette naisen, ette voi ymmärtää tuollaista tilannetta. Mieheni haluaa aina näyttää muille kuinka ”tekevä” on. Kun hänen vanhempansa tulevat kylään, hän menee 15 min. ennen pihalle hommiin. Voi, sitä suitsutusta vanhempien taholta: ”Täällä se isäntä on taas touhunnut aamusta alkaen!” Minä olen tehnyt kaikki pihatyöt ja jokainen ymmärtää, ettei niitä hommia tehdä 15 minuutissa kuukaudessa.
    Olkaa tyytyväisiä, jos teillä on tekevät miehet!

  • Vaimoke.. sanoo:

    Itselleni tuli tästä enemmän ajatus, että nainen ei anna miehen tehdä asioita itse. Vaatii ”yhtä täydellistä” kuin itse tekisi. Ei siis anna miehelle tehdä asioita omalla tavallaan, vaan hyväksyy vain oman tyylinsä. Mene ja tiedä sitten mikä on asian todellinen laita, mutta asioilla on lähes aina vähintään kaksi puolta.

  • No voi ei sanoo:

    No hyvää päivää. Jos teille tulee ero, hän joko oppii selviytymään tai sitten ei näe lastaan ollenkaan. Ja siinä tilanteessa sinä joudut vaan pysymään erossa etkä voi puuttua, vaikka kuinka sormet syyhyäisi. Ota nyt ensi alkuun joku päivän tai vkl projekti, että jätät vaan äijä sinne hoitamaan äidin virkaa. Kyllä siinä oppii… tuosta mökkielämästä en tiedä, onko sillä niin väliäkään. Ei se ole kaikkien juttu raataa siellä kaikki viikonloput ja lomat ilman vettä/sähköä :D.

  • Sukupuoliroolit kiveen hakattuna? sanoo:

    Jos tämä maalaisnainen on niin erinomainen ja näppärä tekemään näitä ulkotöitä eikö kodin rooleja voisi vaihtaa? Jos mies ottaisikin vastuun sisätöistä ja nainen ulkotöistä? Mikä estää? Vai tietääkö nainen että nämä työt vaativat enemmän eikä halua alkaa niihin?

    • Tiia sanoo:

      Mielellään itte tekisin ne mukamas miesten työt, helpommalla aiinä pääsee kyin siinä että hoidat vauvan ja samalla kaiken muun, ongelma tulee siinä että tollanen laiska mies ei muutu mihinkään, ihan sama mitenpäin asioita vääntää

  • Jurppii sanoo:

    Järkyttävä kädettömyys huokuu tuosta miekkosesta kyllä..! Itselläni hieman sama juttu, joskin elämäntilanne eri sekä molemmat olemme kyllä ns kaupunkilaisia. Mieheni vaan on henkisesti veltto, ja näkyy aloitekyvyttömyytenä sekä mun stressaamisena koska meinaan kuristua sen vastuun alle, että huolehdin lähes yksin asioiden hoitumisesta. Tässä ei ole omasta ”erinomaisuudesta” suinkaan kyse vaan täysin kohtuullisesta vaatimuksesta että toinen aikuinen ihminen hoitaisi oman osuutensa.

  • Äiti itsekin sanoo:

    Voi hurja, voimia sun miehelle!
    Vuodatuksesi sai minutkin apaattiseksi. Pelkkä lukeminen riitti.
    Onneksi olet itse niin erinomainen! Ja varmaan saat kohta olla yksin.

    • Maalaistollo sanoo:

      Et varmaan ole ollut tuollaisen lapatossun kanssa. Itsellä oli nuorena myös mies, jonka kanssa sain oikeastaan vaihtaa rikkuneen kattolampunkin. Yhteenkään asiaan ei ottanut pakottamatta osaa. Vannoin, etten moista enää toiste katsele kun tästä kaupunkilaisesta eroon pääsin.
      Nykyisen kanssa alkoi hyvin. Kun vielä vieraskoreus oli päällä, niin tekikin pikku remonttia ym. Nykyisin saan talon puulämmitteisen keskuslämmityksen sytyttämisen ja laskujen yhteiseltä tililtä maksamisen poislukien kantaa vastuun kaikesta. Ja lisäksi jos en saa kaikkea tässä keskeneräisesti rempatussa talossa tehtyä, siis ihan laidasta laitaa rempasta siivoamiseen, niin saan marttyyrimäistä valitusta ja kommentointia siipaltani. Hän on sitä mieltä, että olen vastuussa kaikesta, koska talo on minun. Mies on muuten ihana, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä kaupunkilaista katsoa. On ilmeisesti uskottava, ettei maalainen ja kaupunkilainen voi asua yhdessä – ainakaan maalla isossa omakotitalossa. En myöskään halua olla suhteen ainoa aikuinen.

      • Äiti itsekin sanoo:

        Älä huoli. Kyllä se mies jossain vaiheessa nostaa kytkintä ja saat oikeasti tehdä kaiken yksin. Sitten ehkä huomaat, että se turjake tekikin jotain.

      • Kaupunkilaistunut maalaishiiri sanoo:

        Vaan onpa niitä maalaistalon iltatähtipoikiakin hyysättävä. Asuin sellaisen kanssa jokusen vuoden, ja aivan kaikki kotityöt, alkaen omien astioiden pesemisestä/tiskikoneeseen laittamisesta sekä omien vaatteiden pyykkikoriin viemisestä olivat hirveää pakkopullaa. Asuin avoliittomme aikana 4kk ulkomailla eikä hän sillä aikaa tainnut imiroida saati vaihtaa lakanoita kertaakaan. Lapsuudenkodissa oli äiti aina kaiken hoitanut, eikä kotityöt sitten omassa kodissa kiinnostanut eikä sotku haitannut. Häntä siis. Minusta olisi ollut kiva asua kodissa, jonka perussiisteyttä olisi molemmat ylläpitäneet, mutta lopputulos oli kiukkunen akka tatti otsassa imurin varressa riehumassa ja mies luimistellen väistelemässä.