”Laiska mies vai liian vaativa nainen? Monesti saa kuulla ja lukea, kun naiset valittavat miehistään. Jonkun mies ei osaa pestä pyykkiä, toisen mies ei vaan yksinkertaisesti osaa viikata pyykkejä oikein, kolmannen mies ei ymmärrä imuroida sohvan alta, neljännen mies ei pese ikkunoita jättämättä raitoja niihin, viidennen mies petaa sängyt väärin. Siis mies kuitenkin monessakin kodissa tekee, ainakin yrittää ja nainen silti valittaa, ettei työn jälki ole hyvää.

On miestentöitä ja naistentöitä. Joissakin kodeissa molemmat vanhemmat tekevät molempia töitä. Mutta suurimmassa osassa koteja työt ovat jakautuneet ”perinteisesti”. Kuinka moni nainen on yrittänyt vaihtaa autoon renkaat tai iskarit, korjata ruohonleikkuria tai lasten pyöriä? Ja onko kuulunut valitusta vierestä tai jälkeenpäin, että teit sen jotenkin väärin?

Aivan ymmärrettävää, että kotityöt jaetaan ja kaikki osallistuvat. Mutta ärsyttää se, että kun mies tekee, niin sitä ei oikeastaan lasketa, koska mies ei osaa tehdä sitä yhtä hyvin kuin nainen.

Itse elin lähes 20 vuotta suhteessa, jossa oli vain minun töitä. Mies tarttui imuriin ensimmäistä kertaa asuttuamme kuusi vuotta yhdessä. Saatoin kysäistä, että onko täällä oikeasti imuroitu ja se oli virhe. On kuulemma aivan turha imuroida, kun ei hän osaa.

Kun mies petasi sängyn ensimmäistä kertaa, naurahdin spontaanisti, koska näytti oikeasti siltä, kuin päiväpeiton alle olisi jäänyt pyykkivuori. No, sen koommin hän ei pedannut sänkyäkään. Pyykkiä mies ei pessyt, koska ei tiennyt, miten värit lajitellaan. Yritin opettaa, ei oppinut.

Miehen reissutyön takia minä naisena jouduin kuitenkin opettelemaan kaikki ”miestenkintyöt”. Opin ne hyvin. Ja yhtäkkiä huomasin tekeväni kaiken yksin. Toinen ei osallistunut ollenkaan. Siis ei mihinkään, eikä yhtään! Toki huolehti itsestään, pesi hampaansa ja puki itsensä, mutta ei juuri sen enempää. Huolehdin hänen kaikki asiansa, koska muuten ne olisi jääneet huolehtimatta ja tekemättä.

pyykkipoikia pyykkitelineessä

Oli raskasta, kun perheen ”pää” olikin kuin vastuuton iso lapsi. Reissutyöt loppuivat ja huomasin pikkuhiljaa miehen olevan vain ”vapaamatkustaja” perheessämme. Olinko omalla käytökselläni ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen, jossa odotetaan että teen kaiken? Olinko ollut liian vaativa, vai oliko mies vain laiska?

15 vuoden avioliiton jälkeen huomasin, että minulla ei ollut harrastuksia, ei ystäviä, ei vapaa aikaa. Kotityöt, lastenhoito ja kasvatus, naistentyöt ja miestentyöt veivät kaiken aikani. Mies harrasti mielin määrin, vietti kavereiden kanssa vapaa aikaa ja kävi reissuissa. Yritin saada ääneni kuuluviin, mutta anoppi ja mieheni olivat sitä mieltä, että olin itse aiheuttanut tilanteeni, jossa olin väsyä kuoliaaksi. Eli apua ei enää tässä vaiheessa ole tarjolla.

Rakkaus loppui osittain uupumukseni vuoksi. Erottiin. Eron jälkeen olen huomannut, kuinka paljon helpompaa elämä on nyt. Olen saanut lapset osallistumaan kotitöihin, isommat lapset auttavat kodin kunnostustöissäkin ja auton renkaat vaihtuvat kädenkäänteessä parin apurin kera.

Ennen tein kaiken yksin ja se, että toinen vanhemmista nukkui tai harrasti sillä aikaa, kun itse raatoi, söi sisintä. Nyt kaikki työnteko on mielekkäämpää, kun koen tekeväni minulle kuuluvia töitä. Ennen koin tekeväni töitä, jotka kuuluisi jakaa.

Lapset ihmettelivät aina, miksi meillä äiti tekee kaiken ja isä ei tee kotona mitään. Nyt sitäkään ei tarvitse ihmetellä, kun isä ei enää asu täällä. Lapsistani kasvaa taitavia ja osaavia, ennakkoluulottomia ja avuliaita.

Miehen malli tulee onneksi kavereiden isistä, naapureiden miehistä ja isoisästä. Olinpa sitten itse aiheuttanut tilanteeni, tai en, niin sen voin sanoa, että näin onnellinen en ole ollut aikoihin.”

Nimim. Minä vain

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Armoa niille miehille, jotka edes yrittävät!”

  • Tiina sanoo:

    Minusta koko keskustelu on typerä. Aikuinen ihminen ei yritä tehdä oman kotinsa kotitöitä, vaan joko tekee ne tai on tekemättä. Siivoaminen ei ole ydinfysiikkaa, vaan sen ”osaaminen” on pelkästään viitsimisestä kiinni.

    Jos mies imuroi niin huonosti, että imurointia on vaikea havaita, petaa sängyn niin, että se näyttää petaamattomalta tai kieltäytyy lajittelemasta pyykkiä, totta kai työ on niin huonosti tehty, että se pitää tehdä uudelleen. Siis sen miehen, ei naisen. Ei hutiloiden tekeminen ole vapautus kotitöistä. Kuka tahansa voisi esimerkiksi ”tiskata” huljuttamalla astiat kylmän veden alla ja pinoamalla ne likaisena kaappiin, uhritutua ja siirtää kotityöt toiselle kun tästä huomautetaan. Ei mikään parisuhde tai koti toimi niin, että toinen lintsaa kotitöistä tekemällä niin huonoa jälkeä, että hänen jäljiltään on tehtävä uudelleen.

    Kyse on täysin viitsimisestä, ei osaamisesta. Siivoaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, ja siitä suoriutuu hyvin, vaikka rutiinia ei olisi. Hyvän lopputuloksen saaminen voi kuitenkin harjaantumattomalta viedä enemmän aikaa kuin harjaantuneelta. Mies, joka osaa pukeutua, käydä töissä ja pärjää muutenkin normaalissa elämässä, osaa aivan varmasti lajitella ja pestä pyykit.

    Jos mies – tai kuka vaan aikuinen – on niin toistaitoinen, että ei osaa yrityksestä huolimatta lajitella pyykkiä, hän tarvitsee edunvalvojan, ei vaimoa.

  • äiti siivoo sanoo:

    Jos noin vähästä on ex-miehes luovuttanut kotitöiden teon suhteen, niin kyllä näkisin, että on ihan hänen omaa laiskuuttaan/aikaansaamattomuuttaan. Toki on hyvä parisuhteessa toista kannustaa ja jakaa kotityöt. Ei kyllä meilläkään tasaisesti jakaudu..meillä on siistiä vain sillon kun raadan niska limassa ja siivoan yksin koko perheen jäljet. Mies tiskaa, kokkaa ja pyykkää välillä. Mikä on sekin jo jotain..mutta kun kotitöitä on enemmänkin ja jatkuvasti tehtävä..roskatkin heittää lattialle ja tavarat minne sattuu..minä olen nalkuttanut ja ystävällisestikin pyytänyt siivoamaan edes omat jälkensä..mutta ei..Äiti siivoaa…..

  • Bitter lemon sanoo:

    Niin tuttu tunne. Ja kyllä, olen korjannut lasten pyöriä, ruohonleikkuria, maalannut taloa, leikannut nurmikoita, vienyt autoa huoltoon, huolehtinut auton pesun ja silti hoitanut käytännössä kaikki kotityöt ja lasten asiat neuvoloista harrastuksiin ja Wilmaan. Tajusin hänen vuoden ulkomaan komennuksen aikana, kuinka paljon helpompaa kaikesta on huolehtia kun hän ei ole paikalla; vähemmän siivoamista kun hän ei jätä kaikkea lojumaan ympäri ämpäri ja voi pyytää hyvällä syyllä apua muilta. Kuka nyt tulisi auttamaan sellaista, jolla on puolisoni jakamassa työt?

    • ovi käy molempiin suuntiin. sanoo:

      Juu, no minä teen kaikki kotityöt, viihdytän lapset, hoidan lemmikit ja teen myös kaikki piha- ja kunnostustyöt itse. Ja ihan mies olen. Vaimo huoliehtii lähinnä rakennekynsistä ja perseen kasvattamisesta salilla. Kyllä näitä pareja näinkin päin on paljon, mutta eivät miehet näistä valita tai vaadi mitalia.

      • En valita puolisostani muille kuin hänelle itselleen sanoo:

        Tämä xD naiset tosiaan valittavat enemmän kuin miehet. Tämän takia on ollut pääasiassa miehiä ystävinä, ettei aina tarvitse kuunnella valitusta ja ipitystä jostain vain voi keskittyä olennaiseen.

  • Sikolättikö sanoo:

    Ainoa mikä minulle tuli mieleen on että mitähän ex-miehen nykyisessä kodissa näyttää. Jos ei kerta itse tee mitään

  • Jiihaaa sanoo:

    Aivan yleistä, että kaikki kotityöt kasautuvat naisen harteille. Miehethän nykyään käyvät töissä, somettavat, istuvat huoltoasemilla kahvilla tai kaljalla ja tekstailevat salarakkaan kanssa autotallista käsin.
    Naisen vastuulla on kotona ihan kaikki. Toki parin pirttihirmun tunnen, joiden miehet ovat toivottomia vässyköitä. Tekevät kaiken lastenhoidosta pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Emäntä tuijottaa Netflix sarjoja ja tissuttelee.

  • Nimetön sanoo:

    Mua aina naurattaa nämä ”miesten työt”. Kuinka moni mies niitä oikeasti nykyään hoitaa? Ei kukaan ainakaan tuttavapiirissäni. Autot huolletaan renkaineen autoliikkeessä, remppahommat ostetaan. Ok, ruohonleikkuu noin 1 kerran kahdessa viikossa ja hän on ihan itse sen valinnut omaksi hommaksi, niin pääsee lapsia pakoon kuuntelee musiikkia tunniksi-pariksi. Senkös takia minä hoitaisin kaiken muun? Nope.

    Joskus tuntuu, että nämä kirjoittajat elävät kaukana menneisyydessä. Siinäkin mielessä, että kyllä käsitykseni mukaan suurin osa miehistä tekee ihan yhtä paljon kotitöitä kuin naisetkin. Ainakin ne miehet, ketkä minä tunnen. Paitsi isäni. Mutta niin, hän onkin melkein 70-vuotias.

    • Tekevä sanoo:

      Katsopas, kun kaikilla ei ole varaa huollattaa ja korjata autoa ja vaihtaa renkaita liikkeessä.
      Kyllä mä yh äitinä teen kaiken itse. Ja jos autoon tulee isompi vika, joku tuttava auttaa. Ja omakotitalossa on paljon hommaa, riippuen lämmitysjärjestelmästä yms. Suurin osa mun ystävistä ja tuttavista, naisista, ei tee ollenkaan ”miesten töitä”. Näköjään riippuu missä ”piireissä” liikutaan.

  • Häjy akka sanoo:

    Turha vetää auton huoltoa tai peräti korjausta ”kotityöksi”! Renkaat vaihdetaan pari kertaa vuodessa, entä iskarit? Siivous, ruoanlaitto, pyykkäys jne on kotiin ja asumiseen kuuluvaa päivittäistä tai viikoittaista hommaa, johon jokaisen kodissa asuvan on osallistuttava ja tehtävä hyvää jälkeä. Jos sänky pedataan (itse en sitä pidä välttämättömänä muuta kuin jos on juhlat tulossa) se on pedattava kunnolla, astiat tiskattava kunnolla jne. Niinkuin itselle tekisi!

    • Eronnut suurperheen yhäiti sanoo:

      Kotityöt, miesten työt, naisten työt. Jos mies hoitaa miesten työt, nainen naisten työt, jäljelle jää kotityöt, jotka voi hyvin jakaa puoleksi. Siis, jos yhdessä tehdään ja koti on yhteinen ja kumpikin sisäistää sen. Se on vaan ihan totta, että jokaisessa perheessä se ei mene niin. Mä olen naisena tehnyt aina kaiken yksin. Korjannut kodinkoneita, rempannut autoja, maalannut ja tapetoinut seiniä, korjannut pyörät, rakentanut kuistit ja hoitanut ne siistit sisätyötkin. Ja kaikki se työmäärä, kun itse tekee, on okt ssa valtava. Mielelläni olisin keskittynyt vain ”naisten töihin”, mutta kuka ne muut hommat olisi tehnyt, kun miestä ei kiinnostanut.
      Toisilla on enempi hommaa ja toiset pääsee vähemmällä.

  • Entäs rahat sanoo:

    Niin no. Itse olen kuullut miehiltä, että nainen ei osaa kuin valittaa, vaikka ei tuo leipää pöytään samassa mittakaavassa tai ollenkaan. Pitääkö miehen olla sekä elättäjä että hoitaja koko ajan samanaikaisesti? Miettikää, paljonko rahaa tuotte perheen käyttöön. On luontevaa, että pienituloisempi tekee enemmän kotityötä. Eikö?? Hänhän kuitenkin nauttii miehen rahoista esim. talon, matkojen ja autojen myötä. Eron jälkeen harvemmin elintaso nousee

    • KL sanoo:

      Toivottavasti rahaan liittyvä kirjoitus oli tahallinen provo. Sen pienituloisemman työ voi jopa olla raskaampaa kun suurempituloisen toimistotyöntekijän. Ja raha on muutenkin huono mittari näissä asioissa ja se miesten viimeinen oljenkorsi. Jos sitä rahaa on, niin renkaat voisi sitten viedä vaihdettavaksi, ettei pienituloisen vaimon tarvitse pihalla räntäsateessa niitä vaihtaa vain sen takia että tienaa vähemmän! Ja jos naisen pitää tehdä enemmän kotitöitä siksi että tienaa vähemmän, niin tämä kuvio kuulostaa ilmaiselta kodinhoitajalta. Kuitenkin siellä taloudessa asuu, elää ja sotkee kaksi aikuista ja ehkä myös lapset. Eron jälkeen elintaso tuskin nousee, mutta elämänlaatu sitäkin enemmän!

    • Häjy akka sanoo:

      Mieheni maksaa veroja enemmän kuin mun bruttopalkka on, mutta kyllä hän pyykkää ja keittää (niitä halvatun kuoripäällisiä perunoitaan) ja siivoaakin mukana. Paitojaan joskus silitin, en enää. Mun työ on fyysisesti raskaampaa vuorotyötä, hänellä päivätyö toimistossa. Häntä ei kiinnosta puutarhanhoito, minua ei auton räplääminen. Ei raha määritä ihmisen arvoa.

    • huh! sanoo:

      Wow!! Miten onki saatu noin paljon oletuksia, yleistyksiä ja ennakkoluuloja yhteen tekstiin?! XD

      • Että mitenkä? sanoo:

        Mulla oli liiton aikana tuplasti isommat tulot kuin miehellä, siitä huolimatta hoidin 3 lasta ja jokseenkin kaikki kotityöt yksin koska mies ”ei tykännyt” niistä hommista, sohvalla makasi ja kittasi kaljaa. Oli sentään opettanut nuorimmaisen tuomaan käskystä oluttölkin, ja oli vielä erinomaisen ylpeä kekseliäisyydestään. Työni ei ollut kevyttä toimistotyötä vaan raakaa raksaduunia. Päälle sain kuulla kettuilua tuloistani ”tee sinä kun kerta tienaatkin enemmän”.
        Nykyään olen eronnut ja onnellinen.

    • Mitäh sanoo:

      Miten voi olla noin stereotyyppinen ajatusmaailma ja raha määrittää tekemismäärää. Ymmärrän jos mies käy töissä ja nainen on kotona, että naiselle kuuluu suurin osa kotitöistä yms. Mutta jos toinen tienaa enemmän niin ei tartte osallistua? Vaikka toinen käyttäisi elämästään saman tuntimäärän työntekoon? Entäs kun tienaan itse moninkertaisesti mieheen verrattuna. Elätin pitkään kun oli työtön. Silti hoidan kaupassa käynnit, siivoukset, ruuat, renkaanvaihdot ja auton huoltoon viennin. Mies osallistuu, mutta ei läheskään siinä mittakaavassa kuin pitäisi. Edes työttömänä ei tapahtunut päivän aikana mitään. Roskat saattoi viedä ja ehkä pölyjä huitoa joskus. Tänä kesänä mies leikkasi jopa kerran nurmikon…