Monilla meistä on kuvitelma siitä, millainen on täydellinen äiti.

Usein kuvitelma on sellainen, että täydellinen (tai edes hyvä) äiti on aina tyyni, rauhallinen, onnellinen ja ajattelee lastensa parasta. Äiti ei menetä hermojaan. Äiti ei huuda. Äiti ei raivoa. Äiti jaksaa hoitaa kaiken iloisena hyräillen.

Ainakaan hyvä äiti ei suutu ja ala huutamaan lapsille ja romahda sen jälkeen itkemään.

Mutta sitten ollaan kaikki me tavalliset, ihan ok, keskiverrot äidit. Meillä menee hermo, meille tulee romahduksia ja me huudamme. Ja sitten me itkemme ja pyydämme anteeksi, mutta itsesyytökset eivät sillä hellitä.

Koska meillä on se mielikuva täydellisestä äidistä. Että sellainen pitäisi olla…aina pitäisi jaksaa olla se täydellisen tyyni äiti.

Oikeasti se ei mene niin. Se vaatimus on liian kova. Kukaan ei voi mitenkään jaksaa kaikkea.

Eräs äiti kertoo siitä, miten hän havahtui siihen, että hänen ei tarvitse olla täydellisen tyyni muumimamma:

”Mitä tunteita äidillä saa olla?

Tänään se tapahtui: huusin lapsille, ja sain tyttäreltäni kirjeen sen jälkeen. Hän hienosti kertoi, miten pahalta hänestä tuntui se, että olin huutanut.

Tuli itku. Tajusin että olin huutanut, koska olin väsynyt. Yritin viimeiseen asti pitää itseni kasassa, enkä antanut itseni itkeä.

Ei, en tarvitse perheneuvolaa enkä muita tukitoimia. Minulla on paljon läheisiä ihmisiä ympärilläni.

Tajusin, että vaikka olen äiti, voin pari kertaa vuodessa huutaa ja itkeä. Kyllä minullakin saa olla huono päivä, ja ei minun äitinä tarvitse aina jaksaa.

Olen mennyt tänään siitä mistä aita on matalin. Yksi päivä ei aiheuta romahdusta arkeen.

keltainen vaahtera

Tänään puran oloni itkemällä ja en aio syyllistää itseäni siitä. Huomenna olen taas vahva ja käyn asian läpi lasten kanssa.

Minä aion tuntea jatkossakin ilman syyllisyyttä. Olen äiti, mutta en yli-ihminen. Äiti saa itkeä ja olla väsynyt. Ulkopuolista apua tarvitsee vasta silloin, kun jaksamattomuus on säännöllistä ja omat voimat eivät enää riitä.

Toki tajusin, että nyt on aika hidastaa tahtia ja huolehtia jaksamisesta. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, ei pidä vaatia itseltään liikaa. Sen me äidit nimittäin hyvin osaamme: vaatia itseltämme liikaa ja syyllistää itseämme.”

Nimim. Äitikin tuntee

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.