Annatko äiti lapselle ja isälle tapaamisrauhan?
Huono Äiti sai avautumisen:
”Tämä aihe on tälle palstalle todennäköisesti täysin väärä aihe (ei ole, ei ole vääriä aiheita, toim.huom), mutta ihan mielenkiinnosta herätän keskustelun.
Olen vuosia seurannut sivusta miten äidit saavat päättää milloin lapset menevät isälleen ja milloin eivät. Kyse ei siis ole pienistä lapsista (vaikka kyllä suurin osa isistä pärjää kyllä pienenkin lapsen kanssa). Tapaamissopimuksilla ei ole mitään merkitystä, kun äiti keksii, että isäviikonloppuna lapsi lähteekin sukuloimaan, shoppailemaan tai äidin luo tulee vieraita. Tai jos lapsi on vaikka kipeä niin äiti ei päästä lasta isän luokse toipumaan.
Ja kyllä, kyseessä on tuiki tavallinen työssäkäyvä isä. Ei päihde – tai mielenterveysongelmaa, ei sairautta. Yleensä kuulee kuinka isät eivät hoida lapsia, mutta tässä on kyse siitä, että äiti ei todellakaan anna lapsia. Lapset eivät myöskään koskaan uhmaa äidin tahtoa. Lapsista tulee lähinnä mieleen marionetit, joita äiti ohjailee ja päättää kaiken.
Silloin, kun lapset ovat isällään, lähettää äiti pommittaa viestein ja puheluin. Lapset eivät saa siis koskaan olla ”irti äidistä”. Itsestä tuo on pahempaa kuin ylihuolehtivaisuus eikä ole mitenkään päin katsottuna normaalia. Keittiöpsykologina tulee vain mieleen, että äiti on totaalisen kietoutunut lapsiin. Mitenhän äidille saisi oman elämän ja lapsille/etävanhemmalle tapaamisrauhan?”
Nimim. Työkaveri
Kuva: Aleksi Partanen
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyvä et näit otetaan esiin. Lähivanhempi ei ole mikään jumala jolla oikeus päättää kaikesta ja kontrolloi kaikkea. Mammat on taas hyökkäysmoodissa.. jos olet lähivanhempi kysy iteltäs: miksi et kannusta ja tue lasta etälle menossa? Miksi järjestät aina kivaa kun pienten pitäisi mennä etälle? Miksi haukut etää ja sen kumppania lapsille,samalla valehdellen niistä törkeyksiä?Miksi haluat vahingoittaa omia lapsiasi? Miksi kerrot 4veelle et etän uus kumppani haluaa varastaa hänet?
Mene itseesi jos nämä asiat kolahtaa. Ole katkera mut älä käytä lapsia kontrolloinnin välineet ja kostokappaleena että vastaan. Usko tai älä,se olet sinä itse mikä lopulta kärsii siitä että pilaa lasten elämän ja suhteet.isona ne sen ymmärtää ja silloin ei kiitä
Se on vieraannuttamista, josta seuraa valitettavasti lasten elämään pahaa oloa. Toiset tekevät sitä tietämättään, toiset tarkoituksella, mutta lopputulos lasten kannalta on sama. Isät, pitäkää puolenne ja äidit, antakaa tilaa myös muille. On rikkaus, että lapsilla on useampi turvallinen ja rakastava aikuinen elämässään.
Ehkä oikea kysymys kuuluukin, miten sivustaseuraajalle itselleen saisi oman elämän.
Toisten elämään ei pääse niin sisälle, että pystyisi arvioimaan heidän motiiveitaan. Niin äidissä kuin isässä saattaa olla piirteitä ja entisiä toimintatapoja, joka panee toisen epäluottamuksen vuoksi tarkistelemaan asioita. Ulkopuoliselle näytetään hyvät puolet eikä kerrota kaikkea.
Eniten ihmetyttää uusien puolisoiden halu holhota miestä ja hoitaa tämän suhteita lapsiin ja ex-puolisoon. Toiminnallannehan itse osoitatte, että mies on niin avuton ja vastuuton vätys, että joudutte häntä ohjeistamaan, kuten ex-puolisokin siis tekee. Jättäkää vastuu miehelle itselleen.
Ota katkeruushattu pois päästä 😳
Jos huoli olisi äidistä niin saisiko silloin olla huolissaan? Miksi isällä ei voisi olla läheisiä, jotka kantavat huolta eksän kohtelusta?
Entäpä jos isä haluaa olla tietoisesti vain minimisti yhteydestä eksäänsä? Ehkä tietää, että missään asiassa ei ole neuvottelevaraa, helpointa vain antaa olla. Paras ratkaisu se ei välttämättä ole. Mistä syntyy olettamus, että äiti tekee kaikki oikein?
Vanhempieni erosta on 40 vuotta. Äiti yritti ja aika hyvin myös onnistui vierottaa meidät isästä.
Tapaamisia oli harvoin, ei koskaan yön yli. Samalla isän puolen sukulaiset unohtuivat.
Äiti oli niin voimakastahtoinen, ettemme uskaltaneet yhtään sanoa vastaan.
Minulle jäi tunne, että isä ei taistellut tarpeeksi – enkö siis ollut taistelemisen arvoinen…?
Äiti sai kostonsa, mutta minä menetin kunnioituksen ja läheisyyden äitiäni kohtaan.
Ymmärrän kirjoittajan aloituķsen pointin täysin, kun mietti onko juttu sopiva tälle foorumille. Täällä vallitsee niin tiukka äitimyytti ettei tosikaan. Syy halutaan aina nähdä isässä. Jossain kommentissa epäiltiin kirjoittajan nimimerkkiäkin ”miten työkaveri voisi tietää miten isä kohtelee lapsia”. Jotku sentään pystyivät katsomaan juttua puolueettomasti joku löysi samaistumispintaakin. Todennäköisesti itsekin eronneet tai uusperheessä elävät. On todella rohkeaa nostaa esille näitä erilaisiakin aloituksia ja ehkä kuulla miten jollakin toisella voi olla. Saattaa hiukan rohkaistua katsomaan elämää sen oman boksin mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Kukaanhan lähipiiristä ei varmasti uskalla sanoa vaikkapa jutun äidille, että annahan lasten olla isän luona rauhassa. Helpompi on lähteä mukaan moittimaan ja silitellä äitiä myötäkarvaan. Tsemppiä kuitenkin isälle.
Lasu voi auttaa näissä tilanteissa molempia vanhempia löytämään paikkansa. Perhetyö tekee nimenomaan sitä, perhetyötä. Ja helpottaa oikeasti molemman vanhemman arkea sillä, että tehdään säännöt ja niitä noudatetaan. Ei lastensuojelu ole mikään mörkö, sieltä ja perheneuvolasta saa apua just noihin tilanteisiin!
Jos toinen vanhempi ei noudata tapaamissopimuksia (peruu jatkuvasti tms.) niin siihenkin voi saada käräjäoikuden päätöksen, että noudatettava on, tai sitten (no, ei tapahdu mitään, yleensä) tullaan hakemaan! Olen nähnyt, kyllä, kun tullaan sitten sossujen kanssa hakemaan, ei ollut nättiä. Eikä lasten parasta.
Mieluiten antaa ne lapset silloin kun on sen aika, se on paras kaikille. Varsinkin niille lapsille.
Ennemmin silti tuo kun se että äiti kyselemättä tuuppaa lapsen/lapset isän luokse ja kaikissa oksennustaudeissa ja influenssoissa myös. Siinä tulee äkkiä lapselle olo että kukaan ei minua halua.
Pohdin…entäpä jos äiti on kiinnostunut lasten arjesta lasten ollessa isällä? Entäpä, jos isä voisi toimia samalla tavalla lasten ollessa äidillä? Miten lapsi sen kokisi? Olisiko se lapsesta häiritsemistä vai lapsen kokonainen elämä, johon kuuluu molemmat vanhemmat?
Kun äiti pommittaa viestein ja puheluin lapsia heidän ollessaan isän luona, niin siinä ei ole mistään muusta kuin kontrolloinnista kyse. Kiinnostunut voi olla ”lasten elämästä toisen vanhemman luona”, mutta siihen riittää viesti/puhelu esim.kerran päivässä tai jopa harvemmin.
Ihan samaa ihmettelen. Uusperheen äitinä on kokemusta siitä, ettei voi olla edes lomalla rauhassa miehen exän tarpeelta olla jatkuvasti yhteydessä lapseen. Käytännössä kännykkä on oltava lapsen kädessä koko ajan, sillä jos äiti ei saa lasta kiinni, hän soittaa isälle ja kysyy miksi lapsi ei vastaa puhelimeen.
Tapaamiset isän luokse eivät ole pakollisia, mutta äiti pitää tarkasti kiinni sovitusta silloin, kun se on hänen etujensa mukaista. Tasa-arvo ei toteudu.
Isäkin voi näin toimia. Ottaa vielä alakouluikäisille puhelimet parkkiin isoksi osaa päivää, ettei toiseen vanhempaan olla yhteydessä ilman hänen lupaa.
Onneksi lapset ymmärtävät paljon enemmän, kuin vanhemmistaan ääneen sanovat.
Huoh…taas ”sivusta seurattu” ja sit sekaannutaan ja mustamaalataan äiti. Eikö isä osaa hoitaa omia asioitaan lapsen kanssa?
Sama sulle – katkeruushattu pois päästä!
Voisko lapset vaik mykistää äidiltä tulevat viestit,puhelut?
Meillä oli esikoisen kanssa et viesti vaihdettiin iltasin. Sai soittaa tietenkin jos halusi mut kyllä mä häneen isän luotin että jos jotain tulee niin soittaa.