Erossakaan ei pääse eroon

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Erosimme miehen kanssa muutama vuosi sitten. Taustalla oli huonoa kohtelua, taloudellista väkivaltaa, uhkailua, pettämistä ja alkoholiongelmia. Nämä alkoivat, kun saimme perheenlisäystä, jota mies kuitenkin oli kovasti toivonut.

Miehen suvussa on tärkeää pitää kulissit pystyssä, vaikka takana olisi mitä. Mieskin esitti ulkopuolisille herrasmiestä eikä paljastanut todellista minäänsä.

Jos on yhteisiä lapsia, joutuu eron jälkeen hoitamaan yhteistyössä asioita. Mies ei vastaa puheluihin ja meileihin vastauksia saa odottaa viikkoja, jos niitä yleensä tulee.
Viestittelen aina neutraalisti ja kohteliaasti, mutta vastaukset eivät ole samaa luokkaa.

Yhteishuoltajuus on, mutta mies ei halua tavata lapsia. Syyksi kertoi, että haluaa pitää hauskaa. Moniin turhiin lupauksiin petyttyään lapset eivät enää odota mitään. Tilanne on sikäli heidän kannaltaan rauhoittunut, että meillä on hyvä yhdessä ja kivaakin usein.

Kun sitten kerron jollekin virkailijalle tms. tilanteesta selittääkseni, miksi asioiden hoito kestää, minuun suhtaudutaan negatiivisesti. Jotkut jopa puolustelevat miehen käytöstä ja suhtautuvat torjuvasti esittämiini asioihin.
Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Eikö mies ole yhtä velvollinen hoitamaan asiallisesti lastensa asioita kuin minäkin? Onko perätön panettelu niin yleistä eroperheissä, että kaikkia epäillään siitä? En kerjää sääliä enkä puhu miehestä epärehellisesti, vaan haluan sanoa asiat niin kuin ne ovat.

Sama koskee osaa yhteisistä tutuista. Moni ei halua edes kuulla mitään negatiivista, vaan muistelee, kuinka herrasmies mies oli ja haluaa kertomansa mukaan pysyä puolueettomana. Kenellekään ei tule mieleen, että se oli pinnallista näytelmää. Ehkä heidän on vaikea hyväksyä sitä, että mies on onnistunut vedättämään heitä. Tai voiko taustalla olla hyödyn tavoittelu; ehkä miehellä on heidän mielestään enemmän tarjottavaa kuin minulla ja lapsilla. Tällaiset ”puolueettomat” tutut joutavatkin mennä.

En siis halua estää tuttujen ja miehen yhteydenpitoa, mutta on mielestäni lasten kannalta tärkeää, että asiat ovat rehellisellä pohjalla. Olisi vahingollista, jos lapset huomaisivat, että isä kohtelee heitä väärin ja muut aikuiset hyväksyvät asian. Miestä ei haukuta, mutta hänen toimiaan ei puolustella.

Perhesurmien uutisoinnissa toistuu muuten sama; naapurit kertovat, miten rauhallinen ja mukava mies/nainen oli ollut aina, ennen kuin tappoi perheensä. Ei ymmärretä, että perheessä voi tapahtua mitä vaan, vaikka ulospäin julkisivu kiiltää.

Parhaiten tilanteen ymmärtävät ne, jotka ovat itse eronneet. Jotkut ovat kertoneet kiusaamisen jatkuneen kymmenen vuotta eron jälkeen.

Arvaan, että moni haluaa selittää, että miehellä on ehkä ollut vaikea lapsuus ja sen vuoksi puutteita ihmissuhdetaidoissa. Kaikilla meillä varmasti on omat ongelmamme, mutta aikuisina olemme itse vastuussa teoistamme. En halua olla nojatuoliterapeutti, vaan odotan, että mies hoitaa asiallisesti osuutensa.

Erossa ei siis pääse eroon, jos on alaikäisiä lapsia. Edelleen joutuu kestämään sitä käytöstä, josta on halunnut eroon. Miten olette ratkaisseet tällaiset asiat?

Nimimerkki: Paula

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.