Äitipuoli, miksi maalasit lapseni kanssa pääsiäismunia?
Huono Äiti sai avautumisen:
Olen etukäteen varma, että harva ymmärtää tätä ponttiani, mutta yritän silti. Koin hirveän loukkaavana sen, että lapseni palasi eilen isän luota pitkältä isäviikonlopulta (isä ei halunnut viikko-viikkoa uuden elämänsä takia) ja toi kotiin pääsiäismunat, jotka oli maalannut isän uuden tyttöystävän kanssa kaksistaan.
Tausta on se, että lapsen isä ja tyttöystävä rakastuivat ja erosivat tahoillaan ja menivät yhteen viime vuonna kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siinä on ollut ainakin minulle 20 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen sulatusta.
Minulla on ollut monesti tunne, että uusi tyttöystävä haluaa vielä erityisesti hieroa naamaani, että ähäkutti sainpas tämän äijän, tämä on näkynyt mm. niin, että hän on pakannut minun tavaroitani yhteisestä kodista niin, että on jättänyt niihin pieniä muistilappuja sekaan naisen käsialalla, jotta ei jää epäselväksi, kuka niitä tavaroita seillä entisessä perhekodissa pakkailee. Ja tosiaan entisessä, menin erosta niin sokkiin, etten tajunnut alkaa yhtään järjestellä mitään asuntolainoja vaan muutin vuokralle, vaikka olisin minäkin sen kodin lasten kanssa pystynyt maksamaan.
Ne pääsiäismunat. Otin sen omalle naamalleni hieromisena, anteeksi vain jos kukaan ei ymmärrä. Ne munat olisi voinut jättää sinne isän luokse.
Haluaisin muistuttaa jostain lukemaani tämän: Minusta isä uuden vaimon ei pitäisi yrittää korvata biologista äitiä: Lapsen ja biologisen äidin välinen suhde on ainutlaatuinen, eikä äitipuolen pitäisi yrittää astua tämän tilalle. Äitipuolen tulisi pyrkiä rakentamaan oma, erilainen suhde lapseen.
Pitäisi vertailla itseään biologiseen äitiin: Jokainen äiti on erilainen, eikä vertailu ole hyödyllistä.
Äitipuolen tulisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rooliinsa perheessä.
Nimim. Siinä meni pääsiäinen sitten
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 204 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aikuisten tulisi parisuhteeseen astuessaan tiedostaa, että suhde voi päättyä kumman vaan aloitteesta ja mielestäni sekin tulisi vanhempana pystyä suunnittelemaan, että kuinka tilanteesta tulet selviämään ja miten lapselle asiasta kerrotaan. Olen ollut molemmissa rooleissa, jätetty ja petetty exän puolelta ja uusi nainen, jonka takia edellinen jätettiin. Suhtautuminen näissä ”kriiseissä” riippuu ihmisen resilienssistä, jota psykologiassakin paljon tutkitaan. Resilienssi tarkoittaa mielen joustavuutta ja luottamusta omaan pärjäämiseen. Erotilanteessa resilienssin puute näkyy ripustautuvana, mustavalkoisena ajatteluna, jolloin puoliso nähdään osana omaa itseä ja pettäminen henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Totta kai jätetyllä on vaikeita tunteita, mutta niihin pitää hakea apua, jos käytös ja katkeroituminen menee tähän pisteeseen. Tässä on jo merkkejä siitä, että huolta lapsista aletaan käyttämään tekosyynä omien epävarmuuksien peittelyyn. Yleensä tämä on merkki tunne-elämän vaikeuksista ja epävarmuudesta omaan vanhemmuuteen. Itse olisin tyytyväinen, jos exälläni olisi pysyvä kumppani, joka ottaisi lapseni huomioon. Vai olisiko parempi, että kumppanit vaihtuvat tiuhaan ja lapset esitellään jokaiselle?