Taas uusi pääsiäinen ilman isää

’Äiti, pitikö isi koskaan mua sylissä?’ kysyy neljävuotias kuopukseni. Vastaan että ’paljonkin’, jonka jälkeen katsellaan yhdessä isi-kirjaa. Tein sen lapsille ensimmäisenä jouluna ilman isiä. Kirjassa on molemmille lapsille kuvia isistä, joita alkuun katseltiin paljon. Kirja on ainoa, mistä kuopukseni isänsä tunnistaa.

Yhtäkkiä kuopus sanoo ’sitten ku minä kuolen juoksen isin syliin ja isi halaa mua kovasti’ lapsen kaipuu isin syliin on asia jota en voi korvata. Vakuutan, että isi taatusti halaa ja on vastassa.

Taannoin kuopukseni piti päästä käymään isänsä haudalla, halusi kertoa että hän on nyt jo neljä. Paljon asioita kerrotaan isän haudalla, siellä on muun muassa laulettu onnittelulaulua isälle.

Nyt lapset odottavat kovasti kukkomunia, jotka meillä kuuluvat pääsiäiseen. Näin pitkinä pyhinä omalta kannalta korostuu se harmitus, että lasten isä ei näe lasten kasvua. Pääsiäisenä, kuten muidenkin pitkien pyhien aikana miettii väkisinkin miksi meille näin kävi? Vaikka kuolemasta on jo muutama vuosi, silti välillä mieleeni nousee kysymys miksi? Eihän siihen vastausta keksi, vaikka kuinka miettii. Lasten saavutuksen kohdalla mietin myös aina, kuinka toinen olisi nauttinut niiden näkemisestä.

Välillä huomaan miettiväni että meidän perhe on hyvä näin ja että näin on tarkoitettu. Kunnes syyllistyn siitä, että mielessä käy ajatus, että meidän on kaikkien parempi näin. Ehkä se kuuluu asiaan, kun on tottunut siihen että arki pyörii oman tekemisen varassa?

Tällä hetkellä molemmat lapset ovat kovasti kiinni minussa. Eroahdistus ilmenee etenkin isommalla. Molempia vaivaa menettämisen pelko ja pienikin ero aiheuttaa välillä kunnon riidan. Esikoinen tivaa miksi heidän pitää mennä tukiperheen luo, miksi ei saada olla äidin kanssa. Yritän selittää että äitikin tarvitsee välillä vapaata, että äiti jaksaa. Esikoinen ihmettelee, miksi heidän pitää sillon olla poissa kotoa?

Isovanhemmat pyysivät lapsia pääsiäisenä yöksi luokseen, mutta esikoinen sanoi välittömästi jyrkän ei:n ja ilmoitti että oli vasta tukiperheen luona ja nyt haluaa olla äidin kanssa. Kun tiedustelen tähän syytä niin hän sanoo että haluaa olla äidin kanssa, koska isää ei ole. En raaski pakottaa lapsia vaikka ymmärrän, että isovanhemmillakin on ikävä.

Nimim. Leskiäiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.