Kenen joulutavat ovat oikeat? Miten puolison kotona pärjää jouluna, miettii tämä miniä:

”Kaikilla meillä on varmaan oma käsityksemme ihannejoulusta. Toisille se on yksinoloa, toisille jaloissa juoksevia lapsia, toisille hanget hohtavat nietokset ja toisille pako palmun alle.

Minä haluaisin joulun, josta voi nauttia kaikilla aisteilla. Ehkä olen gloriankoti- ja stockankuvasto-aivopesty, ja tavoittelen liikoja, se on mahdollista. Hullua stressiä en siltikään toiveestani ota. En siivoa kuukausikaupalla tai tyydy vain täydellisiin itse tehtyihin tai luksusherkkuihin ja mielettömän upeaan koristeluun.

Minulle riittäisi kauniisti katettu pöytä hyvine ruokineen, nätti kuusi ja siististi puetut lapset. Tuli aikamoisena yllätyksenä puolison luona joulunvietossa että heillä mitään näistä ei arvostettu.

Rentous on hyvä asia. Kenenkään joulu ei saa mennä pilalle siksi, että pitää raataa keittiössä, pönöttää jäykästi ja keskittyä kaikkeen ulkokultaiseen. Mutta entä kun rentous menee niin pitkälle, mutta muut kärsivät??

Kun tulee vieraana taloon, ei voi esittää vaatimuksia. Voi tarjoutua auttamaan tai tekemään kokonaan itse. Voi näyttää mallia omalla pukeutumisella ja muutenkin. Voi tuoda pöytään sellaista, mitä itse tahtoo ja mikä ehkä ilahduttaisi muita. Mutta isäntäperhehän se lopulta päättää miten toimitaan.

Puolison perheessä mitään ruokia ei tehdä itse. Eikä niitä paljoa viitsitä ostaakaan: kuka mitään outoja kaloja syö, ota lanttulaatikkoa!! Jälkiruoka on turha sekin, ruokaan sopivista viineistä nyt puhumattakaan. Alkoholi on juoppoja varten!

Kattaa ei tarvitse. Eripariastiat käyvät hyvin, eikä ruokia tarvitse tarjoiluastioihin laittaa. Joulupöytään pukeudutaan verkkareihin tai pitkiin kalsareihin, ja pöydästä noustaan kun on itse syöty. Ihan sama ovatko muut valmiita vai eivät…

Jouluaatto ja muutkin joulun päivät vietetään telkkaria katsoen ja tapellen. Kotia ei tietenkään ole koristeltu, sehän on ihan turhaa.

Ai miksi edes menemme heille vieraaksi? Koska lapset haluavat pois kaupungista maalle jouluksi ja nähdä isovanhempia pitkästä aikaa. Sekä siksi, että ehdotuksiimme joulunvietosta meillä ei suostuta. Siitä suututaan jopa.

Omassa kodissa voi tietysti koristella ja kattaa nätisti, ja vieraanakin pukea lapset kivasti aterialle, mutta kyllä tämä asenne-ero joulusta iloa vie. Eikä kai oikein mitään muuta ole tehtävissä, kuin yrittää olla välittämättä tai paeta jouluksi jonnekin muualle.”

Nimim. Kohtuuton miniä?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Joulu on (risti-) riitojen juhla!”

  • Katjuska sanoo:

    Älkää menkö sinne. Meidän joulumme parani 150 prosenttia, kun päätimme että jouluna olemme kotona ja vietämme joulua juuri niin kuin itse haluamme. Eka joulu oli vähän vaikea ja täynnä syyllisyydentunteita, sit onkin ollut aivan ihanaa.

  • Tuleva miniä sanoo:

    Hih! Minä niin samaistun tähän. Ehkä minäkin olen gloriankoti ja stockankuvasto-aivopesty. Mutta tänä jouluna tuleva anoppi tuleekin meille, eli minä saan laittaa kaiken niinkuin haluan ja ihan varmasti katan ja koristelen vimpan päälle. Ihanaa joulun aikaa!