”Tyttöystäväni muuttui lapsen tulon jälkeen ja alkoi lapsen oltua 1kk ikäinen, viettää useita öitä poissa kotoota ja juoksemaan sukulaisilla ja jättämään kotityöt, esim. siivoamiset, pyykit, tiskit ja ruuan teon ja koiran lenkittämisen minun vastuulleni (isän).

Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!

Äiti ei suostu eikä anna minun hoitaa lasta tai saatikaan pitämään häntä sylissä, tähän tulee tekosyitä, etten osaa. Hän jättäisi lapsen mielummin päiväksi hoitoon 16v siskolleen kuin lapsen isän kanssa kahdestaan 5 minuutiksi. Olen koittanut puhua tästä hänen kanssaan tuloksetta ja yleensä hänen sukulaiset, mustalaiset, tulevat meidän kotiin uhkailemaan minua.

Hän ei suostu, että antaisin korviketta tai äidinmaitoakaan pullosta, vaikka hän pumppaa maitoa Hän kaataa ne mielummin lavuaariin… esim. kun hän voisi viedä koiran lenkillä tai muuten osallistua kotitöihin myös ja jättää meidät kahdestaan pojan kanssa. Voisin myös heräillä öisin, mutta tämä ei hänelle käy.

Kuva Filip Mroz.

Hänen sukunsa uhkaillut ja sanonut, että minulla ei oisi lapseen mitään asiaa, ei hoidoissa tai missään muussakaan.. en tahdo ottaa yhteyttää mihinkään tahoon, ettei hänen sukulaisensa käy päälle ja tahdon kuitenkin vielä seurustella ja olla onnellinen pieni perhe. Oma perheeni ja sisarukseni eivat saa nähdä lasta, välillä sanoo, että tervetuloa tänne meille ja sitten, kun joku olisikin tulossa, hän ei tahdokkaan tai lähtee omille sukulaisille. Mutta ei missään nimessä voida mennä tapaamaan äitiäni, äitini luokse. Äitini nähnyt lapsen 2 kertaa, ristiäisissä ja vähän syntymän jälkeen ja lapsi pian 5kk vanha.

Äiti haluaa myös, että nukun sohvalla ja hän lapsen kanssa makkarissa. Vaikka pinnasänky on ihan makkarin sängyssä kiinni, sitä ei käytetä, eikä hänellä tietoa, milloin voin palata makuuhuoneeseen nukkumaan lapsen kanssa. Olen koittanut hänen vanhemmilleen puhua asiasta, mutta tuloksetta. Kun puhun ja kerron halusta osallistua vauvan hoitoon, hän tekee riidan ja keksii mitä ihmeellisimpiä asioita; en anna lapsen nukkua ja milloin mitäkin ja sitten sukulaiset taas ovella, en tiedä mitä voisin tehdä?

Kuva Belinda Fewings.

Hänen sukunsa oli ehdottanut lapsen sukunimen vaihtoakin ja nytten äiti haluaa vaihtaa sen, vaikka yhdessä päätettiin ja annettiin minun sukunimi… lapsi nytten 5kk ja voin laskea yhdellä kädellä tunnit, mitä olen hänen kanssaan saanut viettää ja nekin tunteja missä äiti olan takana… hänellä ei ole mitään pätevää syytä käyttäytyä näin tai mitään, mikä johtuisi minun teoista, mutta silti se menee näin? Hän vertaa minua hänen isäänsä ja tädin lapsen isään, jotka eivät osallistuneet ja osallistu lapsensa hoitoon ja sanoo, ettei minua kiinnosta… silti meidän riidat kaikki koskee sitä, että haluan olla lapsen kanssa ja hoitaa myös…

Voiko tämä kaikki johtua hänen lapsena kohtaamista asioista ja siitä, että hänen isäänsä ei kiinnostanut ja ei ollut elämässä, vasta kuin aikuisiällä? En tiedä enää mitä tehdä, sanoa tai miten olla. Vaikka miten asian sanon, hän saa siitä riidan aikaan. Vaikka olisin hiljaa, kun olen kertonut tunteistani, niin hän löytää sitten hiljaisuudestakin riidan tai syyn… mitä teen?”

Nimim. Isä joka ei saa hoitaa mitään

P.s. lue myös: Lapsi tuli vaimo muuttui

Artikkelikuva Kelly Sikkema.

Maistuisiko sinulle kasviksia ja lihapullia vai kasviksia ja kalaa? Huono Äiti -ruoat nyt myynnissä!

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “”Tyttöystäväni ei anna minun hoitaa lastamme””

  • DNA-testiin sanoo:

    Oletko aivan varma, että olet isä? Tuollainen vieraannuttaminen ja nimen kanssa vekslaaminen pistää epäilemään.

  • Minna sanoo:

    Vaikuttaa kiinnostavalta, taidanpa maistella. Yritetään nykyään syödä vielä terveellisemmin terveyssyistä, vähäsuolaisempaa ja kuitupitoisempaa ja vältellä turhia lisäaineita, jo vaikka ihan senkin takia. Perheellisen ostoskoriin ei tietty paljoa yhden hengen kertaeinesannoksia mene, mutta jotain eineksiä hätävaraksi joskus ostetaan. Huono äiti voisi seuraavaksi tehdä pakkauskoot huonolle äidille sopiviksi…

  • Terttu sanoo:

    Selkeesti tässä jotain kulttuurien törmäystä. Mutta myös lapsen äidillä ongelmaa. Jos ei keskustelemalla asiat selviä, niin varmaan vaan ero ja yksinhuoltajuus… Jota kertoman mukaan on miehen vaikea saada.

  • L sanoo:

    Puhu hänelle tästä asiasta kun lapselle. Kärsivällisesti ja rauhallisesti kun olette vain hänen kanssa. Hänen perhe varmasti ei halua sinua kuvioihin ja manipuloivahvasti, mutta jos sun nainen tajua että te kolme olette erikseen perhe, sitten ehkä onnistu kaikki vielä.

  • Jepsistä sanoo:

    Ei kuulosta normaalilta, että suku käyttäytyy tuolla tavalla, vaikka kulttuurissa onkin eroja.

    Asiaan liittyen voi olla hyvä tietää romanikulttuurista seuraavat asiat:
    – Vaikka kertoisit teidän asioista kumppanisi vanhemmille, eivät he oikein voi puuttua asiaan. Tietyistä asioista (joihin esim. tuo yhdessä nukkuminen kuuluu) ei vanhemmat ja lapset jutustele, ja siksi vanhempien on hankala neuvoa aikuista lastaan perhe-elämässä.

    – Romanikulttuurissa monesti nainen on se, joka vastaa lapsista (mutta myös kodinhoidollisista asioista). Siksi voi olla vaikea antaa vastuuta miehelle, voi tulla olo ettei ole kunnon nainen jos miehelle jättää. Toisaalta, jos näin on, niin ihmettelenpä että miten vastuu siivoamisesta jää sinulle.

    – Romanikulttuurissa kunnioitetaan vanhempia ihmisiä, esimerkiksi omia vanhempia mutta myös kumppanin vanhempia. Siihen ei kuulu se, että toisen vanhempia kieltäydytään tapaamasta, vaikka kemiat ei niin kohtaiskaan. Eli ei ihan normaalilta kuulosta tuokaan.

    – Keskenään pariskunta voi keskustella mistä tahansa. Tämä on nyt se, mihin kannattaa paneutua.

    Mutta tosiaan, onko kumppanisi varmasti ihan kunnossa? Onko hänellä vaikeuksia sitoutua vauvaan (esim. nuo useiden öiden poissaolot ei oikein hyvältä kuulosta) ja jos on vaikeuksia tarttua asioihin, niin taustalla voi olla jotain. Masennusta, esim. kilpirauhassairaus..? Entä onko sun kumppanisi mukana romaniyhteisön elämässä vai elääkö enemmän valtakulttuurissa? Voihan hänellä olla jonkinlainen identiteettiin liittyvä kriisikin, jos ei oikein tiedä, missä oma paikka on ja mille pohjalle rakentaa oman elämänsä jos ei halua romanitapoja noudattaa kokonaisvaltaisesti, mutta ne kumminkin jostain kumpuaa (koska siihen kasvanut). Tai jos on jotain fyysistä – pelkääkö sun kumppani esimerkiksi läheisyyttä, jos ei ole toipunut, tai synnytyksessä tai raskaudessa oli ongelmia?

    Yksi asia, mihin kiinnitän kirjoituksessasi huomiota on tuo riiteleminen. Kokeile keskustella, riitelemisen sijaan. Jutelkaa siitä, miten asiat jatkossa jaetaan, miten esimerkiksi sun ja hänen kulttuuri yhdistetään ja miten niitä tuodaan lapsen elämään. Jos kumppanisi ei tule sukusi kanssa toimeen, niin voit tavata heitä lapsen kanssa kaksikin. Toisaalta jos ongelmia on, ne olisi hyvä ottaa puheeksi, jotta tilannetta voidaan purkaa.

    Entä keitä nämä ovella uhkailevat sukulaiset ovat? Perhettä, kauempaa sukulaisia, vai mitä? Herää kysymys, miksi he käyttäytyvät noin, antaako kumppanisi heille totuudenvastaisen kuvan teidän elämästä ja asioista niin että he kokevat naisen olevan jotenkin puolustuksen tarpeessa.

  • Nimetön sanoo:

    Tåssä on vain isän versio. Mikähän mahtaa olla lapsen äidin versio?

  • Äiti sanoo:

    Raha varmaankin kelpaa 🙄 oikeesti, jos muu ei auta niin ero ja virallinen tapaamisoikeus jos ei muuten äidin järki riitä

  • .. sanoo:

    Voi apua, miten vaikea tilanne!

    Sinulla on oikeus lapseesi. Mutta minulla heräsi huoli vauvasta. Onko äiti ihan kunnossa? Ainakaan hän ei osaa nähdä lapsen etua. Mitä jos tilanne kriisiytyy ja äiti tekee huonoja ratkaisuja, esim muuttaa lapsen kanssa sinun tavoittamattomiin. Tuntuu, että äidin elämänhallinta on hukassa muutenkin, jos siivoukset ja koiran hoito jää yksin sinulle.

    Hae apua ajoissa. Voimia!

  • Äiti ihminen sanoo:

    Hei
    Ota asia puheeksi neuvolassa. Voit soittaa sinne, sieltä osaavat sinua auttaa ja neuvoa. Sinulla on ihan yhtälailla oikeus olla oman lapsesi kanssa. Lastenvalvoja on myös yksi taho mistä apua saat.
    Älä luovuta taistele oikeuksistasi ja lapsestasi.
    Uskon/toivon että lapsen äiti ei ilkeyttään asiaa tee. Vaan varmasti omat kokemukset hänellä vaikuttaa sekä hormoonit, mutta se ei oikeuta hänen toimiaan.
    Sinulla on oikeus omaan lapseesi ja kukaan ei voi sitä sinulta viedä, sama oikeus kuin äidillä.
    Voimia sinulle ja onnea ihanasta 5kk vauvasta. Älä luovuta, toivottavasti pääset nauttimaan isyydestä ♡

  • ~Romani äiti~ sanoo:

    Toi on tosi väärin sua (isää) kohtaan, ei ole normaalia että suku tollalailla puuttuu pariskunnan ja lapsen asioihin. Sulla on täysin samat oikeudet lapseen kun sun puolisollakin, vaikkakin kulttuurisia eroja varmasti on lapsen hoidon ym suhteen (jos itse siis olet valtaväestöä). Tosi huono tilanne sulla mutta pidä kiinni myös omista oikeuksista lasta kohtaan koska hän on ihan yhtä paljon SINUN laps ko naisesi laps, kerro naisellesi että jos ette pysty keskenänne selvittämään ja sopimaan asioita niin sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun ottaa ulkopuolinen taho mukaan asioihin jotta myös sinun oikeudet toteutuu. Voimia sulle ja toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen