Olen eronnut lapseni äidistä useita vuosia sitten henkisen ja fyysisen väkivallan johdosta. Äiti on kiusannut minua ja lastani rajoittamalla meidän yhteisiä tapaamisia milloin milläkin syyllä. Lähinnä syy on ollut sellainen, mikäli hänen tahtoaan ja toiveita ei ole toteutettu, niin lapsi ei ole saapunut käräjäoikeuden vahvistamiin tapaamisiin toisen vanhemman luokse.

Äidistä on tehty myös lukuisia lastensuojeluilmoituksia päiväkodin ja kuraattorin toimesta. Äiti on huutanut lapselle ja uhannut hirttää hänet, sylkenyt lapsen naamalle, ajanut lapsen seinää vasten ottamalla samalla rinnuksista kiinni, sekä huutanut lapselle, että mikäli kerrot asioista eteenpäin, niin hän joutuu sairaalahoitoon.

Kuva Kelli McClintock.

Sosiaaliviranomaiset ovat käsitelleet tapauksia, eikä mitään olla tehty vastoin YK:N lapsenoikeuksien pykäliä. Äiti on valehdellut viranomaistapaamisissa ja kääntänyt myös valehtelun niin, että lapsi on näin tehnyt ja ”palkkioksi” rankaissut lasta vielä ottamalla puhelimen pois ja rajoittamalla lapsen koulumatkan käytäväksi pyörän sijaan kävellen. HIPHURRAA Toimiva lastensuojelu!

Nimim. Toivoton

Artikkelikuva Juliane Liebermann.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “Suositaanko äitejä erotilanteessa?”

  • Isäntyttö sanoo:

    Olen itse perheestä, jossa tuli eron paikka. Vanhemmat sopivat keskenään yhteishuoltajuudesta ja alkuun asuin molemmilla vanhemmilla viikon kerrallaan. Olin tuolloin juuri täyttänyt 13. Vanhempien ollessa yhdessä tappelin äitini kanssa jatkuvasti, isän kanssa en koskaan. Olin pienestä (n.5 vuotiaasta) asti sanonut, että erotilanteessa muutan isän luo, koska en halua isän menettävän toista lasta niinkuin aikaisemmassa erossa kävi.
    Heti eron tapahduttua ilmaisin vanhemmilleni etten halua asua kahdessa kodissa, vaan haluan jäädä isäni luo. Äitini ratkaisu oli perheterapia kaikille meille kolmelle. Äitini väitti minulle jatkuvasti, että isäni manipuloi minua vihaamaan häntä. Todellisuudessa isäni aina kehotti minua kestämään jatkuvat lähes joka päiväiset riidat äidin kanssa, sillä onhan hän minun äitini ja minulla on vain yksi. Äitini muun muassa vihjaili minulle jatkuvasti, että isäni petti häntä ja tästä syystä ero. Tiedän täysin varmaksi, että tilanne ei ole tämä, sillä aikaisemmassa suhteessaan isäni tuli petetyksi ja tämä mursi hänet täysin, mutta vaikka en tietäisikään niin eihän lapsen sitä tarvitse tietää mitä vanhempien suhteessa tapahtui. Eron aikaisen muuton yhteydessä äitini myös totesi, ettei halua enää koskaan nähdä isääni tai minua. Perheterapiassa tilanne kärjistyi siihen, että minun kanssa terapiassa ollessani äitini alkoi vihjailla terapeutille isäni hyväksikäyttävän minua seksuaalisesti (”eihän kukaan normaali teinityttö halua asua isänsä kanssa äidin sijaan”) ja isän kanssa samaan aikaan ollessa sanoi terapeutille väitöksen ihan suoraan. Terapeutti myös kutsui suhdetta isääni ”epäterveelliseksi”, koska meillä oli ollut kahdessa vuodessa vain yksi riita (riita on edelleen nyt 10vuotta myöhemmin jäänyt ainoaksi). Äitini kanssa suhteeni oli kuulemma normaalimpi, koska riitely kuuluu välittämiseen.
    Äitini yritti jatkuvasti mustamaalata isääni ja kiristää minua tekemään hänelle asioita koska ”onhan hän äitini ja antanut minulle elämän”. Lopulta pinnani paloi kun täytin 15 ja sanoin kerralla äidilleni hyvästit ja ilmoitin muuttavani isäni luo ja että takaisin en enää tule. Olimme vielä muutaman vuoden tekemisissä aina kun äitini tarvitsi jotain. Odotin aina puhelun aikana milloin hän pyytäisi jotain ja ainahan se sieltä lopulta tuli. Pistin välit poikki useampi vuosi sitten.
    En ole ikinä katunut päätöstäni. Isäni on minulle molemmat vanhemmat, tukeni ja turvani. Jos minulta kysytään vanhemmistani, sanon aina että minulla on vain isä.
    Kaikkien tulisi aina muistaa, että vaikka lasten pitää kunnioittaa vanhempiaan, myös vanhempien pitää kunnioittaa lapsiaan ihmisinä. Perheensä saa lopulta valita eikä ketään tarvitse rakastaa vain biologian nimissä. Kiitän luojaa, että olin muutama vuosi eron jälkeen tarpeeksi vanha tekemään valinnan asumisestani itse, enkä joutunut vuosikausia kestämään äitini henkistä hyväksikäyttöä. Isät pitää ehdottomasti pitää tasavertaisessa asemassa äiteihin nähden sillä joillekin, kuten minulle, hän on se rakkain asia elämässä ja aina tukena tuomitsematta ikinä mistään. Oikeutta isille!

  • Nimetön sanoo:

    Kyllä tässäkin perheessä ihmeteltiin syvästi kuinka paljon pskaa äidin osalta siedetään. Meillä onneksi asiat sen verran hyvin, että mies tajusi erossa tapella lapsen asumaan itselleen ja näytöt sen osalta olivat sen verran kovia että lastenvalvoja ei voinut paljon vastaan sanoa. Siihenkin tarvittiin selvät näytöt äidin päihdeongelmista, mielenterveysongelmista, siitä että laiminlöi lastaan tämän ollessa hänellä ja ettei hänellä ollut edes rahallisesti edellytyksiä huolehti lapsestaan. Ja isän piti olla aivan täydellinen, silti pitkin hampain ”otettiin” lapsi äidiltä, vaikka ihan asiantuntijoilta tuli lausunto ettei lapsella ollut edes kunnollista suhdetta äitiinsä.

    Sen jälkeen äidiltä onkin sitten siedetty vähän kaikenlaista. Kun kaikki lopulta kärjistyi lapsen rajuun oireiluun ja äiti teki meistä ilmoituksen, niin alkoi tapahtua. Onneksi olimme olleet aktiivisesti yhteydessä sossuihin, kerrottu neuvolassa huolistamme ja lapsi oli saatu koulussa käymään kuraattorilla, oli sen verran paljon näyttöä sen osalta että meillä oli kaikki ok ja ongelmat tulivat sieltä äidin puolelta ettei ilmoituksesta lopulta mitään seurannut.
    Tai seurasi lupa vähentää tapaamisia, mutta niitä ei saatu valvotuiksi vaikka kaikki tekijät sitä puolsivat. Lapsella pelotti mennä äidin luo, sieltä tullessa oli kaikki mahdolliset oireilut pissavahingoista rajuihin paniikkikohtauksiin. Vaikka lapsi itse pyysi ettei tarvisi äidille mennä, niin tapaamisia ei saatu jäihin eikä äidin tarvinnut laittaa asioitaan järjestykseen.

    Samaan aikaan läheisessä perheessä isän tarvitsi perseillä huomattavasti vähemmän, sekin suurilta osalta äitiä kohtaan eikä lapsia, niin täysin samat lastensuojelun työntekijät järjestivät valvotut tapaamiset ja väläyttelivät mahdollisuutta yksinhuoltajuudesta. Meillä kyseisen isän käytös olisi tervetullut tauko nykyiseen sirkukseen ja saamme kuulla kuinka ei äidiltä nyt voi vaatia valvottuja tapaamisia lapsensa kanssa.

    Kyllä tässä vähän usko loppuu kun isän pitää vahtia selustaansa, olla paras mahdollinen vanhempi 25/7 eikä saa lipsua. Äidiltä näytetään odottavan vain sitä että muistaa lastensa nimen..

  • Kaiken kestänyt äitipuoli sanoo:

    Nykyisen ex puhui ummet ja lammet soskulle, kun alettiin tapailla. Sosku usko, koska onhan isä paha. Kohta 2v on mies tapellut lapsista ja siitä, ettei äiti enää pahoinpitele lapsia. Tai vain toista, jota myös kohtelee huonommin ja eriarvoisesti.

  • Minävain sanoo:

    Kylläpä se täällä meilläpäin eräs lastensuojelu työntekijä tässä on muuan kk takaperin itse sanonut että äiti on se jolle lapsi kuuluu aina. Näin siis eräälle isälle tokaisi.

    Retuperällä koko homma kun eivät tiiä mitä puolueettomuus tarkoittaa vaikka sen mukaan heidän pitäisi toimia.

  • Eronnut Isä sanoo:

    Tiedän lähipiiristä tapauksen, jossa äiti teki eron yhteydessä perättömiä lastensuojelu-ja rikosilmoituksia isästä. Milläs puhdistat maineesi, kun lastensuojelu ilmoituksetkin kirjataan ilman tutkintaa.

  • Lamb sanoo:

    Noita kaikkia voi olla toki vaikea todistaa, mut ahkerasti kannattaa kerätä todistusaineistoa. Aina jonkun tapahtuman ollessa päällä voi soittaa alueen päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Lisäksi kannattaa tehdä ahkerasti sossulle huolenilmaisuja, saattaa olla jopa tehokkaampi kuin se että soittaa raivoissaan että teen nyt lastensuojeluilmoituksen. Kyllähän se herättää kysymyksiä jos isä tietää tämmöstä mutta ei toimi sillonkun tilanne on päällä.

  • Nimetön sanoo:

    Kirjoituksesta on mielestäni vaikea hahmottaa, että mitä kirjoittaja tarkalleen ottaen toivoo lastensuojelun tekevän. Lapsen huolto- ja tapaamisasioita on ilmeisesti käsitelty käräjäoikeudessa, joten niissä tehdyt päätökset eivät ole lastensuojelun kumottavissa. Kirjoittajan tulisikin riitauttaa asia uudelleen ja hakea lapsen asumista itselleen jos kokee, ettei lapsen ole turvallista olla toisen vanhemman luona.

    Tilanne kuulostaa surulliselta ja ymmärrän toki kirjoittajan tuskan ja huolen lapsesta, mutta vaikeissa huoltoriidoissa viranomaisilla on usein rajalliset keinot puuttua tilanteeseen. Vastuu onkin aina ensisijaisesti vanhemmilla tehdä kaikkensa, jotta lapsen etu toteutuu ja hyvinvointi taataan.

    • Toivo sanoo:

      Voiko sosiaalitoimi kuitenkin ottaa lapsen huostaan ilman vanhempien suostumusta?

    • Onhan niitä keinoja sanoo:

      Oisko kiireellinen huostaanotto ja sijoitus isälle tai sijaisperheeseen.

      • Tää on niin tätä sanoo:

        No ei meillä ainakaan sossu tehnyt huostaanottoa ja kiireellistä sijoitusta isälle. Sanoivat, että eivät pysty. Laitokseen olisivat kyllä pystyneet sijoittamaan mutta kun laitos ei ole nuoren paikka niin jättivät sen tekemättä. Ohjeistivat sitten hakemaan huoltajuuden ja asuinpaikan muutosta käräjäoikeudesta. Nyt sitten odotellaan, kauanko menee käräjäoikeudella käsitellä asia. Ihmetystä herättää, että miten voi sijoittaa laitokseen mutta ei toiselle vanhemmalle, vaikka on olosuhdeselvitykset ja psykiatrian ja vaikka minkä viranomaistahon lausunnot, että nuoren ois parempi olla isällään. Noh, näillä mennään. Tätä samaa paskaahan tämä on ollut jo viisi vuotta. Nyt sentään tuli sellaiset sossut, jotka kuuntelevat nuorta ja isää mutta ei näytä riittävän pokka tehdä päätöstä huostaanotosta ja isälle sijoittamisesta. Näin ollen nuori jää myös paitsi jälkihuollollista toimista. Mutta koitetaan tehdä parhaamme, että nuori ja perheen muut lapset ja myös me aikuiset joskus toipuisimme näistä vuosista.

  • Hannele Korpela sanoo:

    Pahalta kuulostaa. Niin pahalta, että tulee vääjäämättä mieleen psykonarsisti, silti ihmettelen suunnattomasti lastensuojelun saamattomuutta, eikö mistään ole otettu opiksi? Heidän kuuluisi nimenomaan suojella lasta ja selvittää, mistä on kyse ja mielestäni turha ainakaan resurssipulaan tai tarvittavien työkalujen puutteeseen on turha vedota. Vuosikausia on ollut tiedossa, että se äiti ei ole mikään autuas pyhä lehmä, jonka parhautta lastensa kasvatuksessa ja hoivassa ei voisi tai saisi kyseenalaistaa. Selkärangattomuutta sen viranomaistahon puolelta, jolla on työkalut ja valta käyttää niitä, mutta vain ummistavat silmänsä.