”En muista mistä tämän palstan keskustelusta luin, mutta se sai minut kirjottamaan tämän avautumisen. Kommentti meni jotenkin niin, että emme ole mieheni kanssa eronneet, mutta jos eroamme toimimme lasten parhaaksi ja niin edelleen.

Siis, kun avioero tulee kaikki muuttuu. En usko, että kovinkaan moni yhdessä laadittu periaate tai sopimus pitää. Sitä ei mitenkään voi uskoa eikä ymmärtää ennen kuin itse eroaa. En usko, että kukaan menee naimisiin erotakseen. Ero on yleensä suuri pettymys, pieni kuolema, epäonnistuminen. Toki joku voi kokea eron myös helpottuneena, mutta yleensä kuitenkin toinen osapuoli ei. En tiedä lähipiiristä yhtään avioeroa, jossa olisi erottu niin, että molemmat olisivat hymyssä suin. Eri juttu on myös se, jos on uusi rakkaus jo odottamassa. Aika moni hyppää suoraan uuteen suhteeseen.

Yleensä, varsinkin alussa, riitaa tulee ihan kaikesta. Omaisuudesta, kumpi jää asuntoon vai myydäänkö. Lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja kun tämänkin palstan juttuja lukee, myös lasten vaatteista. Vasta oltiin ehkä onnellisia ja yhtäkkiä riidellään kaikesta. Se on käsittämätöntä.

Summa summarum. Voit siunailla, ihmetellä ja kauhistella lähipiirin hullujakin ratkaisuja. Et kuitenkaan voi tietää miten hullusti itse toimisit, kun koko elämäsi kiepsahtaisi ylösalaisin.

Onneksi aika on kuitenkin armollinen. Suurten tunnemyrskyjen jälkeen huomaa, että elämä ei loppunutkaan. Elämään voi tulla paljon sellaista, mitä et olisi koskaan voinut kuvitella. Ehkä asiat eksänkin kanssa järjestyvät (tai ehkä eivät)”

Eronnut

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

30 vastausta artikkeliin “Ero muuttaa kaiken ja sen tajuaa vain eron jälkeen”

  • Pää kylmänä ja mölyt mahassa sanoo:

    Tässä on tärkeä viesti, joka on se, että kun eroat, tunteet käyvät kuumana, mutta pää kannattaa pitää kylmänä ja suu monesti kiinni.

    Älä lähde arvostelemaan toisen valintoja, vaan anna ex-puolison kipuilla asioita ja edetä ihan omalla tavallaan. Sain itse tämän vinkin ja se osoittautui kullan arvoiseksi. Kun nimittäin tunteet helpottavat, tajuaa, että aivan turhaan olisi saanut riitoja ja pahaa mieltä aikaan kommentoimalla toisen valintoja tai tekemisiä. Hyvät välit olivat mahdolliset vain siksi, ettemme käyneet toistemme kimppuun ja polttaneet siltoja tunnekuohuissamme takanamme, vaan annoimme toistemme tehdä omat virheemme ja muodostaa uusi arki, vaikka emme olleet aina samaa mieltä toisen valinnoista.

  • Nimetön sanoo:

    Varaudu siihen, että exäsi elämään tulee jossain vaiheessa uusi ihminen. Ehkä hän perustaa jopa uusperheen. Vaikka olisitte sopineet, että lapset saavat kulkea ilmoittamatta vapaasti kotien välillä, vietätte joulut yhdessä perheenä ja exäsi käy auttelemassa talon töissä, uusi parisuhde voi muuttaa kaiken. Myös uuden puolison toiveet joutuu ottamaan huomioon, halusitpa tai et. Voi hyvinkin olla, että uudella puolisolla on myös lapsia ja hän haluaakin viettää joulua uusperheenä eikä hän haluakaan tehdä sitä sinun perinteilläsi. Exäsikin voi yllättäen priorisoida nyxän toiveet sinun toiveidesi yläpuolelle.

    • Samat säännöt perheen sisällä sanoo:

      Sekin kannattaa muistaa, että jos uusperheessä on uuden parin yhteisiä lapsia, ja/tai uuden puolison lapsia edellisestä liitosta, lasten etu on se, että heitä kohdellaan tasavertaisesti ja samoilla säännöillä ko. perheessä. Et siis voi vaatia omien sääntöjesi noudattamista toisten ihmisten perheessä, vaikka kyseessä olisivat omat lapsesi. Keskustella aina toivottavasti voi, mutta varaudu siihenkin, että vastaus on ei.

  • Ofelia sanoo:

    En todellakaan eronnut hymyssä suin, enkä olisi halunnut erota, mutta riidelty ei olla kyllä mistään tässä viiden vuoden aikana, enkä kyllä usko että tullaan riitelemäänkään. Lapsetkin jo isoja niin sitten jos riitaa tulisi niin voisi vaan lopettaa kaiken yhteydenpidon.

  • Uuden edessä sanoo:

    Erotessa kannattaa muistaa se, että tunteet heittelevät laidasta laitaan jatkuvasti. Toisena hetkenä mietit, teittekö oikean ratkaisun. Seuraavassa hetkessä saatat olla sitä mieltä että hyvä päätös. Kun etenee elämässään päivä kerrallaan ja yrittää muistaa kaikki ne syyt, jotka eroon johti, niin selviää. Ystäviä on hyvä olla ympärillä, ja puuhaa, jotta ei jää liikaa vatvomaan. Itse olen huomannut, että välillä pohdin, olisiko pitänyt vain jäädä. Sitten muistutan itseäni, että minähän jäin. Viideksi vuodeksi. Viisi vuotta annoin itsestäni kaiken ja yritin. Hukkasin itseni. En voi elää loppuelämääni niin. Erotessa sain kaiken syyn niskoilleni, kun en enää jaksanut tukea masentunutta puolisoa. Nyt minusta on tehty syntipukki, enkä mahda sille mitään. Taakka parisuhteesta oli kuitenkin liian suuri. En minä pysty yksin ketään pelastamaan, kun ei toinen sitä halua. Nyt sitten pitäisi vaan löytää itsensä uudelleen. Ehkä se tässä kesää myöten tapahtuu. Ainakin nyt on helpompi hengittää.

  • Uupunut sanoo:

    Ero oli todella haastava ja vaikea. Toisaalta se ei tullut yllätyksenä koska yhdessä olo oli ollut sitä samaa. Itsekkyys joka johti eroon korostui erossa viellä enemmän. Uhkailu ja kiristys sekä lapsilla pelaaminen kesti loputtoman kauan. Odotin että ex puoliso löytäisi uuden ja neljän vuoden päästä onneksi löysi.
    Tämän jälkeen uuvuin koska elämä ei enää ollut jatkuvaa selviytymistä siitä millä kaikin tavoin elämääni voi lasten kautta kontrolloida Toki seuraavat kaksi vuotta totesin että minusta haluttiin antaa kuvaa hulluna ex -vaimona. Puheluissa ryhdyttiin huutamaan heti että mitä sä raivoot ennen kuin olin ehtinyt omalta puolelta sanoa mitään.
    Haastavinta näissä tilanteissa se että viranomaiset leimaa jos näitä asioita yhtään yrität tuoda ilmi, olet mustamaalaja itse. Joten ainut mitä voi tehdä on sietää ja olla mahdollisimman vähän kontaktissa.
    Nyt lapset käyvät katsomassa joka toinen viikko humalaista pariskuntaa jotka osaavat hienosti ja hymyillen kertoa viranomaisille omaa totuuttaan.
    Rahaa en enää edes pyydä koska se kostetaan heti tavalla tai toisella.
    Lapset toki reagoi tilanteeseen mitä sitten käsitellään minun ja lasten haastavana vuorovaikutuksena kun ex-puolison luona kaikki menee hyvin.
    Kaikki viellä hengissä joten kiitollinen siitä.

  • hammasta purren sovussa sanoo:

    Minun oli pakko erota sovussa hammasta purren, vaikka teki mieli heittää ukko pihalle saman tien, kun sain selville kuukausia kestäneen sivusuhteen. Eroasioiden hoitamisesta ex- mieheni kanssa ei vaan yksinkertaisesti olisi tullut mitään, jos olisin päästänyt tunteeni valloilleen ja näyttänyt vihani häntä kohtaan. En sano narsistiksi, kun diagnoosia ei ole, mutta samoja piirteitä hänessä on runsaasti.
    Hän oli lähes vuoden siinä uskossa, että olemme eronneet sovussa ja ystävinä. Viimein tuli se päivä, kun käytännön asiat olivat sillä mallilla, että uskalsin kertoa mitä hänestä todella ajattelen. Siitähän oli omat seuraamuksensa, niin kuin olin ajatellutkin… Sen jälkeen kuitenkin itse pääsin henkisessä eroprosessissani eteenpäin, joten oli kyllä sen arvoista.

    Meillä on lasten kanssa hyvä olla kolmisin. Lapset ovat jo sen verran isoja, että ymmärtävät kyllä isänsä laittavan omat tarpeensa heidän edelleen. Yrittää sitten rahalla paikata huonoa omaatuntoa, kun jättää tapaamisia väliin.
    Huvittavinta on, että hän itse elää siinä uskossa, että on hyvä ihminen. Näin uskovat myös kaikki hänen lähipiirissään, jotka totuutta eivät tiedä. Hänen ulkokuorensa esittää hyvää, mutta sisus on mätä. Se mätä paljastuu vasta sitten, kun asiat ei mene niin kuin hän haluaa, tai jos joku erehtyy häntä arvostelemaan.

    Hän on nyt toisen ristinä. Ei tuo naisparka vielä ymmärrä mitä on saanut…

  • T.P sanoo:

    Ero oli minulle helpotus.
    Mutta en olisi uskonut, että yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen mies hylkäsi täysin omat lapsensa. Lapset eivät ole kertaakaan eron jälkeen olleet yötä isällään.
    Erossa mies sai pitää melkein kaiken. Halusin vaan rauhassa lähteä.
    Nyt ex ei suostu maksamaan lasten suurimpia hankintoja/menoja vaikka aikoinaan niin sovittiin.

  • Elsa sanoo:

    Siitä hetkestä, kun kerroin eroavani, kaikki muuttui. Olin mielenvikainen kun halusin exästä eroon, kerroin kuitenkin pärjääväni oman mielenvikaisuuteni kanssa, mutten hänen. Ex anoppi suositteli rauhoittavia, jotta olisin vielä hänen poikansa kanssa. Kerroin heidän suvussa olevan oudon tavan jos näin tulee toimia. Kaikki minun tai yhdessä hankitut olisi pitänyt jäädä hänelle. Synttärilahjani vieminen sai hänet raivoomaan. Asunto jäi, reilusti alle senhetkisen toteutuneiden kauppa hintojen hänelle. Minä maksoin arviot, lakimiehet yms. Hänen parisuhteessaan ei ollut vikaa, minun olisi pitänyt korjata omani ja käyttäytyä kuten hänen saamansa terapeutti. Alkuun oli vaikea nousta, mutta kannatti.

  • Näin sanoo:

    Kaikki sopimukset kannattaa kirjoittaa paperille, molempien allekirjoituksilla, ennen kuin asioista edes puhutaan muiden kanssa. Meillä exän kanssa oli sopu erossa ja yhdessä sovimme kaikista asioista. Halusin laatia kirjalliset sopimukset kaikesta, hyvä niin. Koska ex löysi uuden kumppanin todella pian ja silloin alkoi riita joka asiasta. Exän uusi kumppani ja vanhemmat ja suku kääntyivät yhtäkkiä minua vastaan ja kaikesta alettiin valittamaan ja tinkimään. Vaatteista, rahasta, elatusmaksuista, omaisuudesta (joka oli jo jaettu), tapaamisista, lasten hakuajoista, säännöistä yms.
    Ex oli aivan muiden vietävissä ja haastoi riitaa joka asiassa. Lasten etu unohtui niiltä kaikilta muilta ihmisiltä, jotka sekaantuivat asiaan.
    Edelleen olen kuitenkin helpottunut ja kiitollinen, elämä olisi helvettiä siinä avioliitossa, missä elin. Ero oli hyvä päätös.

  • Bonusmutsi sanoo:

    Lapsettomana naisena antaisin vinkin lapsellisille aikuisille: miettikää ennen eropäätöstä, oletteko valmiita siihen, että toisen elämään tulee uusi kumppani. Se ei tule vain ex-puolison elämään, vaan myös lastesi. Sinulla ei tule olemaan joka asiaan sanavaltaa, mitä lapsesi toisessa kodissa tapahtuu. Kestätkö sen, että lapsesi kiintyy siihen ulkopuoliseen aikuiseen? Ymmärrätkö, että sinulla ei tule olemaan asiaa tuohon toiseen kotiin? Ymmärrätkö, että uudet aikuiset tulevat olemaan mukana lastesi tärkeissä päivissä?

    Näitä todella kannattaa miettiä ennen eroa, koska niin tule mitä suurimmalla varmuudella tapahtumaan. Sitten on enää turha itkeä, että ”mä haluan vaan meidän oman perheen mukaan”. Jos oman perheen hajottaa erolla, asiat muuttuvat.

    Tätä on omien havaintojeni mukaan erityisesti naisten vaikea käsitellä. Luullaan, että erolla saadaan avattua uudet miesmarkkinat, mutta silti se exä on ikuisesti pihdeissä, ja palvelee renkaanvaihdosta lampunvaihtoon ja kuljettamiseen paikasta toiseen.

    Jos ei ole valmis muutokseen, pidä huoli nykyisestä suhteestasi äläkä eroa.

    • Äiti sanoo:

      Tämä on niin totta. Usein naiset/äidit ovat niin omistushaluisia, että eivät kestä mainitsemiasi asioita. Miehille uusperhe on usein helpompaa.

    • KaisaV sanoo:

      Tämä! Miehen exä käytti edelleen entisen kodin autotallia omien tavaroiden varastona, pyörä, auton renkaat. Minulle annettiin avain vasta, kun exälle jossain kohtaa sopi omansa palauttaa..Toi viherkasvia ja verhoja sisustukseen. Hohhoijaa.

      • Nimetön sanoo:

        Meillä miehen ex tuli pokkana hakemaan marjoja pakastimesta. Yllättynyt oli, kun kerrottiin, että osituksen jälkeen kaikki omat tavarat pitäisi olla siellä omassa kotona.

    • Nyxä sanoo:

      Juuri tämä! Minulla on lapsia, mutta silti sama kokemus. Miehen ex ajatteli jotenkin näin: Erotaan ja tapaillaan ja pannaan muita, mutta silti mies on talonmieheni ja remonttireiskani, entinen kotini on edelleen toinen kotini ja juhlapyhät vietetään vanhalla perheellä. Sitten mies löysikin uuden, minut, ja keskittyikin uusperheeseensä. Palvelu ei enää pelannut ja juhlapyhätkin vietetään ihan meidän omalla perheellä. Voi sitä itkun määrää, kun asiat eivät menneetkään niin kuin ex-rouva oli ajatellut.

      Minunkin neuvoni eroaville on siis: Mieti tilanne, että exälläsi on uusi vakava suhde. Mieti, että hän asuu toisen kanssa ja menee ehkä naimisiinkin. Mieti, että tämä uusi on lastesi kanssa, myös synttäreinä ja jouluna sekä mukana muissa lastesi tärkeissä hetkissä. Mieti, ettet voikaan enää määrätä exääsi, etkä varsinkaan exäsi uutta puolisoa. Et määrätä entisen kotisi sisustusta tai pihaa. Et välttämättä tulekaan enää kutsutuksi exäsi suvun juhliin. Kestätkö nämä asiat? Jos et, älä eroa.

      • Eronnut sanoo:

        Ymmärrät varmaan että It takes two to tango, mutta eroamiseen riittää että toinen sitä tahtoo. Kaikki nämä luettelemasi asiat voivat tulla eteen pyytämättä ja yllätyksenä.

        Kaikkea ei aina voi valita itse, ei edes sitä eroa.

      • Nyxä sanoo:

        Tietenkin. Silloin joutuu vaan sopeutumaan. Irti päästäminen on vaikeaa, sitä ei varmaan kukaan kiellä. Tässä meidän tapauksessa ex-vaimo halusi eron, mies ei olisi sitä halunnut. Silti mies selvisi paljon paremmin. Ex-vaimolle tuli yllätyksenä, ettei mies jäänytkään itkemään perään.

    • Tara sanoo:

      Just tämä, erotaan muttei ollakaan valmis siihen että sillä exällä onkin uusi nainen jossain vaiheessa 🤦🤷

  • Liinu sanoo:

    Elämä yllättää aina; on lukemattomia tunnemyrskyjä, joita ei voi ennakoida. Miltä tuntuu kun rakastuu? Miltä äitiys tuntuu, kun se käärö tulee syliin lopullisesti? Kun rakas kumppani ei huomionikaan toiveitasi. Juopottelee, lyö, tai pelaa rahat.
    Avioero ei juuri eroa näistä. Elämä mullistui, tunteet myrskyävät ja lapsellisuudet, loukkaantumiset, kaikki inhimilliset tunteet nousevat. Ja sitten asettuvat.

  • Tahtomaton sanoo:

    Niinpä niin. 20 vuotta yhteistä matkaa takana ja yhtäkkiä huomasin, että rakkaus on loppu. Kaikki toisessa ärsyttää. Pariterapiaakin kokeiltiin, mutta en vaan saa tunteita enää heräämään. Sekin ärsyttää, kun toinen luulee etten edes tahdo yrittää. Ero siis tulee ja tiedän että se on molemmille parempi ratkaisu kuin jatkaa kuolleessa suhteessa. Vielä en osaa sanoa paljonko tullaan riitelemään lapsista ja heidän asioistaan, mutta nyt on vain helpottunut olo.

  • Sivusta seurannut sanoo:

    Ex-työkaveri petti ja hyppäsi pitkästä avioliitosta suoraan asumaan uuden kanssa. Huvittavinta on miten suuri moralisoija ja arvostelija hänestä kehittyi muita kohtaan. Oli jotenki koomista, ettei ilmeisesti hoksannut miten toimi vastoin omia teesejään.

  • Minttu sanoo:

    Kaikissa kirjoituksissa sanotaan että jousta ja älä riitele. Entäpä kun tasapuolisuus on ihan kateissa ja toinen vetää kotiinpäin minkä ehtii? Ei kannata olla kynnysmatto. Mekin sovimme että elatusmaksua ei makseta vaan lasten hankinnoista huolehditaan yhdessä. Käytännössä se tarkoitti että jos ex ostaa jotakin, minun pitäisi maksaa siitä puolet, mutta jos minä hankin jotakin maksan sen itse.

    Tästä syystä suosittelen tekemään heti alkuun viralliset paperit lastenvalvojalla, eikä kannata olla liian sinisilmäinen sen suhteen että kaikki sujuu. Mahdolliset uudet kumppanit muuttavat asetelmaa vielä lisää.

    Lasten kuullen ei pidä exäänsä haukkua, mutta muuten on aivan oikeutettua pitää puolensa eikä suostua itsensä kannalta epäsopivaan ratkaisuun. Joustaa voi, mutta ei pelkästään yhteen suuntaan.

    • Kulissit alas sanoo:

      Tämäpä juuri. Meillä ollut jo pitkään avioliitossa näin, terapiat käyty missä itse olen tehnyt kaiken kuten sovittu, toinen vaan ottaa tyytyväisenä vastaan eikä mitään anna takaisin. Sitten yhtäkkiä huomaan että olen täysin loppuun palanut, kannattelen itse koko suhdetta, huolehdin yksin kodista, lapsista, maksan kaikki lapsiin liittyvät asiat itse, säästöt on käytetty jo aikoja sitten, maksan kaikki kodin hoitoon liittyvät asiat..mies vaan ottaa vastaan tyytyväisenä eikä tasan jousta mihinkään suuntaan. Hän on jo siinä uskossa että kaikki kuuluu hänelle, hän on perheen tärkein jäsen ja hänen ei tarvitse alentua mihinkään mihin ei itse halua, kuin pilalle lellitty kakara. Mies vedätteli terapeuttia minkä ehti, lupaili asioita mistä ei pitänyt kiinni, keksi tekosyitä miksi ei voinut tehdä kuten oli sovittu ja sitten lopulta käänsi kaiken minun syyksi, sitten huomasin että jälkeen kerran keskustelimmekin siitä miksi minun pitäisi joustaa vielä enemmän ja pyytää vieläkin vähemmän. Minun vinkkini onkin, puhu jollekin suhteestanne, kerro mitä suhteessa tapahtuu. Varsinkin jos siinä on minkäänlaista väkivaltaa, henkistä, taloudellista, fyysistä, tai päihteidenkäyttöä. Kerro näistä jollekin heti kun huomaat mitä tapahtuu ja pyydä apua mistä vain voit sitä saada. Jos vasta eron aikana puhut näistä, kukaan ei välttämättä usko sinua, varsinkaan jos mies on taitava puhumaan.

  • Kosto on suloinen sanoo:

    Mieheni sanoi eroa halutessaan ettei kukaan ole kuollut. Itse olen sitä mieltä että kuolema olisi armollisempi. Sen jälkeen ei tunne mitään. Mieheni pyysi eroa kun oli jo lähes vuoden pelehtinyt tinderiluntun kanssa. Se että valehteli liki vuoden vaikka tiesin hänen touhussa ja valheensa loukkaa enemmän. Koska hänellä oli vapaus lähteä kun siltä tuntuu. Vaadin vain rehellisyyttä. Eli ensin ero ja sitten uusi. Tähän mieheni ei kykene. Mutta sitä mieheni ei osaa. Hänen pitää saada ensin varmuus seuraavasta uhrista ja sitten vasta hän voi ilmoittaa erosta vaimolle. Näin on tehnyt jokaisessa parisuhteessaan. Se myös loukkaa että puhuu ystävilleen ja kaikille jotka kuuntelee häntä ”tämä oli yhteinen päötös” ja että meillä on ollut ongelmia” . Molemmat on valetta. Toki eroon suostun kun toinen on jo pettänyt. Ongelmat taas on ihan hänen aiheuttamiaan. Loukkaa myös että meni valheella tinderiin, eronneena, vaikka ei ollut edes vielä minulle erosta puhunut. Ja leikki kotona ihan normaalia aviomiestä. Sain tietää kun tämä tinderihoro kysyi sitä minulta ” olemmeko eronneet”. Ositus meni tietenkin perseelleen koska siinä mielentilassa ei kovin järkevästi kykene ajattelemaan. Miten voisikaan kun asia tulee ihan puskista etkä ole varautunut, etkä edes tiedä syytä. Eikä suhteessa jossa uskoit olevan kaikki hyvin voi tunteitaan kytkeä pois päältä. Ne pitää oppia jotenkin kuolettamaan. Se ei käy hetkessä. Helppoa on juurikin pettäjällä koska hänen ei tarvitse eron kipuja tuntea. Hänelle kaikki on pelkkää juhlaa kun on jo uusi mutta, toki laastari suhde. Mitään hyvää en kummallekaan toivo. Saman kohtalon, olkaa hyvät vaan. Ja tiedän ettei suhde kestä kauan. Tinderihorolle kun suhde on myös laastari suhde. Miehensä jätti juurikin samalla tavalla kuin minun mieheni.

  • Rita sanoo:

    Jos en olisi ymmärtänyt erota seksittömästä kulissi avioliitosta, olisin sairastunut henkisesti. Vain itse voi tietää kuinka paljon kestää ja jaksaa. Kukaan toinen ei elä elämääsi. Lapset, raha tms.syy eivät ole mikään este erolle. Erosin 2v.sitten 22v.kestäneestä avioliitosta ja oon nykyisin onnellinen ja tyytyväinen ihminen!

  • Joopajoo sanoo:

    ”Älkää haukkuko exää lasten kuullen.” Ai että! Minut on kyllä haukuttu vaikka ja miksi. Koko exän suvun voimin on lapsille saarnattu minkälainen se äiti oikein on. Katkerana selitetty raha-asioista lähtien kaikki mahdollinen ja tehty selväksi että äiti on rahanahne paska ja varas. Kadun kaikkea, ja eniten sitä päivää kun exäni tapasin. Ilmeisesti olin naimisissa myös hänen vanhempiensa kanssa; niin helvetisti tähän kaikkeen on pitänyt sekaantua. Tuomiosta on jo pari vuotta, ja show senkun jatkuu….

    • Kulissit alas sanoo:

      Tätä kadun myös todella paljon. Heti kun huomasin että miehen vanhemmat sekaantuu meidän asioihin olisi pitänyt juosta niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Ei ikinä enää lellittyä mammanpoikaa.

  • Sissis sanoo:

    Erosta on kohta 7 vuotta. Erottiin ihan hyvässä hengessä eikä oikeesti riidelty mistään kun ei varsinaisesti riidelty liitonkaan aikana.
    Ahdistuin niin kuitenkin epäsopivasta puolisosta ettei lopulta ollut enää vaihtoehtoja. Kaikki sujui erossa melko hyvin, sovussa ja lasten etu edellä, kunnes mies löysi uuden emännän. Jotain outoa tässä naisessa oli, ja lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen lapset eivät enää sinne isälle halunneet. Sanoivat että muuten mutta kun se uusi emäntä terrorisoi.. esimerkkejä tuli viikoittain.
    Lopulta päädyin suurinpiirtein yksinhuoltajaksi ja isä näkee lapsiaan kerran kahden viikon aikana, ehkä noin tunnin. Joudun olemaan äiti ja isä lapsille, heikkoina hetkinä kadun että lähdin liitosta ja aiheutin pahaa lapsille kun he joutuivat sietämään isän uutta puolisoa. Raivostuttaa että uusi nainen tuli pilaamaan toimivan kuvion, oltais selvitty erosta suurinpiirtein ok muuten. Yritin kaikkeni että olisi keskusteltu kaikki vanhemmat keskenään, mutta ei. Toivon vaan ettei lasten itsetunto ole kärsinyt tästä naisesta liikaa ja he kasvaisivat terveiksi nuoriksi jotka eivät jää huonoon liittoon.

    • Nyxä sanoo:

      Ai että, tuota se minunkin mieheni exä sanoo, että minä pilasin toimivan kuvion eikä enää mennä lasten etu edellä. Lasten etu vaati mm. exän ja lasten kuskausta myös äitiviikolla, lasten luonapitoaikataulujen muutoksia tuosta vaan äidin menojen mukaan, äidin lemmikin hoitamista, äidin lapsivapaan loman mahdollistamista hänen haluamaansa aikaan, äidin kotona remontointia, renkaiden vaihtoa, yms yms. Jännä, että priorisoin itseni ja oman perheeni ex-vaimon toiveiden yli. Mutta mutta, siitä syystä minä olen hänen mielestään kamala nyxä, joka määrää kaiken ja pilasi toimivan kuvion.

      • Nimetön sanoo:

        Jännää, että syytät eksää, miehellähän ei ole itsellään mitään rajoja, tekee vain sokeasti kuten nainen käskee, ensin eksä, sitten nyksä.