”Jälleen kerran istun aamuyöstä sängyssä ja mietin, miten selviän taas tulevasta. Kestihän tätä hiljaisuutta ja seesteistä aikaa jopa muutaman kuukauden.

Muutama kuukaisi sitten exäni ilmoitti iloisesti, että on löytänyt uuden tyttöystävän ja aikoo esitellä hänet lapsillemme. Huokaisin helpotuksesta, että nyt hän vihdoin jättää minut ja nykyisen mieheni rauhaan. Samalla kuitenkin koin hieman mustasukkaisuutta siitä, että minun vanhassa kodissani, jonka minä olen sisustanut ja jota olen rakkaudella vaalinut monta vuotta, joku toinen nainen leikkii lasteni kanssa kotia joka toinen viikko.

Taustalla on siis 11 vuoden parisuhde exäni kanssa, josta meillä on kaksi suloista lasta. Eroon päädyimme myrskyisän avioliiton jälkeen. Suhteessa sain kokea sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, vuosia kestävää uskottomuutta, sekä alkoholilla läträämistä.

Erossa minulta meni kaikki. Kaikki mitä olin vuosia rakentanut ympärilleni, sekä viimeisetkin itsetunnon rippeet.

Minä muutin vuokralle pois lasteni koulujen ja päiväkodin läheisyydestä, koska lähempää en asuntoa saanut. Kuskasin autolla omilla viikoillani päivittäin lapsia kouluun ja päiväkotiin, sekä harrastuksiin useamman kilometrin päästä.

Uuden mieheni tapasin puolitoista vuotta sitten, ja yhdessä pääsimme muuttamaan lähemmäksi lasteni kouluja ja päiväkotia. Kaikki asiat näytti asettuvan oikeille raiteilleen, vaikka exäni aina välillä yrittikin hankaloittaa elämäämme omilla tempauksillaan.

Nyt kuitenkin kuulin lasteni kautta, että ovat isänsä ja uuden ”äitipuolen” kanssa muuttamassa pois lapsuudenkodista, sekä koko alueelta, niin ettei ekaluokkalainen tyttäreni pysty itsenäisesti koulumatkaa kulkemaan.

Lapsille oli sanottu, ettei äidille saa kertoa muutosta ennen kuin on sen aika. Jälleen kerran alkoi kädenvääntö exäni kanssa.

muuttolaatikoita

Tottakai halusin tietää, minne ovat muuttamassa, ja miten lapset kulkevat kouluun sieltä? Osoitetta en saanut, mutta listan siitä mitä kaikkea uudessa talossa oli lapsille. Trampoliini, poreallas, telinevoimisteluhuone yms. Kaikkea sitä mitä minä en pystyisi heille tarjoamaan.

Lisäksi sain halventavia lausahduksia osakseni, siitä kuinka uusi ”äitipuoli” on niin hyvä lastemme kanssa, ja ensimmäistä kertaa lapsillani on koti joka tuntuu kodilta.

Nyt taas mietin, kuinka en pysty vastavaa materiaa lapsilleni tarjoamaan. Tällä hetkellä en edes omia huoneita, vaan joutuvat jakamaan huoneen keskenään. Mietin, että haluavatko lapset enää äitiviikoilla tulla kotiin, jossa ei ole voimisteluhuonetta tai saunaosastoa? Pystynkö minä enää tarjoamaan mitään elämyksiä heille?

Entä miten sujuu isäviikoilla koulunkäynti, liikkuminen ja lasten kavereiden tapaaminen?

Ovatko lapset ostettavissa? Jälleen kerran minä häviän, mutta nyt häviäjinä ovat myös lapseni ja se tuntuu pahalta.”

Nimim. Ikuinen häviäjä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

19 vastausta artikkeliin “”Eksäni yrittää ostaa lapset””

  • Äitipuoli sanoo:

    Minä olen juurikin tällainen uusi äitipuoli ja kerron oman näkemykseni :
    Minulla on myös uusi elämäntilanne ja ”uudet lapset”.
    Kun kaksi elämää laitetaan yhteen, tulee muutoksia.
    Koti laitetaan yhteiseksi ja sisustetaan sellaiseksi kuin meille sopii. Me olemme myös hankkinut ylellisyyksiä kotiin, ja toisen koiran. Näistähän lapset ovat aivan haltioissaan. Meillä on varaa, toisin kuin lasten äidillä, joka asuu työttömänä vuokrakolmiossa. Me käydään lasten kanssa etelänmatkoilla, shoppaillaan, pidetään hauskaa. Mutta KERTAAKAAN minulle ei ole tullut ajatusta et ”hei jes tää varmaan vituttaa sitä eksää”.
    Elämästä pitää nauttia silloin kun on mahdollisuus. Lasten äidin pitäisi olla onnellinen lasten puolesta, että heillä on mahdollista nähdä maailmaa tms.
    Lapset myös pitävät minusta ja kutsuvat minua varaäidiksi.
    Lasten äiti on sitä mieltä että kaikki on vaan ”lasten ostamista” ja ”pinnallisuutta”.
    Ainakaan meillä ei ole tarkoitus kilpailla kenenkään kanssa, vaan tehdä omasta elämästämme niin hyvää kuin mahdollista. Miten tämä on keltään pois?
    Nämä tällaiset lasten äidit ovat katkeria myrkyttäjiä jotka eivät osaa asettaa lasten hyvinvointia oman draamailunsa yläpuolelle. Sääli.
    Me vinkumisista ja kiusanteosta huolimatta jatkamme elämää ihan niinkuin tähänkin asti, nauttien. Ihminen joka tulkitsee muiden onnen itsensä kiusaksi on minun mielestäni sairas.
    Ps. Varallisuuden eteen on tehty aika helvetin kovasti työtä, joten sallittakoon meille myös se, että jaamme siitä osan myös puolisoni lapsille. Eikös?

    • Kaksi sanoo:

      Arvostan kovasti! Itsellä ei ole yyhoona varaa mihinkään ylimääräiseen. Lasten isällä ja hänen uudella puolisolla olisi. Uudella kumppanille ei ole lapsia ja meidän lapsetkin vain joka toinen viikonloppu heillä. Lapset syövät makaronilaatikkoa isällään aina. Mitään ei osteta, eikä anneta lapsille. Lapsilla ei ole isossa talossa edes pysyviä nukkumapaikkoja, vaan varapatjoja , milloin missäkin huoneessa ja tilassa. Omaan elämäänsä he tuhlaavat. Ravintoloita , kalliita ruokia, matkoja, merkkivaatteita. Lapset ovat kuin pakollinen paha, jotka on pakko ottaa luokse, ettei tule sanomista esim sukulaisilta. Haluaisin, että lapset tuntisivat olonsa toivotuiksi ja osaksi myös isän uutta elämää.

  • Vipe sanoo:

    Kuulostaa niin tutulle! Mun exä myös järjesti uuden puolisonsa kanssa lapsille kaikkea mitä rahalla sai, vaikka samalla viettivät lapsi viikonloppuina myös omia viinan huuruisia bileitä ja itse pystyin tarjoamaan vain tavallista arkea. Ei nuorimmainen enää halua mennä sinne, turvallisuuden tunne on tärkeämpi sitten lopulta. Valitettavasti, lapset on helposti ostettavissa jossain iässä..

  • Myös ex sanoo:

    Olen samaa mieltä kuin ”ilkeämielinen” kirjoittaja alla. Sen perusteella mitä kerrot, tämä on vain ja ainoastaan sinun ongelmasi. Kannattaa hakea keskusteluapua ennen kuin asenteesi heijastuu lapsiisi kielteisellä tavalla.

  • Eronlapsi sanoo:

    Voin lapsena antaa oman kuvani kun vanhempani erosivat. Olimme siskoni kanssa jo aika vanhoja, yläasteen viimeisillä luokilla, kun vanhempamme erosivat. Jäimme isäni ja siskoni kanssa asumaan vanhaan asuntoon ja äiti muutti naapuripaikkakunnalle pieneen asuntoon. Isällä oli tapana alkaa mustamaalata äitiä ja jonkin aikaa uskoimmekin niihin valheisiin. Myöhemmin kuitenkin isän jatkuva halveksi käytös alkoi muuttua vihaksi ja aloin vihata miten isä kohtelee äitiäni. Vietin äidin kanssa joka toisen viikonlopun ja vaikka äidillä ei ollut minulle ja siskolle huoneita, vaikka meille ei ollut pelikonsoleita, vaikka meille ei ollut juurikaan mitään äidin uudessa kämpässä, viihdyimme siellä, koska viihdyimme äidin seurassa. Katselimme yhdessä TV:tä, söimme roskaruokaa, kävimme uimassa, teimme vaikka mitä mikä ei ollut loppupeleissä kallista. Vaikka kotona oli tietokoneet, pelikonsolit, kaverit, omat huoneet, nautin silti äitini seurasta ja tulin ilomielin tämän luokse viikonloppuisin. Vaikka isä olisi ostanut pelit ja vehkeet kotiin, olisin silti aina tullut äitini luokse rentoutumaan. Koska ikää oli jo, muutaman vuoden päästä muutin jo omilleni ja yhä tänäkin päivänä vietän aikaa äitini kanssa kuukausittain, vaikka ihan vaan katsomalla elokuvia yhdessä. Isääni taas on välit kylmenneet ja harvoin edes keksin mitään puhuttavaa tämän kanssa.

    Joten jos lapset nauttivat seurastasi, he kyllä pärjäävät ilman hienouksia. Kuten moni sanoikin, ne muutuvat nopeasti tylsiksi, minun äitini rakasti ja välitti minusta eikä yrittänyt manipuloida minua joten tietysti nautin hänen seurastaan.

  • Järjen ääni sanoo:

    Rakkautta ja huolenpitoa ei saa rahalla ❤️

  • Kristiina sanoo:

    Ymmärrän epävarmuutesi, mutta unohda se täysin. Mieti, mikä on lapsille parasta. Jos lapsille tuottaa iloa trampoliini, niin mene iloon mukaan! Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, been there done that… Mutta lapsille on parasta, jos huomaavat, että äiti jakaa saman ilon heidän kanssaan. Ja jos lapset haluavat olla vain isänsä luona, niin anna mennä! Kyllä ne tulee takaisin, äiti on aina äiti. Itselläni on tupa täynnä teinejä, omia ja lainattuja, kaikenlaista on tullut nähtyä. Kukin kipuilee omalla tavallaan ja siihen vieä murkkuikä päälle, mutta aina ovat takaisin tulleet, vaikka ovia on paukuteltu. En minäkään heille mitään luksusta ole voinut tarjota, kesätöihin ovat joutuneet menemään mopokorttirahoja hankkimaan. Mutta ei ne lapset sellaisesta rikki mene.
    Lapsilla hajoaa pää katkeruudesta, salailusta, kyttäilystä, oikeusjutuista, rahasta riitelemisestä ym sellaisesta, jota aikuiset joskus pitää yllä, kun kuvittelevat, ettei lapset muka ymmärrä/tiedä. Sinä olet maailman paras äiti lapsillesi ja ainoa. Leuka pystyyn ja muista oma arvosi! Äläkä aliarvioi lapsiasi, eivät he pelkän materian perässä juokse. Tuskin sinä niin heitä olet kasvattanut. Tsemppiä!

  • Viivi sanoo:

    Uutuudenviehätys katoaa kaikesta aikanaan ja tylsä arki astuu kuvioihin. Odota vain kärsivällisesti. Eksäsi haluaakin sinun potevan huonoa omaatuntoa, eli sama henkinen väkivalta jatkuu. Itse samantyylistä kokeneena uskon että ei se uusi äitipuolikaan montaa vuotta kuvioissa pysy, mikäli mies ei muutu totaalisesti käytökseltään. Keskity sinä olemaan se tuttu ja turvallinen äiti ja koti lapsillesi, sitä he kaipaa kuitenkin pohjimmiltaan. Lapsille ei ole aina hyväksi saadakaan ihan kaikkea hienoa ja luksusta. Mutta osoite sinun pitää saada, kyllä sinulla siihen on oikeus.

  • R sanoo:

    Sinä olet ja tulet aina olemaan lapsillesi äiti se tärkein, rakkain ja läheisin. Sitä ei mikään materia tai äitipuoli tai uusi koti, voi viedä pois. Lapsille on tärkeää, että aikuinen välittää, on läsnä, osallistuu lapsen elämään. Tehkää edelleen niitä asioita, joista sinä ja lapset tykkäätte. Pelatkaa pelejä, leipokaa, ulkoilkaa, mitä se sitten teille onkin se yhteinen kiva tekeminen.
    Isän luona voi olla omat huoneet ja muuta kivaa, mutta sinä et ole siellä. Uutuuden viehätys uusista huoneista ja muusta haihtuu pian. Juttele lasten kanssa, mitä haluavat sinun luona omaan huoneeseen, voisiko sinne tuoda jotain lapsuudenkodista tuttua, josta nyt muuttivat pois. Pienillä asioilla kodista saa lapsille rakkaan kodin, sen paikan joka on se tärkein.
    Lopeta kilpailu exän kanssa. Jos hän on niin lapsellinen, että leuhkii ja kehuu uudella kodilla ym, niin älä sinä lähde siihen mukaan. Ole sinä se aikuinen, joka on oikeasti tyytyväinen siihen mitä sinulla nyt on, oma turvallinen koti ja onnellinen parisuhde.

  • eevia sanoo:

    Höpö Höpö, trampoliinit ja kämpät oli halpa hinta siitä että pääsit eroin myrkyllisestä suhteestasi.

    Suorastaan budgettihinta jos minulta kysytään.

    Meillä on exän kanssa about sama tulotaso mutta minä lyhennän lainaani kun taas hän laittaa rahaa matkoihin ja lasten hemmotteluun.

    Nuirempi haluaisi vaan olla isällä kun siellä ei ole sääntöjä ja saa pelata pitkät päivät.

    Vanhempi on tyytyväinen täällä koska aina joku auttaa läksyissä, ei ole väsynyt koulussa ja kaverit saa tulla meille kylään.

    Itse vedän samaa linjaa aina, meillä ei lapsia lahjota ja säännöistä pidetään kiinni. Uskompa että nuorempikin kyllä myöhemmin näkee hyödyt.

    En ole myöskään epävarma äitiydestäni, äläkä ole sinäkään.
    On vain yksi ihminen joka valvoi lasten kanssa yöt, selvitti riidat, puhalsi pipit kun he olivat pieniä, veikkaan että näin teilläkin. Äiti on lapsille aina äiti oli sitten äitipuolet kuinka mukavia niin lapsuuden voi elää vain kerran ja joko olit siellä tai et ollut..

    iloitse siitä mitä sinulla on sillä mitä tahansa sillä toisella on tai ei ole, se ei vaikuta sinun elämässäsi mihinkään.

    Et ole sen rikkaampi, terveempi tai onnellisempi elämässäsi oli exälläsi trampoliini tai ei.

    Muistuta itseäsi siitä mitä sinulla on, älä siitä mitä sinulla ei ole..

  • Äitipuoli84 sanoo:

    Häviäjä on siinä vaiheessa kun alkaa kuvitella että nää asiat on pelkkää peliä. Erossa ja uusioperhe asioissa ei saa olla häviäjiä ja voittajia. On vaan lapset joiden hyvinvointia pitää tukea yhdessä. Mikä siinä on että aikuiset luo kilpailutilanteita lapsen lapsuuden ympärille.

  • Kristalli sanoo:

    Ei minusta kirjoittaja katkera ole. Ihan ymmärrettävä huoli kun ei suostuta kertomaan uutta osoitetta jossa omat lapset asuisivat. Kirjottaja kertoo menettäneensä itseluottamuksen ja pelko lasten menetyksistä huokuu tekstistä. Sekin on ymmärrettävää. Tietyn ikäisiä ja luonteisia lapsia kun voi myös tavaralla ja houkutuksilla lahjoa. Kuten toki aikuisiakin. Kirjoittajalle valaisin uskoa ja luottoa lapsiin, kyllä he äitiään rakastavat ja haluavat äidin kanssa olla kunhan äiti vaan on oma itsensä eikä yritä esittää mitään muuta. Hetkellisesti saattaa trampoliinit ja altaat olla mielenkiinnon päällä mutta yleensä innostus laimeaa ajan kanssa. Sanoisin aloittajalle että anna lapsille turvaa ja rakkautta. Ole läsnä. Keskity siihen kaikkeen hyvään jota teillä on. Muut asiat hoituvat omalla painollaan.

  • UusioperheenrakentanutÄiti sanoo:

    Älä missään nimessä arvota itseäsi lasten Äitinä sen mukaan, mitä pystyt lapsille rahalla ostamaan. Voimisteluhuoneita, uima-altaita, omia huoneita, sun muita. Tärkeimmät muistot ja kokemukset lapsille tulee LÄSNÄOLOSTA, yhteisistä hauskoista muistoista ja siitä huoneesta jonka on ”joutunut” jakamaan sisarusten kanssa… Ole aidosti läsnä lasten elämässä, kiinnostunut heistä, otat lähelle ja välität. Ei se muuta tarvitse. <3

  • RvaO sanoo:

    Olipas ilkeämielinen kommentti tuossa alla (exä ja nyxä). Parisuhteita ja eroja on monenlaisia. Kirjoituksesta käy selväksi, että ex-mies on dominoiva. Jos ex oikeasti miettisi lasten hyvinvointia, ei salailulle muuton suhteen olisi tarvetta ja asumisjärjestelyissä otettaisiin tilanne kaikkinensa huomioon. Liian usein kostonhalu eron jälkeen jyrää kaiken yli. ”Ikuinen häviäjä” – et ole ikuinen häviäjä. Rakkaus on materiaa tärkeämpää. Sen verran olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että turhasta katkeruudesta kannattaa päästää irti ja jutella tilanteesta lasten kanssa avoimesti, heidän tasoisesti että ymmärtävät, ilman syyttelyä. Kivaa, jos isän luona on kaikkea kivaa, äidin luona tehdään toisenlaista kivaa. Olet aina heidän äiti. Rakastat ja annat tukea ja aikaa. Paras kostokin sille exälle on olla välittämättä. 😉

  • Miniponi sanoo:

    Tarina on kuin elämästäni. Lasten isä ostaa lapsille kalliita/merkki vaatteita/tavaroita ja ostaa niillä lapsia. Totuus on kuitenkin se että hän ostaa tavaraa koska ei vietä laatuaikaa lasten kanssa. Ex:n nykyinen nyhtää häneltä rahaa urakalla ja käytännössä se tarkoittaa että jos lapsille pitäisi yhdessä, yhteishuoltajuus kun on kustantaa harrastus niin hän jättää oman osuutensa maksamatta koska ei ole rahaa. Huvittavaa koska tienaan häntä 4kertaa vähemmän. Olen todennut että lapsille tärkeää on olla läsnä ja kuunnella heistä sekä välittää. Rahalla ei lapsia voi ostaa vaa sillä että välittää ja on kiinnostunut.
    Välillä mietin että lasten isäsuhde kärsii tästä mutta minä en voi mitään tehdä jos isä itse sahaa omaa nilkkaansa. Voin tarjota lapsille välittävän kodin joka toinen viikko ja nauttia arjen hetkistä.

  • Exä ja nyxä itsekin sanoo:

    Oletpa katkera. Koko kirjoituksesi huokuu myrkkyä. Leikitkö sinäkin kotia miehesi kanssa? Ai et? Äitipuoli kuulemma niin tekee. Sinun rakkaudella ja huolella sisustamassasi talossa. Ja sitten ihmettelet, kun äitipuoli haluaa uuteen kotiin elämään ihan omaa elämäänsä, sisustamaan omaa kotiaan näköisekseen. Porealtaankin hän hommaa muka sinun kiusaksesi, ei suinkaan omaksi ilokseen.

    Kadehtimisen ja kontrolloin sijaan sinäkin voisit elää omaa elämääsi. Olla vaikka iiloinen asioista joita lapsesi saa. Parasta mitä voit tehdä itsellesi on käsitellä tunteesi ja viimein päästä erosi yli.

    Olen itsekin eronnut, lapsillani on äitipuoli ja olen itse äitipuoli bonuslapselle. Joten ihan kokemuksen sanomana: Päästä irti, se on palvelus ennen kaikkea itsellesi.

    • mummi sanoo:

      Olen itse eronnut ,mutten samanlaisessa tilanteessa ENÄÄ koska lapset jo isoja.Se mikä minulle tuli mieleen niin nyt tämä äiti tarvitsee terapiaa päästäkseen yli avioliitostaan josa joutunut kokemaan sekä psyykkistä että fyysistä väkivaltaa.Ne ovat möykkynä hänen sisällään.Eheytyminen vaatii ammattihenkilön apua.Uusi puoliso voi toki olla avuksi,mutta hänen tehtävänsäkään ei ole toimia terapeuttina.Päästäkseen irti exästään,kaikesta kokemastaan tämä äiti tarvitsee apua luodakseen nykyisestä elämästään hyvän sekä itselleen,lapsilleen ja nykyiselle miehelleen.

    • Eevia sanoo:

      wautsi, mistä tää nyt tuli.
      Saahan ihminen nyt olla huolissaan siitä mitä elämän muutos tuo tullessaan.
      Josko ihmistä vielä henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty 10v niin uskoisin itsetunnon jo murentuneen hyvän pätkää.

      Eiköhän tässä ole kyse epävarmuudesta eikä katkeruudesta

      • Exä ja nyxä sanoo:

        ”Äitipuoli leikkii kotia.” on halventavasti sanottu. Jos on huolissaan, äänensävy on toinen. Tämä kuulostaa enemmän katkeralta.