”Onko minulla maailman ainoa mies, joka ei siivoa?

Miksi hän ei siivoa? Nalkutanko liikaa? Olenko liian vaativa?

Yli kymmenen vuotta sitten asuimme mieheni kanssa kaksistaan. Meillä oli kaksi koiraa ja kissa. Mieheni oli muutaman vuoden ehtinyt asua talossaan yksin, ja silloin hän oli hoitanut siivoukset kohtuullisesti. Hän siis osaa siivota.

Muutettuani tähän kotiimme otin, asiaa yhtään pidemmälle ajattelematta, siivoamisen kokonaan vastuulleni. Tai näin jälkeenpäin mietittynä mieshän luovutti siivouksen minulle.

Hän ei vaivautunut edes imuroimaan, pöytien pyyhkimisestä puhumattakaan! Hän ei siivonnut omia jälkiään, ei yhteisiä sotkuja, ei mitään. Valmistettuaan ruuan hän kauniisti mainitsi, että minähän voisin siivota jäljet, kun hän kerran valmisti meille aterian.

Minä tykkäsin touhuta kotona. Mies teki pitkiä työpäiviä ja minulla oli ylimääräistä aikaa. Mikäs siinä siivotessa…

Mikä tilanne meillä on nykyään? Perheeseemme kuuluu kolme pientä lasta, muutama lemmikki, minä ja mieheni. Kuka meillä siivoaa? Minä ja lapset sen mitä ikätasoltaan pystyvät. Mieheni ei edelleenkään siivoa.

Ensimmäisen lapsemme synnyttyä miehen syynä oli se, että hän käy töissä ja minä olen lapsen kanssa kotona, voin siis toimia yleisenä kodin hengettärenä hoitaen niin kodin, ruuan kuin lapsenkin. Kun itse palasin takaisin työelämään, mies keksi uuden syyn: hän tekee yrittäjänä pidempiä työpäiviä ja tienaa myös minua paremmin, minulla siis on aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa sekä koti että lapset.

Onhan tässä toki totuus, mies tekee pitkiä päiviä, jokaisena päivänä viikossa ja myös tienaa minun vähäpätöistä palkkaani enemmän. Toisen lapsen aikana tilanne ei muuttunut mihinkään, minä edelleen hoidin kaiken kotona ja väsyin tämän taakan alle. Vaikempina päivinä mies tuli kesken työpäivän (kiukkuisena) muutamaksi tunniksi hoitamaan lapsia, jotta sain levätä.

Kolmas lapsemme on nyt pieni taapero, joka vasta opettelee saako kaikki hyllyt ja laatikot tyhjentää lattialle. Minä rakastan lapsiani, haluaisin vielä neljännen, mutta minä en enää jaksa. En jaksa hoitaa yksin kaikkea.

Juuriharjoja

Tänään mieheni taas jälleen kerran valitti, etten siivoa kotona tarpeeksi. Myönnän, että meidän koti on todella sotkuinen. On koirankarvaa ja hiekkaa lattialla – vaikka imuroin joka päivä. Lapset unohtavat välillä viedä lautaset tistikoneeseen ja ruokapöytä täyttyy astioista, ennen kuin minä huomaan ja siivoan. Taapero harjoittelee itsenäitä syömistä ja ruokailutila on monta kertaa päivässä sen näköinen. Taaperon lelut lojuvat lattialla, siivoan ne vasta illalla.

Kysyin tänään mieheltäni, miksi hän ei voisi välillä myös auttaa siivoamisessa? Tällä kertaa mies vastasi, ettei hän edes sotke meillä! Ei siis tarvitse siivota, kun ei sotkekaan! Totta, mies tekee edelleen pitkiä työpäiviä, eikä syö kotona kuin iltapalan. Suurin osa hänen päivästään kuluu työpaikalla.

Meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta, miksi heidän jälkiensä siivoaminen on vain minun hommani? Miksi ruuanlaitto on ollut viimeiset seitsemän vuotta vain minun vastuullani? Miksi minä olen ainoa, joka tekee ruokaa meidän yhteisille lapsillemme? Miksi mieheni ei tee meillä mitään? Hän ei vaihda edes vessapaperirullaa uuteen, ei laita astioitaan tiskikoneeseen (tiskialtaaseen kylläkin), ei pese pyykkiä (ei edes niitä omia vaatteitaan), ei vie roskia, ei lenkitä edes omaa koiraansa. Nurmikon hän on tänä kesänä leikannut noin kolme kertaa.

Jos mieheltä kysytään, niin vastaus on siinä, että hänen työpäivänsä ovat pitkiä ja hän tienaa hyvin. Niin ja hänhän ei omien sanojensa mukaan edes sotke meillä!

Olenko huono vaimo? En ilmeisesti sovi yrittäjän puolisoksi. Tiedän että on olemassa äitejä, jotka hoitavat kodin, lapset, työn ja hellivät siinä sivussa miehensä piloille. Nipotanko turhaan? Tuntuuko minusta ihan turhaan siltä, kuin olisin yksinhuoltaja?

Niin ja siitä miehen tienaamasta rahamäärästä, miksi käyttää sitä tekosyynä, kun lapset eivät siitä kuitenkaan mitenkään hyödy. Minä maksan omista rahoistani lasten ruuat ja vaatteet, sekä oman (ja lasten) osuuteni asumisen kuluista. Lasten harrastusmaksut ja sähkölaskut sentään laitetaan puoliksi.

Miksi minusta tuntuu siltä kuin eläisin 50-luvulla? Olemme mieheni kanssa sentään molemmat alle 40-vuotiaita, mutta välillä tuntuu siltä kuin joku olisi lähettänyt meidän perheemme aikakoneella historiaan.”

Nimim. Tuhkimo

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Olen sitten varmaan huono vaimo, kun vaadin miestäni siivoamaan…”

  • Feel you sanoo:

    Oletko kertonut miehellesi kaiken tämän mitä tähän avasit? Oletteko keskustelleet perinpohjaisesti tilanteesta? Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, että hän ei joko ymmärrä tilannetta sinun kannaltasi tai sitten ei välitä. Kai miehille on myös voinut iskostua syvään jokin malli, missä ”äiti” siivoaa kaikki heidänkin jälkensä. Oma äiti paaponut liikaa..tai saanut kotoa lapsena esimerkin, jossa isä ei osallistu siivoamiseen. Mystisiä asioita. Itse olen lukuisat kerrat keskustellut mieheni kanssa asiasta ja hän vaikuttaa ymmärtävän ja vannoo osallistuvansa siivoamiseen, mutta tiskaa sitten tiskit ehkä kerran viikossa ja vie roskat..mutta minä teen kaiken muun. Se kyllä turhauttaa, kun miehellä jää energiaa ja aikaa omiin harrastuksiin, mutta itsellä kaikki energia menee kodin ja lapsen hoitoon. Mieheni ilmeisesti haluaa muuttaa käytöstään, mutta ei kykene siihen käytännössä. Olenkin häneltä kysynyt, onko mitenkään mahdollista, että hän oppisi siivoamaan edes omat jälkensä. Vastasi myöntävästi. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten monta vuotta siihen menee, että hän oikeasti alkaa siivota jälkensä vai tapahtuuko se oikeasti koskaan.

  • Fairy Godmother sanoo:

    Eikös ne tulot ole yhtrisiä riippumatta siitä kuka ne tienaa. Tehkää budjetti. Esim. mies tienaa 4000 euroa ja vaimo 2000 euroa kuukaudessa. Perheen tulot on siis 6000 euroa. Päättäkää paljonko laitatte säästöön, miten paljon menee laskuihin ym vakio menoihin. Sitten loput jaatte kahtia henkilökohtaisiin menoihin. Kun mies tulee kotiin illalla vaimo lopettaa siivoamisen ja molemmat viettävät aikaa lasten kanssa ja sitten kun lapset on saatu nukkumaan on ehkä vähän kahdenkeskistä aikaa. Mies voi ihan hyvin hoitaa omat pyykkinsä ja silityksensä. Niin hän tekisi muutenkin jos asuisi yksin. Syytä on kyllä miettiä onko miehen taloudellisesti pakko tehdä ylitöitä vai luuraako hän vain työkavereiden kanssa kun se on hauskempaa kuin kotona oleminen. Viikonloppuisin mies voi hoitaa lapsia kun vaimo huilaa. Tuon “hoitaa” sanan kyllä vaihtaisin yhdessä elämiseen lasten kanssa johon kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä “hoito”.

  • satu sanoo:

    Miksi sinä maksat lasten ruuat ja vaatteet ja osuuden asumiskuluista? Miehenhän nuo pitäisi maksaa. Jos hän pitää sinua pelkkänä piikana, jonka homma on yksin hoitaa koti ja lapset, niin hänen pitäisi maksaa sinulle siitä. Eli sinä asut ilmaiseksi, ja mies maksaa lasten kulut kokonaan. Toinen vaihtoehto on, että hankitte siivoojan, jonka mies maksaa.

    Tuo tilanne on päässyt tuollaiseksi, koska sinä hyväksyt sen. En ole ikinä ymmärtänyt tuota, että nainen tekee kaiken ja maksaa kaikki lasten kulut pienemmästä palkastaan, ja mies tienaa hirveästi ja pitää rahat itsellään. Kyllä se on miehen homma maksaa lasten kulut, jos hän perustelee kaikkea sillä, että hän käy töissä ja tienaa.

  • Nimetön sanoo:

    Sitä en näissä tapauksissa ymmärrä, että miksi sitä äijän pyykkiä pesette? Ymmärrän, että lapsille ruokaa laitettavaa ja jotain myös siivottavaa, mutta miehen omat vaatteet? Pakkohan sen on niitä ruveta pesemään, kun et yksinkertaisesti niihin koske. Jostain on hyvä aloittaa. En ole koskaan pessyt yhdenkään miehen vaatteita. Samaten voisi sitten ruveta pesee vaikka miehen hampaitakin? 😉

  • Talous ensin kuntoon sanoo:

    No ihan ensin miehen pitää ottaa se ”elättäjän” rooli, jos hän siihen itse joka käänteessä vetoaa. Hän on itse valinnut puolisokseen pieni- tai nollatuloisen naisen, toimikoon sen mukaan. Jos et jaksa siivota, voisit ehdottaa siivoojan hommaamista esim. kerran viikossa – sen pystyy jopa normituloinen perhe kustantamaan. Hyvä siivooja, parempi mieli, eikö niin. Eli mieheltä nyt rahaa elämiseenne suhteessa tuloihinne. Käytännössä jos sinä olet nollatuloinen kuten hoitovapaalla tuppaa olemaan, hänen pitäisi maksaa teidän _kaikki_ kulunne, mukaan lukien ruoka ja lastenvaatteet jne. Avioliitossa on elatusvelvollisuus tulottomaan puolisoon, kerro se hänelle. Tottahan se on, että ehkä kotiäitiys ei ole oikein tätä päivää, mutta senkin valinnan jotkut edelleen tekevät.

  • Eevia sanoo:

    Minun mieheni myös eli kuin 5tähden hotellissa ja kehtasi vielä valittaa jos kaikki ei mielyttänyt silmää tai makuhermoa. Ja meillähän minä olen se joka tekee pidempää päivää ja minun palkkani on ihan merkittävästi isompi joten rahalla ole miehen vitkuttelulla mitään osaa ja arpaa kuhan yritää.
    Kyllä meilläkin mies kokeili sitä että ei hän kerkeä, osaa, sotke itse.

    Tuntuva palvelun alennus auttoi. Lakkasin pesemästä hänen pyykkejään, kattamasta hänelle, ostamasta hänen toiveitaan kaupasta. Hommasin meille erilliset peitot ja vaihdoin vain omani.
    Annoin ukaasin että jos asutaan yhdessä perheenä, hoidetaan kotia perheenä. Jos haluaa asua hotellissa muuttakoon sinne.

    Kuukausien marttyyrikuolemien ja marinan jälkeen meillä on siivouspäivä lauantaina ja kaikki tehtävät on listattu, jokainen (mieskin) ottaa siitä kaksi. Jos muuten siivoilen niin muistan mainita siitä ja odotan suurieleistä ihailua ja kiittelyä mieheltäni.

    Kannan yhä isomman lastin mutta marina on loppunut ja jonkinlaista yritystä on ilmassa.

    Tsemppiä, pidä puolesi.

  • Kaitsu sanoo:

    Meillä kotitöitä tehdään sen mukaan kenellä on aikaa enemmän ja mikä homma keneltäkin sukkelammin sujuu.

    Itse hoidan aina siivouksen, mieheni ei imuriin koske. Mies tosin hoitaa lumityöt ja nurmikonleikkauksen, sitä meillä piisaa. Mies useammin kotona päivisin, joten tekee ruuat ja pesee yleensä pyykit.

    Kun olin äitiyslomalla huolehdin kotihommista, koska olin koko ajan kotona ja minulla oli runsaasti aikaa. Se joka kävi töissä pääsi toki vähemmällä.

    Kotityöt eivät ole lyömäase tai kiistakapula. Aikuiset kyllä osaavat tehdä työnjaon tasapuolisesti ja olla nipottamatta. Meillä mies ei ikinä vaihtanut kakkavaippoja jos ei ollut ihan pakko. Asia tasaantui 10 v aikana kun hän hoiti suuren osa harrastekuljetuksista, perhe-elämässä ei ole pikavoittoja.

  • Kumpi on tärkeämpi, työ vai perhe? sanoo:

    Kuulostaa kyllä hyvin epäreilulta. Kyllä te molemmat olette varmasti tietäneet jo alussa ettei yrittäjältä työt tekemällä lopu, mutta miehesi ei muuta tapojaan jollet tee jotain. Ei kannata odottaa että saat hermoromahduksen tai masennut, kun siivoamiseen ja lastenhoitoon on saatavilla ulkopuolistakin apua – jos miehesi ei halua/kerkeä auttamaan, hommatkoon siivoajan! Ethän sinä mikään yli-ihminen ole! Perhe ja koti ovat yhteisiä vaikka rahat eivät olisikaan. Jos miehellä jää enemmän rahaa käteen(?) ja kotona käydään lähinnä nukkumassa, kuulostaa se vähän poikamiehen hotelli-elämältä vai mitä? Nyt arkeen apua ja vakava keskustelu suhteen tilasta, kyllä lasten (ja parisuhteen, kodin, laskujen) hoitamiseen tarvitaan kaksi!

  • Hg sanoo:

    Menkää ainakin naimisiin ja yhteinen tili, niin tulee kummankin osallistuttua perheen kuluihin. Avioeron tullessa et myöskään jää tyhjän päälle, jos ei ole avioehtoa. Meinaan eroon toi johtaa.

    • Vilma sanoo:

      Suoraan sanottuna paskapuhetta.
      Naimisiin ei kannata mennä tollasen miehen kanssa. Yhteinen tilikin on harhaluulo. Se tulee ammottamaan tyhjyyttään yai pitkin hampin sinne laitetaan kerran kuussa pari kymppiä ja ihmetellään kun se ei riitäkään.

      Minulla on ollut ihan samanlainen elämä aloittajan kanssa.
      Kettuunnuin aluksi. Pyykit ei menneet miehellä edes pyykkikoriin, mikäpä minä niitä olen lattialta keräämään. Siispä imuroin ne. Nyt ihmettelee kun sukat on loppu ja uusia sukkia ei taianomaisesti ilmesty laatikkoon. Ostakoon omat sukkansa!
      15 vuotta jaksoin passata, ajatteli että se on minun tehtäväni, koska mies tienaa huomattavasti enemmän. Usein pyysin apua, ei tullut, ei kuunnellut. Vasta nyt kum avioeropaperit on kirjoitettu, tuo porsas tekee epäreilusti ja tekee niitä asioita, joita vuosia olen pyytänyt, etten vain lähtisi.
      Kiitos ap tarinastasi, sillä se jälleen vahvisti uskoani siihen, että ero on paras vaihtoehto!

  • Pitsi sanoo:

    Ei mielestäni ole ollenkaan kohtuutonta vaatia miestä osallistumaan kotitöihin vaikka hän tekisi paljon töitä ja tienaisi hyvin. Ostakoot sitten apua ulkopuolelta jos ei ole aikaaa eivätkä nuo hommat kiinnosta mutta on kuitenkin sitä mieltä, että kotona on sotkuista ja sille tulisi jotain tehdä.

  • Just Me sanoo:

    Meillä minä olen mukavassa päivävuorossa, mikä aiheuttaa sen, että lapset on mun vastuulla.

    Mies tekee iltapainotteisesti töitä ravintola-alalla, joten hän menee myöhään nukkumaan, herää myöhään ja lähtee töihin. Nähdään kahtena vapaapäivänä viikossa.

    Tekee ruokaa aina välillä vapaapäivinä, muttei säännöllisesti. Hän pesee pyykkiä ja laittaa kuivuriin, muttei viikkaa ja omansa laittaa paikalleen kun vaatekaappi on melkein tyhjillään. Mulla on kori hänen vaatteitaan varten. Voikkaan, mutta niin hyvää palvelua ei saa että huolehtisin ne kaappiin asti.

    Hän on hyvä osallistumaan lapset siivoukseen, eli toimii työnjohtona, mutta rättiin tai imuriin tarttuminen on muutaman kerran vuodessa juttu. Tosin sitten kun siivoaa, niin tekee sen perusteellisesti.

    Tosin hän harvoin valittaa sotkusta tai jos valittaa, niin silloin siivotaan porukalla yhdessä. Hän on muutaman kerran valittanut pyykinpesusta (ei ole puhtaita työvaatteita tai jotain tiettyä vaatetta) mutta sanoin että aikuinen ihminen osaa kyllä itse huolehtia siitä, että ottaessaan viimeisen vaatteen laittaa koneen päälle tai jos just lähdössä johonkin niin ainakin pyytää toista laittamaan sen päälle.

    Mies on ollut koti-isänä, joten tietää kotitöiden osuuden ja sen, miten kuluttavia ne on. Ja aina kun meinaa mahdottomuuksiin lipsua ”kiireen” tai ”väsymyksen” takia, niin jätän hänen tavarat keräämättä, hänen riskit altaaseen tai mihin onkaan ne jättänyt ja hänen pyykit pesemättä. Siinä huomaa mikä osuus on hänen sotkujaan ja mikä ei.

    Ja mitä lapsiin ja heidän sotkuihin, niin pyydä miestä käskyttämään lapset siivoamaan, jos hänen ei omasta mielestään tarvitse siivota lasten sotkuja. Huomaa siinä miten paljon ohjausta sekin vaatii, ei se itsestään tule.

    Täytyy silti tunnustaa, että omaan tilanteeseen suurin syypää olen minä itse. Mun siivousstandardit on paljon korkeammalla kuin miehen ja siksi osin tykkäänkin siitä hommasta, mutta siinä kohtaa kun se menee itsestäänselvyyksiin eikä edes omia jälkiä viitsitä korjata, niin menee hermo.

  • Johanna sanoo:

    Voi sinua. Olet hankalassa tilanteessa. Mieheni ramppaa salilla monta kertaa viikossa, tekee vaativaa ja hyväpalkkaista työtä mutta osallistuu silti kotitöihin ja lasten menoihin. Hän on aina osallistunut. Olen kai onnekas. Silti koska olen enemmän kotona, teen enemmän kotitöitä. Sinun tilanteessasi keskustelisin kunnolla miehen kanssa teidän muuttuneesta elämäntilanteesta. Hänen tulee osallistua yhteisen elämän ja kodin ylläpitämiseen. Tsemppiä kovasti!

  • 12345 sanoo:

    Kuulostaa todella epäreilulle. Mies ei edes maksa perheen kuluja. Hänen kuuluisi maksaa kaikki, jos ei tee mitään kotitöitä tai hoida osuuttaan lasten kasvatuksesta. LOPETA mahdollistaminen. Olen itse hoitovapaalla ja mies hoitaa iltaisin puolet kaikesta. Kela maksaa lastenhoidosta, ei kotitöistä, ne hoidetaan illalla puoliksi. Mies tienaa hyvin ja toimii esimiehenä, mutta minä olen laittanut urani tauolle, jotta meillä on lapsia ja perhe. Uhraus siis myös minun puoleltani.

    • Minde sanoo:

      Ei kuulosta ollenkaan mukavalle. Kummankin- tai kaikkien itseasiassa pitää osallistua. Itse lopetin ainaisen jaksamisen- ja annan joskus vaan kodin olla. Mies tekee vuorotyötä- minä 8-16. Ennen lapsia meillä oli aina siistiä. Nyt ei ole. Me eletään. Se tekee joka ehtii ja jaksaa. Nyt on ruuhkavuodet. Mies alkoi auttamaan ihan oma-aloitteisesti kun huomasi että olen väsynyt ja kärttyinen akka. 😅 Pitää antaa anteeksi itselleen ja toiselle- joustaa. Aina on kuitenkin ollut kaikille puhdasta päälle- vaikka joskus illalla ollaan niin väsyneitä että laitetaan märät pyykit vasta aamulla kuivamaan. Ei ne homehdu- oikeesti. Ei tämä elämä voi olla yksi hamsterin juoksupyörä tai sisustusblogin koti. Onni on siinä- että ollaan perhe. Ja pidetään toisistamme huolta, vaikk olis välillä hiekkaa lattialla niin että lapioimaan pystyy. Se on elämää se.