Onko sotkusokeus ihan oikea ominaisuus?
Jos olet nainen, ja kotonasi on sotkuista, onko sinulla mukava ja rentoutunut olo? Jos olet mies, ja kotonasi on sotkuista, onko sinulla mukava ja rentoutunut olo?
Voisi veikata, että suuri osa naisista vastaa, että ei todellakaan, ”en pysty rentoutumaan sotkun keskellä”. Suuri osa miehistä taas saattaisi vastata, että ”joo miksi ei olisi?”.
Mistä ihmeestä tämä johtuu? Onko ihan oikea ilmiö, että miehiä vaivaa sotkusokeus? Sotkusokeus tarkoittaa siis sitä, että ihminen voi elellä tyytyväisenä esimerkiksi silloin, kun:
– Tiskipöytä on täynnä tiskejä
– Keittön lattialla pyörii useampikin roskapussi
– Likaiset sukat ja alusvaatteet ovat pitkin lattioita
– Astiat ovat jääneet ruokapöytään
– Lakanat ovat olleet pitkään vaihtamatta
– Huonekasveista on varissut lehtiä pitkin
– Pöydillä ja tasoilla on käytettyjä nenäliinoja ja muuta sekalaista
– Pyykit ovat sotkuisessa kasassa pitkin poikin, eivät pyykkikorissa
– Kahvikuppeja lojuu ympäriinsä
– Ja niin edelleen…
Nämä eivät haittaa sotkusokeaa, koska hän ei näe niitä! Ainakaan siinä mielessä, että hän kokisi tarpeelliseksi tehdä asialle jotakin.
Sukupuoli ei tietenkään selitä ihmisen taipumusta olla sotkuinen tai sietää sotkua. On olemassa erittäin siistejä miehiä ja on olemassa hyvin sotkuisia naisia ja sitten on olemassa kaikkea siitä väliltä. Mutta yleisimmin tilanne on se, että esimerkiksi perheessä mies jättää tavarat, roskat ja sen sellaiset pitkin poikin ja nainen korjaa ne paikalleen. Sekä omansa että muiden tavarat.
Usein on myös niin, että nainen kokee suurempaa tarvetta kuin mies sille, että koti imuroidaan, lattiat pestään ja vessa siivotaan. Tässäkin totta kai esiintyy vaihtelua, mutta yleisimmin miehet ovat varsinkin parisuhteissa eläessään niitä sotkuisempia osapuolia.
Mikä on syynä tähän?
Monesti kuulee väitettävän, että ”miehet eivät näe sotkua” ja että ”sotku ei haittaa miehiä samalla tavalla”. Yleinen väittämä myös on, että naisten siisteysvaatimukset ovat liikaa, ja naisten pitäisi vähän relata eikä terrorisoida muuta perhettä niuhotuksellaan. Harvemmin kuulee sanottavan, että miehet ovat liian sotkuisia ja heidän pitäisi tsempata eikä terrorisoida muuta perhettä sotkullaan.
Mutta eivätkö miehet OIKEASTI näe sotkua? Onko sotkusokeus ihan oikea ilmiö? Vaivaako se myös joitain naisia? Lapsilla se ainakin on ihan olemassaoleva ilmiö…he eivät paljoa levälleen jäävistä tavaroista tai muusta sotkusta piittaa!
Vai johtuuko sotkusokeus siitä, että toiset ihmisistä ovat tottuneet, että joku muu kyllä huolehtii ne roskat ja pyykit pois, vaikka itse jättäisi ne pitkin pöytiä ja lattioita?
Tai sitten kyse on yksinkertaisesti motivaatiosta: Jotta syntyisi motivaatio siivota jotain, pitää ensin sekä huomata että välittää siitä, että jokin asia on likainen, kirjoittaa Oliver Burkeman The Guardianissa: ”Sotkusta ei välitä, jos sitä ei pidä mitenkään tärkeänä.”
Sotkusokeutta ilmeisesti siis on olemassa. Se johtuu siitä, että ei kiinnosta ja ei välitä. Jos sotku ei kosketa itseä, kuten lapsia ei ollenkaan kosketa se, ovatko heidän vaatteensa puhtaita tai onko ikkunalaudalla pölyä, ei siitä myöskään stressaa. Jos taas sotkun kokee omaksi asiakseen, syntyy siitä stressiä.
Hyvä asia tietysti on, että asiasta voi joko alkaa välittää tai lopettaa siitä välittämisen. Miten päin tilanne sitten rassaakin.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Yleistyksiä taas:
Naiset pihtaa – mies haluaa aina
Miehet eivät tee kotitöitä
Mies sotkee ja nainen ragee
Olen sotkuinen – sotkusokea nainen. Olen aina ollut. Tavarat levällään, en vie tavaroita paikoilleen jne ja olen todella huvittunut näistä naisista, jotka valittavat miestensä sotkuisuutta.
Tarkka olen kuitenkin jossain: ulkoasuni on aina täydellisen huoliteltu. Käytän todella paljon aikaa ja vaivaa (rahaa) pukeutumiseen ja kaikki värit sopivat aina toisiinsa laukkuja kenkiä ja asusteita takkeja – you name it – myöden.
Puen myös lapseni sävy-sävyyn-vaatteisiin.
Esteettinen silmäni ei kuitenkaan näe likaisia sukkia lattialla ja kyllä ne pyykkikoriin tiensä löytävät, muttei sillä sekunilla.
Btw, äitini oli tuollainen nipottaja ja kulki perässäni korjaamassa tavaroita ja suoristamassa rivejä. Eipä auttanut, vink vink!