Miten ihmisestä tulee sellainen, että kaikki astiat ovat yhtä aikaa tiskissä, ja syödäkseen pitää ensin kaivaa tiskialtaasta jotain pestäväksi?

Miten ihmisestä tulee sellainen, että se ostaa uusia alusvaatteita ja sukkia ennen matkalle lähtöä, koska sillä ei ole lainkaan puhtaita vaatteita eikä aikaa pestä niitä?

Miten ihmisestä tulee sellainen, että se ei imuroi ennen kuin jalkapohjat ovat täynnä pikkukiviä kun kotona kävelee paljain jaloin?

Miten ihmisestä tulee sellainen, joka ei tiedä, milloin hänen jääkaappinsa on viimeksi pesty, tai se oli ehkä toissavuonna tai jotain?

Miten tällaiseksi kasvetaan tai ajaudutaan? Miksi siisteydestä nauttiva, täysin toimintakykyinen ja muuten aktiivinen aikuinen nainen elää kuin Röllipeikko? Miten naisesta tulee kotityökyvytön?

Sitä olen tässä miettinyt.

Lapsuudenkodissa tykkäsin siivota. Parasta oli lattioiden pesu ja huonekalujen kiillottaminen. Kyllä, meillä kotona kiillotettiin huonekaluja. Oma huone tuppasi kyllä ajatumaan kaaokseen, mutta aina välillä innostuin järjestelemään sen. Vapaaehtoisesti. Ehkä ongelma on siinä, että minua ei koskaan pakotettu kotitöihin? En vain tehnyt niitä jos en halunnut, eikä siitä seurannut mitään.

Omille muutettuani sama tahti jatkui. Koti kaaostui helposti, sain siivoushepulin, kaaos palasi, ja siivosin taas vimmalla joskus. Miehen kanssa yksiin mentyäni sama kaava jatkui. Molemmat sotkivat, minä siivosin kun innostuin, mies ei tehnyt oma-aloitteisesti mitään.


Ylin kuva Oleksii Hlembotskyi.

Ongelmat alkoivat lasten myötä. Heistä vasta sotkua tulee. Innokaskin siivooja voi joutua elämään kaaoksessa, kun perheessä on lapsia. Saati sitten tällainen huithapeli.

Mutta mikä siinä on, että en pysty siivoamaan? Osaan hommat. Välineet on. Aikaa ja voimiakin on, ainakin välillä. Näen sotkun ja se häiritsee minua. Nautin siististä lopputuloksesta. Ajattelen harva se päivä, että tänään kyllä siivoan! Silti: en tartu imuriin enkä rättiin. En, vaikka imuri asuu lähes vakituisesti olohuonessa, johon se on jäänyt odottamaan inspiraatiota.

Siivoan silloin tällöin tuolta ja täältä. En vain saa aikaiseksi sitä, että hoitaisin homman kunnolla. Vaikka joskus innostuisin ja pitäisin vaikka keittiötä siistinä pari viikkoa putkeen, jossain vaiheessa herpaannun. Ja tietäähän sen, kuinka nopesti keittiö räjähtää totaalisesti, kun lapsiperheestä on kyse!

Mistä saisi sellaisen geenin, taidon taikka asenteen, että ottaisi ja siivoaisi aina kun tarpeen on?

Nimim. Rölli

P.S. Entäs se, kun aikuinen mies on täysin patalaiska ja kotityökyvytön?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

25 vastausta artikkeliin “Miten naisesta tulee kotityökyvytön?”

  • Paljasrinta sanoo:

    Luin joskus artikkelin, jossa kuvailtiin, miksi ns.suorittajille suositeltua riman laskua ei voi tehdä – se johtaisi täydelliseen kontrollinmenetykseen. Itsellä pankin räjäytti ensin läheisen vakava sairastuminen ja kuolema, toisen läheisen tuen lisääntyminen ja heti perään vauvan syntymä. Enää en pidä kiinni säännölisesti kuin keraamisen lieden hellapoliisimaisesta jynssäämisestä ja tuttien, rintapumpun osien yms.vauvatavaroiden välittömästä huoltamisesta. Silti saan ohjeita jaksamisen vaalimiseen yrittämistä vähentämällä.