Miten sinä neuvoisit Huonoa Vaimoa?

”Mies kääntää selkänsä illalla, murahtaa ja hermostuu, kun pyydän halausta. Saattaa jopa sanoa, että johan halasin tänään 5 kertaa. Seksiä ei ole ollut 7 kuukauteen.

Okei, meillä on puolivuotias vauva, kolmas lapsemme. Ja miehellä oli ensin henkisesti ja sitten fyysisestikin rankka kevät työasioissa. Mutta tämä ole ensimmäinen tauko seksissä. Pisin kylläkin.

Ensimmäiset kolme kuukautta pistin synnytyksen, jälkivuodon ja miehen stressin piikkiin. Mutta kun sittenkään ei tapahtunut mitään, yritin tehdä aloitteita. Ja sain murahduksia halauspyynnöistäkin. Kun mies viimein suostui puhumaan asioista, tunnusti että imetys ja vauva ja muut jännittävät. Minä ehdin luulla kuukausien aikana paljon muutakin, tietysti, ja olin loukkaantunut, ettei mies saanut sanottua syitä aiemmin, vaikka kuinka kysyin. Suhde ehti mennä kamalaksi riitelyksi.

Mies on herkkä, tiedän sen ennestään. Stressi ja väsymys vaikuttavat haluihin heti, samoin se, jos meillä on hiukankin epäsopua. Olen koittanut olla kiltti ja ihana, ja ymmärtää ja odottaa. Mutta nyt alkaa tuntua todella pahalta. Vaikka mies lupasi yrittää, ne hyvätkään päivät eivät riitä. En halua avioliittoa, jossa pitää olla koko ajan kiltisti, että saa! Haluan normaalin suhteen, jossa ollaan välillä iloisia, välillä vihaisia, mutta seksiä on aina. Sovintoseksiä, lohtuseksiä, ihan tavallista seksiä, väsyneenä tai ei-väsyneenä. Sellaisen, ettei aina tarvitsisi miettiä, että haluaako se tällä kertaa vai ei.

Silloin kun meillä on seksiä, se on hyvää. Taivaallista. Hauskaakin, me osaamme nauraa senkin aikana. Ainakin minä nautin. Mies on hellä ja hyvä, taitava. Me olemme muutenkin yleensä helliä toisillemme. Halailemme nytkin paljon, ja koskettelemme.

Silti. On tunne, etten kelpaa. Etten ole tarpeeksi hyvä. Että olen pelkkä äiti, tai kaveri. Liian vaatelias ja hankala, ja likainen kun haluan. Ala-arvoinen. Arvoton jopa. Typerä. Ymmärtämätön.

Sitten on vielä miehen ystävä, naispuolinen. Hyvin tärkeä ystävä, johon hän on pitänyt yhteyttä koko avioliittomme ajan, mutta viime vuosien aikana tiiviimmin. Ystävän kanssa mies on onnellinen tavalla, jolla ei ole koskaan minun kanssani. Uskon ja luotan täysin siihen, ettei heidän välillään tapahtdu tietoisesti mitään, mutta samalla minulla on vahvasti tunne, että he molemmat kieltävät itseltäänkin sen, että tunne on heillä enemmän kuin ystävyys.

En usko, että haluttomuudella on yhteyttä ystävyyteen, meillähän on ollut näitä pitkiä taukoja aiemminkin, siihen liittymättä. Olen iloinen, että miehellä on tärkeä ystävä, enkä halua missään tapauksessa, että he eivät pitäisi yhteyttä. Mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että häviän tuolle ystävälle kaikessa. Olemme koko avioliiton ajan olleet miehen kanssa myös hyvät kaverit, mutta nyt hänellä on siihenkin tarkoitukseen olemassa joku, joka on parempi ja jonka kanssa hän ennenkaikkea on silminnähden onnellisempi.

On vaikea ymmärtää, miksi meidän pitää olla kuitenkin yhdessä, jos meillä ei ole mitään enempää kuin miehellä ja hänen parhaalla ystävällään. Miksi jatkaa, jos ei halua toista, eikä ole onnellinen, jos kaikki päätyy aina riitaan ja on ikävää ja laimeaa? Miten voisin uskoa miehen vakuutteluja siitä, että minun kanssani hän haluaa olla, kun ei hän ei kuitenkaan halua minua ja on aina karttanut sanomasta ”rakastan sinua”?”

Nimim. Huono Vaimo

Kuva:

Abdul Gani M

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “”Mies ei halua ja viihtyy naisystävänsä seurassa parhaiten””

  • Nimetön sanoo:

    Ystävän kanssa on helppoa olla näennäisesti onnellinen. Ystävän kanssa voi unohtaa murheensa ja olla hetken joku muu. Ymmärrän, että naispuolinen ystävä herättää ajatuksia, mutta jos voit oikeasti luottaa mieheesi, niin ystävyys voi hyvin olla vain tapa päästä pois arjesta vähäksi aikaa. Ja moni ihminen kaipaa sitä. Minä itse sain tänään olla (tosin samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa) se, joka opastaa, se, joka on taitava. Unohtaa kaikki ongelmat vähäksi aikaa. Kaverin kanssa se on ihan eri asia, kuin oman puolison, vaikka niin kovasti omaani rakastankin.

    Mitä seksittömyyteen tai miehen haluttomuuteen tulee, niin siihen ei auta kuin puhuminen. Ja jos miehesi ei suostu puhumaan, niin en osaa ehdottaa muuta. Ja ei, ei ole oikein, että joutuu olemaan jatkuvasti kiltisti, että edes joskus saisi seksiä.

  • Tasavertaisesti sanoo:

    Hanki sinäkin läheinen ”miesystävä” johan saat taas oman miehesi koko huomion.

  • Silkkitassu sanoo:

    Ihmiset ja pariskunnat ovat tosiaan yksilöllisiä! Itse panin aikanaan avioeron vireille jo, kun seksiin oli (kotona saman peiton alle nukahtaen ja sieltä myös heräten) venynyt viikon pituinen tauko. Se oli ihan viimeinen pisara; tiesin, ettei paluuta yhteyteemme enää ole. Ratkaisu osoittautuikin vuosien saatossa ainoaksi oikeaksi. Ehkäpä toimintamallini johtuu siitä, että suhtaudun miehiin kuin jälkiruokaan (kuten John ”Mars ja Venus” Graykin kehottaa). Täydellisenä herkkuna, mutta ei jokaisen elämäni asian kanssa nautittuna. Tuntuisi kyllä äärimmäisen kummalliselta jakaa vuodetta ja kotia jonkun kanssa, joka olisi (enää) vain yksi ystävistäni. Nykyisessä suhteessani fyysinen läheisyys on tiivistä aina heti, kun pääsemme kahdenkeskiseen tilaan. Jos kaikki on hyvin, vain lisätään iloa. Jos on huolia tai kitkaa, hellyys ja rentoutuminen avaavat sydämet niiden vähentämiseen. Sinulla on oikeus ja hyvä syy tavoitella läheisyyttä ja etsiä molemminpuolista magnetismia sopivalta kumppanilta!

  • Realismia peliin sanoo:

    Hänellä on jo suhde, pahoittelen.

  • Emäntä sanoo:

    Niin mun elämästä… seksiä kerran vuodessa, ei halauksia ei Pusuja, ei kuulemma kerkiä. Nyt mitta on täynnä ja ainoa vaihtoehto on enää erota. Kaveriavioliitossa en kauempaa aio elää. Mies haluaa että ollaan perhe vaan se ei mielestäni riitä, voin olla itsekäs kun niin ajattelen mutta kukin ajattelee mitä tahtoo.

  • Vauvakausi sanoo:

    Ymmärtäisin tässä miestäkin, toisille ei vauvat ja seksi käy ajatuksena yhteen. Itse olen sellainen, vauva 9kk enkä todellakaan halua seksiä vielä. Mies taas ei halunnut noin raskauden puolivälin jälkeen, koska hänelle ei raskaus ja seksi sovi, joten seksittä on oltu noin vuosi, eikä huoleta. Lapsi on kolmas, joten tiedän, että asiat palautuvat ”normaaliin” jahka imetys loppuu. Todennäköisesti se kuiva kausi päättyy teilläkin. Itse olen vieläpä normaalisti se, joka yleensä haluaa enemmän. Miettisin myös sitä ”normaalin” suhteen käsitystä, jossa seksiä harrastetaan riidoissakin. Aika harva haluaa, jos toinen mäkättää tai riitelee jatkuvasti.. Sovintoseksi toki on yleistä. Todennäköisesti nyt vain suurentelet asiaa, ystävänkin suhteen. Kysy rohkeasti, jos epäilyttää! Täällä useat varmasti huutavat heti, että ”jätä se!”, mutta kannattaa nyt ensin kuitenkin miettiä, onko kuiva kausi koko suhteen romuttamisen arvoista?

  • Naisetkin vaikeita sanoo:

    Ei saa olla liian innokas kun tulee paineita ja jos ei osoita haluavansa niin sitten ei halua toinenkaan kun ei ole haluttu olo…

  • Lara sanoo:

    Hmm…
    Pyytäisin ehkä miestä lukemaan tämän tekstin ja sitten häntä itseään ehdottamaan ratkaisua kuinka tilanteessa edetetään.
    Pientä kaupankäyntiä ehkä, molemmat voivat toivoa jotain suhteessa ja toinen tekee parhaansa asian muuttamiseen.
    Josko miehellä ei ole ehdotuksia tai ei suostu korjaamaan tilannetta mitenkään, lähtisin siitä ettei hän haluakkaan. En kyllä päästäisi myöskään helpolla vaan sanoisin suoraan että en jätä vaan jos hän haluaa pois on parasta kakistaa se ulos itse… koska tälläinen ei ole ainoastaan epäreilua mutta myös ilkeää. ..ja olisi turha sitten odottaa että en olisi avoin uusille tuttavuuksille jos hänelläkin on läheisiä ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta, on se kohtuullista että minullakin on.

  • Tuttu tilanne sanoo:

    Kukaan mies (eikä nainen) ole sen arvoinen, että sinun pitäisi pienentää itseäsi sopiaksesi hänelle. Olla jatkuvasti jotain enemmän tai vähemmän. Kolme kuukautta ei mielestäni kuitenkaan ole niin pitkä aika ilman seksiä, että siitä vetäisin vielä johtopäätöksiä mihinkään. Halut harvoin menevät tasan. Huolestuttavampaa on se, että ei halua halata, puhua tmv. Henkinen yhteys kun katoaa, ei ole mitään vaikka olisi seksiä. Teillä on vielä aika pieni tuo pienin lapsikin, että en nyt hätäilisi sen ”normaalin” seksielämän perään niinkään kuin sen, että mies on ehkä tietoisesti tai tiedostamattaan ottamassa etäisyyttä. Hyvän ystävän vuoksi tai siitä huolimatta. Miehet ovat usein valitettavasti vähän lapsia ja kun niitä oikeita lapsia sitten tulee, niin murjotetaan, ettei saa tarpeeksi huomiota, kun sen sijaan pitäisi kasvaa uuteen rooliin perheen isänä ja tasapuolisena kumppanina, ei yhtenä lapsista johon jatkona, jonka halut tai haluamattomuus tulee aina ensin.

    Jotenkin kuulostaa myös siltä, että sinä tarvitsisit hieman itsetunnon kohotusta. Sitä ei saa miehiltä kuin satunnaisesti, mutta jos rakastat itseäsi ja olet omasta mielestäni kaiken hyvän arvoinen, olet jo vahvoilla. Älä vertaa itseäsi muihin, kaikki ovat epätäydellisiä omalla tavallaan ja jos miehesi saa sinulle tunteen, että sinä et riitä, niin kysehän ei ole sinusta. Tsemppiä.

    • Melkein voisin samaistua sanoo:

      Tekstissä sanottiin seitsemän kuukautta ilman, ensimmäiset kolme oli laitettu vauvan syntymän yms. piikkiin. Se seitsemän kuukautta on jo aika pitkä aika…

      • jeps sanoo:

        No ei se 7 kk nyt kovin pitkä aika ole, kun eletään vauvavuotta. Elämässä voi tulla joskus pidempiäkin seksitaukoja.

        • Pyh! sanoo:

          7 kk ON pitkä aika!! Joillekin seksi on tärkeä asia! Olen viimeisilläni raskaana, enkä ole saanut seksiä neljään kuukauteen, koska miestäni pelottaa (tai jotain). Välillä tuntuu, että räjähdän, niin kovasti tekee mieli.