Yhteisessä kodissa kummankin pitää saada päättää asioista. Miestä ei saa pakottaa leikkaussalimaiseen steriiliyteen. Naisen siisteysvaatimukset eivät ole ainoat oikeat.

Ja niin edelleen. Näin keskustelupalstoilla, naistenlehdissä ja parisuhdeneuvonnassa kaikissa sanotaan sottaiseen kotiin ja sottaiseen mieheen väsyneelle naiselle. Hellitä! Älä vaadi niin paljon! Kodissa saa näkyä elämä! Sinun standardisi eivät ole tärkeämpiä kuin miehen!

Onhan siinä totta toinen puoli. On olemassa himosiivoavia naisia, joiden kodissa kukaan ei saa elää rauhassa, ei edes nainen itse. Eikä sottaisuus tai siisteys tietenkään ole kiinni sukupuolesta. Mutta monesti on niin, että nainen toivoo ihan normaalia, suht siistiä kotia, jossa on mukava olla. Miehelle on aivan sama, vaikka joutuisi kävelemään tavaraläjien päällä ja joka pinta olisi täynnä sekä roinaa että likaa. Miten on mahdollista, että miestä ei haittaa sotku?

Monia naisia sekaisuus ja liika tavara sekä väärissä paikoissa olevat tavarat ahdistavat niin, että rentoutuminen on ihan mahdotonta ennen kuin siivoaa. Tunne voi olla ihan tosiaan ahdistus, ei pelkästään ärtymys sekaisuudesta ja sotkusta. Monia miehiä taas ei hetkauta lainkaan se, että pöydät ja tasot vyöryvät tavaraa ja likapyykit ovat pitkin lattioita. Sotku ei ahdista.

Mistä (naisten) sotkusta ahdistuminen johtuu? Tekeekö sotku meistä ahdistuneita vai eivätkö ennestään ahdistuneet ihmiset kestä sotkua?

Psykologi Sherrie Bourg Carter kertoi Psychology Today -lehdessä, että sotku on ylimäärinen aistiärsyke. Aivomme reagoivat ärsykkeeseen, joka on turha, ja se rasittaa meitä. Kun näemme sotkua, tulee sellainen olo, että työtä on tekemättä, ja siksi emme voi rentoutua. Ajatus siitä, että joku tulisi yllättäen kylään sen kaaoksen keskelle, on ahdistava. Ja se, että joudumme etsimään tavaroita sotkun keskeltä, stressaa.

UCLA:n Center on Everyday Lives of Families (CELF) -tutkimuskeskusessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että sotku haittaa äitejä enemmän kuin isiä. Tutkijoiden mukaan syy on se, että äidit tuntevat enemmän vastuuta siitä, missä kunnossa koti on. Jos kotiin tulee vierailijoita, sotkua pidetään äidin tai naisen syynä, ei miehen tai isän. Lisäksi äitejä rasittaa se, että he joutuvat huolehtimaan kodin kaikista tavaroista.


Kuva Ashim D Silva.

Eräs äiti kertoo:

”Miestäni ei häiritse sotku. Lisäksi hän on todella huono heittämään mitään pois. Kaikkea voi vielä tarvita, tämän ja tuon voi vielä korjata, sillä ja sillä esineellä on tunnearvoa. Hän säilyttää mökki- ja remonttivaatteita vaikka meillä ei ole mökkiä eikä hän tee remonttia. Hukumme tavaraan.

Hän tyhjentää kaiken taskuistaan ikkunalaudoille, pöydille ja kirjahyllyyn. Jokainen esine jää siihen, mihin hän sen käsistään laskee. Työpöytä on täynnä likaisia kahvikuppeja ja käytettyjä nenäliinoja. Hänellä on laatikoita, joiden sisällä ei ole mitään järjellistä tavaraa, pelkkää mihinkään kuulumatonta silppua. Mutta mitään ei voi heittää pois.

Hän ei näe tavaramäärää eikä koe tarvetta päästä siitä eroon. Myöskään ihan lika ei haittaa häntä. Hän voisi olla helposti siivoamatta monta kuukautta.

Tämän kaiken seurauksena koti on aina siinä kunnossa, että ketään ei voi pyytää kylään. Kaaos on jatkuvaa, koska en voi kulkea miehen perässä laittamassa tavaroita paikoilleen. Eivätkä voimani riitä siivota koko perheen sotkuja jatkuvasti.

Yritän pitää makuuhuonetta siistinä ja tyhjänä tavaroista, jotta minulla olisi edes yksi paikka kotona jossa voisin rentoutua. Sekään ei aina onnistu. Missään muualla kotona en pysty lepäämään tavarakaaoksen ja sotkun takia. Miehen mielestä olen neuroottinen siivoushullu. Häntä sotku ei yksinkertaisesti rasita. Onko reilua, että minä kuormitun kotonani jatkuvasti siksi, että toinen ei osaa luopua mistään eikä ole kiinnostunut siivoamisesta?”

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

18 vastausta artikkeliin “En pysty rentoutumaan kotonani kun mies sotkee niin paljon”

  • Putkiaivot? sanoo:

    Onko mahdollista ostaa siivouspalvelu tekemään kerran viikossa siivouksen? Mies voi valita, siivoaako itse vai siivoaako siivooja.
    Ihmettelen itsekin kun miestäni ei haittaa jatkuva epäjärjestys. Hän ei edes huomaa sitä. En ole neuroottinen, mutta haluaisin että tavaroilla on paikat ja ne löytyvät myös sieltä. Olen osittain luovuttanut, sillä en halua olla nalkuttava äiti.

  • Siivouskeiju sanoo:

    Harmittaa puolestasi. Miehen käytös ei ole vain ”huoletonta”, se on loukkaavaa sinua kohtaan ja osoittaa kuinka vähän häntä kiinnostaa sinun hyvinvointisi tai sinun tilan ja ajan kunnioittaminen. Suosittelen lopettamaan palvelemisen ja lusmuamisen mahdollistamisen. Siivoa tasan sen verran, kun itsestäsi tuntuu hyvältä. Siivoa vain itseäsi varten, tee se minkä voit tehdä hyvällä mielellä ja anna miehen raivata omat sotkunsa. Valitse talosta yksi mieluisa paikka, jonka pidät itsellesi siistinä ja mieluisana. Hakeudu tähän paikkaan aina, kun muu sotku ahdistaa. Tulee aika, jolloin miehenkin on pakko ottaa vastuuta yhteisestä kodista ja sen ylläpidosta, sekä teidän molempien viihtyvyydestä. Jos tällaista heräämistä miehelle ei tule, kertoo se mielestäni surullisen hyvin siitä, miten vähän hän kunnioittaa sinun tarpeitasi ja tunteitasi ja miten vähän hän arvostaa yhteistä kotianne ja haluaa kantaa vastuuta siitä yhdessä sinun kanssa.

  • Erilainen nainen sanoo:

    Olen ADD-nainen enkä ymmärrä järjestelystä mitään, siivous ja siisteys eivät ole vahvuuksiani. Tuntuu että itse elämään menee kaikki energiat.
    Exä oli pikkutarkka siivoushullu. Se meni siis ihan sairaaksi, hänellä oli useita pakkomielteitä miten asiat tuli olla. (100 OCD.tä) Se oli vain yksi ongelma, oli isompiakin.
    Itse osaan myös miesten töitä tehdä, sen lisäksi ettei epäjärjestys ja jonkunlainen sotku yleensä haittaa. Minulle on sanottukin että tapani elää hyväksyttäisiin jos olisin mies.
    Itse olen myös tuollainen, että on vaikea luopua tavaroista, koska niitä voi vielä tarvita, tai ne voi korjata, tai sitten vaikka myydä (vaikka pelkään ihmisiä) tai sitten tunneside siihen…

  • Muutos auttoi tilannetta sanoo:

    Ihan kun mun ex, oli melkoinen sottapytty. Vaihdoin toisen, tämä on todella ihana, diskaa ja siivoa. Harmitta kun en eronnut aiemmin, en tiennyt silloin että siistejä absolutisti miehiä on oikeasti olemassa. Itselleni sellainen sopii paremmin.

  • Vaihtamalla paranee sanoo:

    Tiedättekö, että on olemassa myös osallistuvia miehiä. Jotka tiskaa, kokkaa, imuroi, ja siinä sivussa siivoaa lapsen hamsterin häkin. Jättäkää ne siat, ja vaihtakaa parempiin.

  • Just one wife sanoo:

    Tiskit,tyhjät karkkipussit,maitotölkit,pullot lojuu sängyn vieressä lattialla. Roskapussit makaa eteisessä, postit heitetään ovelta eteisen lattialle, sukat riisutaan just siihen missä on lattialle, keittiössä roskapussi täytetään yli täyteen, ajatuksella ”Ei oo mun ongelma”, Jos koira oksentaa, oksennus peitetään paperilla ja jätetään siihen. Koiran lenkittää, vaikka välillä valittaakin ”aina joutuvansa” Noh, minäkin aina joudun tiskaamaan,imuroimaan,moppaamaan,pyyhkimään,järjestelemään,pyykkäämään. hoidan myös viemäritukokset, kalusteiden kasaamiset ja muut miesten työt. Missään nimessä hänelle ei kannata mainita siitä, että voisi osallistua kun kotona kerran on. Siitä alkaa marttyyrimäinen vastahyökkäys,kun hän ei muka tee tarpeeksi.
    En kerää vaatteita asunnosta, pesen ne jotka löytyy pyykkikorista, en korjaa astioita tai roskia makuuhuoneesta,seinän puolelle sänkyä, en nokkaani pistä, imuroinnin lopetan siihen kohtaan mistä kaaos alkaa. Muutama kuukausi meni siihen,että mies edes huomasi siivouspalvelun loppuneen. Huomattuaan vastasin marmatukseen, ettei hän maksa minulle palkkaa kodinhoitajan työstä, mutta halutessaan hän voi tehdä kanssani työsopimuksen Tes:n mukaisella palkalla, niin palvelut palautuvat. Kyseistä sopimusta ei ole kirjoitettu,eikä siivouspalvelu ole, edelleenkään toiminnassa.

    • Laiska jaakon vaimo sanoo:

      I❤U
      Meillä minä passaan mutta jos äijä erehtyy valittamaan mistään mitään niin ilmoitan aina että hienoa, kun sinä tämän osaat paljon paremmin niin hoida sinä sitten se minun sijaani enhän minä sitä kummoisemmin saisi tehtyä.
      Ikinä ei ole mitään hoitanut mutta onpahan ollut hiljaa sen jälkeen.

      Myös kerran raskaana sain hepulin kun laittoi likaiset työvaatteensa puhtaiden lakanoiden päälle joita viikkailin makkarin tuolille (menevät tietysti kaappiin kun ovat valmiita)
      Silloin nakkasin kaikki ukon puhtaat vaatteet pyykki kassista eteiseen. Ja kävelin niiden yli pari päivää ennen kuin siivosi ne itse takaisin pyykki koriin. Sen jälkeen on pysyneet työvaatteetkin eteisessä.
      Kyllä se kummastuttaa että aikuiselle miehelle pitää piiaksi ryhtyä vaikka ihan itse osasi kun asui omillaan.

  • Parempi vähän paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti sanoo:

    Ei voi kun hiljaa pyyhkäistä kyyneleet ja nielaista palan kurkusta: mä niin tiedän…

  • Hallittu kaaos sanoo:

    Meillä tää on just toisinpäin. Minä vaimona kyllä kestänyt tätä kaaosta ja tavaroita mutta mies ei mitenkään päin ymmärrä että miksi ei voi laittaa tavaroita paikalleen tms. Mulla ei sotkut haittaa. Ei tää nyt mikään kaatopaikka ole mutta hallittu kaaos

  • Ei jaksa enää sanoo:

    Niin tuttua. Eikä asiasta edes voi keskustella, koska toinen ei näe/tunnusta ongelmaa.

    Jos toinen kerta kaikkiaan kieltäytyy siivoamasta, pyysit sitten miten kauniisti hyvänsä, perustelit miksi on pakko siivota (edes kylppäri ja keittiö jo ihan hygienian takia), itket, uhkailet, anelet ja lahjot – mutta toinen ei vaan korvaansa lotkauta, mitä siinä enää voi tehdä?

    Kaikki, aivan kaikki kaatuu yksin minulle ja nyt on lapsetkin mallioppineet, että äidin tehtävä on siivota ja jynssätä illat pitkät.

    Olen yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin keskustella ja konkreettisesti näyttää miksi pitää siivota, miksi kaikkien pitää siivota, ja miten siivottavaa olisi paljon vähemmän jos jokainen laittaisi takkinsa naulaan ja kenkänsä telineeseen, tiskit koneeseen ja lelut laatikkoon. Mutta ei. Mikään ei mene perille. On kuin seinille puhuisi.

    Lapsuudenkodissa oli ihan toisenlainen meno ja kuvittelin, ettei tällaista oikeasti ole olemassa. Elän kuin huonoa sketsiä, paitsi että kyse on minun elämästäni.

    • Kodinhoitaja sanoo:

      Tämä olisi NIIN voinut olla minun teksti – veit sanat suustani. Kaikki mitä koen ja ajattelen. 😪

  • "Sotkuinen Kerttu" sanoo:

    Minä olen nain.
    Huithapeli nainen.

    Minulla asiat tuppaavat jäämään siihen, mihin ne jätän. Sukkia lattialla, kahvikuppi väärässä paikassa. Korjaan kunhan ehdin. Miehen nalkutus asiasta vain ärsyttää.

    Pienet on murheet jos noin pienet asiat liitossa ärsyttävät. Sori vaan.

    Siivousfriikki voi vaikka tästälähtien kasata ne kupit ja pikkuesineet vaikka Ikean kassiin. Samoinlikapyykit olohuoneen lattialta.

    Eri asia on tietenkin se, jos mies ei tee mitään. Ei yhtään mitään: ei pyykkää siivoa tee ruokaa vie harrastuksiin huolla autoa avaa hajulukkoja ulkoiluta koiraa tankkaa autoa varaa huoltoja aja nurmea.

  • Äitiihminen sanoo:

    Olen monesti joutunut miettimään, onko vika minussa ja odotanko mieheltä liikoja.
    – Kaadettuaan kahvia lattialle, hän jättää sen siihen tai pyyhkäisee sukalla. Mietin: Voiko joku tosiaan olla noin huoleton.
    – Jätettyään maitoa, juustoa ym. muuta ruoka tavaraa pöydälle tunneiksi.. Mietin: Ehkä hän unohti ne..
    Vasta kun hän kiireellä on lähdössä töihin ja huutaa minulle miksei se ja se ole puhtaana ja mikä siinä on, kun ei ole puhtaita astioita.. totean: Mieheni on sika, joka ei ymmärrä että myös hän saisi joskus tarttua imuriin, jättää kengät eteiseen, laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään ja laittaa astiansa koneeseen.

    Jokapäiväiseen siivoukseeni kuuluu: astiapesukoneen tyhjennys ja täyttö (yleensä 2-3kertaa vuorokaudessa), pyykinpesu ja ripustus (1 koneellinen), ruuan laitto, aamu- ja iltapalan teko, imurointi (3 kertaa päivässä, sillä lattia näyttää koko ajan siltä ettei olisi viikoihin imuroitu) + + muut koti työt. Sitten mieheni ihmettelee miksi olen niin uupunut, vaikka tuntuu että työpäiväni ei lopu koskaan. EI kotona, ei töissä ja öisinkin herään jos joku asia on jäänyt hoitamatta. Asiaan ei auta miehen äiti joka ihmettelee ja kummastelee, miksi en ole kerinnyt leipomaan miehelle ja miksi paita jonka mies olisi halunnut pukea päälleen oli pyykissä vielä.

    Ehkä lasten muutettua kotoa, lopetan siivoamisen ja muutan muualle.

    • Omakoti kullankallis sanoo:

      Sama suunnitelma, sillä sekunnilla kun lapset muuttavat me myymme talon ja hankimme kaksi vierekkäistä asuntoa.
      Viihdymme yhdessä, suhde on ihana. En vain halua asua sottapyttymieheni kanssa joka ei hoida mitään asioita.
      Minä hoidan kaiken laskujen maksamisesta, talonhoidosta, kaikista hankinnoista (ruoka, vaatteet myös mieheni vaatteet) remonteista (teen itse ja se mitä en osaa palkkaan jonkun), lasten asioista (mies hakee yhden lapsista hoidosta. Minä vien kaikki, ja tietysti lääkärit, optiikot, koulun keskustelut, harrastukset 🙋‍♀️) auton asiosta pesusta ja vakuutuksista.. no kaikesta lähtien.
      Tienaan enemmän palkkaa työstäni ja teen pidempää päivää ettei sekään ole tekosyy tähän jakoon. Mieheni on vain laiska ja sanoo itsekkin niin mutta mitäs se sanominen auttaa?

      Mieheni makaa illat sohvalla ipad kädessä ja syötyään valmiiksi katetun ruuan (jota sitäkin syömään on jankattava useita kertoja) hän menee istumaan paskahuusiin lasten nukkumaan menoaikaan asti ja joskus ylikin. Minulla hommat sitten jatkuvat. Viikonloppuisin nukkuu pitkään, marisee lopun päivää jos ei pääse omille asioilleen.
      On kyllä huummorintajuinen ja huomioiva mutta arkipäivä hänen kanssaan on työleiri. Että ei kiitos, kun lapset lentävät pesästä minä haluan oman kodin, laitan ruokaa vain itselleni ja siivoan vain omat sotkuni.

  • Anonyymi sanoo:

    Tuttua, tuttua! Nyt otat ison jätesäkin, johon aina keräät miehesi jättämät tavarat. Hakekoon sieltä. Jos kuukauteen ei ole tarvinnut, heität koko säkin kylmästi roskiin kahvikuppeineen päivineen. Mökki- ja remonttivaatteet suoraan roskiin. Jos mies kysyy niitä, kerro niitten olevan ”siellä ja siellä” säilöttynä tai ”et muista”. Näin minä toimin ja meillä on siistiä. Tosin usein aika riita siitä missä ja mihin olen laittanut hänen tavaransa, mutta ”yhtään en muista”.

    • Hamstraaja tietämättään? sanoo:

      Komppaan tätä. Tai kysymykseen missä se on? Vastauksena siellä mihin jätit. Tuli myös mieleen että jos puoliso on noinkin kovaa kaliiberia niin onko hänellä kaikki kunnossa? Masennusta? Ei meinaan kuulosta ihan normaalilta, mieheni ei ole siisteimmästä päästä mutta kyllä hän imuriin silti joskus tarttuu

      • Uupunut sanoo:

        Voi kunpa uskaltaisikin pistää hujan hajan jätetyt kamat vain laatikkoon/jätesäkkiin ja dumpata ne miehen työhuoneseen. Siis hänellä on tosiaan ihan oma huone, mutta siellähän hän ei koskaa ole koska ei enää sotkultaan sinne mahdu. Mutta en uskalla, sillä siitä seuraisi vain järjetön raivari ja mun syyttäminen ties mistä neuroottisuudesta ja siivoushulluudesta.

        • ?? sanoo:

          Jos mies ei mahdu enää työhuoneeseen, on jotain pielessä. Onko hän hamstraaja? Masentunut? Autisti? Voitko ostaa ulkopuolista raivausapua?