Äiti, voidaanko ostaa pillimehu? Äiti, miksei voida mennä hoploppiin? Äiti, Antonin perhe lähtee jouluksi jonnekin Dubaihin, miksei me voida?

Jos voiminen on kiinni vain tarkan markan talousopeista ja säästäväisyyden hyveestä, niin ei kai siinä mikään. Mutta kun voiminen on kiinni ihan vain siitä, että mahdollisuutta ei ole, niin se ahdistaa ja kuristaa kurkkua. Kun ihan aidon oikeasti ylimääräiset jäätelöt kaataa viikon ruokabudjetin tai lasten kaverisynttärit suistaa paniikkiin lahjatoiveineen.

Syynä mattiin kukkarossa saattaa olla yksinhuoltajuus, yllättäen kohdannut työttömyys, opiskelu tai muu syy, joka ei suoranaisesti liity vähätuloisen vanhemman omaan saamattomuuteen. Liian usein yleistetään, että köyhät ovat itse aiheuttaneet tilansa, ovat jotenkin vähä-älyisiä tai laiskoja lusmuja, jotka vain pakoilevat vastuuta ja jatkavat köyhyyskierrettä lastensa kautta.

Täytyy todeta, että asialla on aina toinenkin puolensa. Tunnen vallan monta niin sanottua köyhää vanhempaa. On todella viksuja, aikaansaavia ja äärimmäisen nokkelia pienyrittäjiä, jotka kitisemättä hoitavat katraansa ja aloittavat oman työvuoronsa iltakymmeneltä, lasten jo nukkuessa. Maksavat veronsa ja venyttävät työviikkoa joka suuntaan. Eivät puljaa tukien kanssa, vaan tahtovat näyttää kunniallista esimerkkiä lapsilleen. Ja silti joutuvat todella kekseliäästi vanuttamaan senttejään, jotta pärjäävät päivästä toiseen.

Tunnen opiskelijavanhempia, jotka syystä tai kuudennesta ovat päätyneet vaihtamaan ammattia, jotta saisivat elämänraamit ylläpidettyä edes tulevaisuudessa. He lukevat tentteihin yökahdelta ja kiikuttavat lapset päiväkotiin taas aamuseitsemältä. Ovat tunnollisia ja kunnollisia, mutta eivät edes haaveile viikonloppureissusta Superparkkiin tai sushiravintolaan. Arjen riemut revitään lähipuistosta ja ehkä kohdalle osuneesta ilmaistapahtumasta. Nämä vanhemmat todella ovat kärpänvainulla varustettuja, ja hyvin aktiivisia skannaamaan kaikki erikoistarjoukset sekä teemapäivät.

Muutama tuttu on eronnut, ei aina niin helposti ja sopuisasti. Mukaan matkaan ei ole tarttunut omakotitalon puolikasta tai sovinnollista eropakettia, jonka turvin porskuttaa auringonlaskuun. Ei, he ovat eronneet, jotta lapsilla olisi turvallinen koti ilman alkoholia, huutoa tai väkivaltaa. Silloin ei ole ollut aikaa miettiä tulevan talven haalarihankintoja tai menetettyjä ulkomaanmatkoja. Näillä vanhemmilla ei ole nyt tarjota lapsilleen kulttuurikokemuksia, mutta ainakin lämmin syli.

Tälläkin hetkellä moni tavallinen, vallan hyvä ja riittävä vanhempi, joutuu katsomaan jääkaappiin ja toteavan viikonlopuksi olevan tarjolla valon lisäksi hyvin vähän apetta. Siellä ei ole koppakaupalla kaljaa, mutta eipä toisaalta oikein mitään muutakaan.

 

Viikolla sentään koulut ja päiväkodit tarjoavat lapsille lämmintä ruokaa, mutta lomilla sekä viikonloppuina se taiotaan itse. Ja nimenomaan taiotaan, koska parilla eurolla täytyy kattaa ravintosuositukset, monipuolisuus ja maittavuus. Turha luulla, että kaikki vähävaraiset vanhemmat ovat niitä, jotka ruokkivat lapsensa pelkillä eineshamppareilla. Meitä on yllättävän moneen junaan.

Joten ensi kerralla, jos tekee mieli arvostella ja katsoa nenänvartta pitkin, niin voi olla hyvä pysähtyä ja tutustua taustoihin. Saattaa yllättyä, että kappas, vähävarainen vanhempi onkin aivan tolkku tyyppi, jopa yllättävän välkky ja kykenevä arjen sankari.

Nimim. Lämmin syli

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Tyhjä jääkaappi, mutta lämmin syli”

  • Vähävarainen "huono" äiti sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Meillä juuri näin, että tahtomattamme jouduimme tukalaan tilanteeseen miehen yllättäen menetettyä työpaikkansa itseni ollessa hoitovapaalla. Usein joudumme keräämään viimeisetkin sentit kokoon, jotta kaupasta saisi jotakin tarpeellista, ja toisinaan joudumme turvautumaan ulkopuoliseen apuunkin. Olemme joutuneet tekemään päätöksiä siitä, mitä laskuja maksetaan kun kaikkeen ei rahat riitä, ja kuitenkin laskujen edellä on aina se että lapsilta ei koskaan lopu ruoka -me aikuiset pärjäämme vähemmälläkin tarvittaessa. Tälläkin hetkellä taistelemme, jotta saisimme jostakin kaavittua vuokraan rahat kasaan, sitä kun jäi rästiin viimekuultakin.. toisaalta meidän perheessä lapset todella saavat tuntea rakkautta ja läheisyyttä, sekä käyttää ja kehittää mielikuvitustaan kun kaikkea ei vaan voi hankkia. Arvostamme elämän pieniä iloja, niitä arkipäiväisiä juttuja jotka joku toinen saattaa ohittaa huomaamattaan. Rankkaa on, ja päivästä toiseen selviytymistä, mutta kun näen tuon pienen poikani hymyn, on kaikki tämä sen arvoista että olen saanut elämääni jotakin niin arvokasta, jota ei rahassa voi mitata -lapsen vilpittömän, ehdottoman rakkauden ja jonkun jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa!