En tiedä onkohan tämä nyt oikea paikka tälle mutta ”Avaudu tästä” kuulosti niin houkuttavalta, niin minäpä avaudun. Tunnen olevani huono ihminen. En siis vain huono äiti, vaan todellakin huono ihminen. Huono äiti, huono sisko, huono lapsi ja huono vaimo. Huono työntekijä. Huono ihan kaikessa.

Aloitetaan huonosta äidistä. Ennen tein kaikkeni jotta lapseni oppisi syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Mutta ympäristö suhtautuu asiaan eri tavalla, koko ajan kysellään että kai nyt yksi pulla, tikkari, mehu, makkarapaketti ja läjä pekonia lapselle maistuu. Kun lapselle ei maistu ruoka, sanotaan että anna sille mitä hän itse haluaa. No miten sitte tutustutan lasta uusiin ruokiin jos aina annan vain mitä hän itse haluaa?

Kuva Kristopher Roller.

Mutta olen alkanut antaa periksi tässä asiassa. Mummot saavat juottaa mehua ja syöttää herkkuja sydämensä kyllyydestä, koska en vain jaksa kuunnella sitä syyllistämistä kun lapselle tulee paha mieli jos ei saa ja nääntyy vähintäänkin nälkään. Eihän se nyt haittaa jos saa aikuisena diabeteksen ja hampaat mätänee suuhun, vai mitä?

Huono vaimo. En syö lihaa, enkä sitä myöskään valmista, huolimatta siitä että mieheni sitä rakastaisi. Sukulaisten mielestä siis näännytän hänet nälkään, raukkaparka. En myöskään jaksa yksin huolehtia kodin, koiran ja lapsen hoidosta, vaan vaadin (ainakin yritän vaatia) miestäni tekemään muutakin kuin juurruttamaan takalistonsa sohvaan kiinni. Enkä edes käy töissä.

Kuva Thought Catalog.

Huono lapsi ja sisko. Olen erilainen kuin sukuni, heistä poiketen haluan kouluttautua, pyrin tekemään ympäristöystävällisiä valintoja, haluan lapsestani järkevän ja ajattelevan aikuisen ja harrastan liikuntaa ihan vain omaksi ilokseni, toisin kuin he. Lempinimiä on kertynyt näiden johdosta jo useampia, natsi viimeisimpänä (lapseni jotain tahtoi, mutta en antanut periksi). Ja sitten vielä sanotaan että no älä nyt leikistä suutu. No en, mutta vähän kyllä sattuu.

Huono työntekijä. Pelkään aina mokaavani, joten en hae sellaisia töitä, joihin en koe olevani valmis. Ja vaikka olenkin hakenut töitä, en ole niitä saanut. Jokin minussa kai on pielessä, kun ei huolita. Vaikka taatusti tekisin saamani työn sataprosenttisesti, perfektionisti kun olen. Jatkan siis yhteiskunnan varoilla elämistä, jippii.

Kuva Matt Noble.

Mitähän muuta. Huono ystäväkin olen. Jostain syystä jään porukassa aina ulkopuolelle, vaikka yrittäisin osallistua. Päälleni puhutaan ja jos onnistun jotain sanomaan, katsotaan kieroon ja ollaan kuin ei olisi kuultukaan. Yksi ystävä minulla sentään on, ja rakas ystävä onkin. Mutta häntäkin tapaan korkeintaan kerran kuussa, aikataulusyistä. Kylläpä helpotti, vaikka mahtaakohan olla julkaisukelpoinen.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

Artikkelikuva Tiago Bandeira. 

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “Tunnen olevani huono ihminen”

  • mummuvaan sanoo:

    Jokaisesta löytyy hyvää ja pahaa. Onnellinen se, joka etsii ja löytää hyvää itsestään ja muista. Pyri ilahduttamaan toisia, niin saat itsellesi hyvän mielen. Tee joskus sitä liharuokaa miehellesi, vaikka et itse sitä syökään. Onhan hän sentään miehesi, jonka olet itse valinnut. Kyllä hänkin varmasti joutuu suhteessanne kokemaan sellaista, mitä itse ei haluaisi.
    Yritä suuntautua ulospäin, pois itsestäsi, niin ehkä saat vielä ystäviäkin. Vaikeaahan se toki on vanhemmalla iällä. Älä suhtaudu omiin mielipiteisiini pakkomielteenomaisesti. Jokaisella on oikeus viisastua – vielä huomennakin.

  • Rohkeudella sanoo:

    Hei, olen yllättynyt saamistasi ensimmäisistä kommenteista. Mummoilla on joitakin mummo-oikeuksia, mutta vanhempien kunnioittaminen on perussääntö mummoillekin. ”Älä äidistä välitä” kommentit eivät ole ok. Ei myöskään natsiksi haukkuminen, edes ns. leikillään. Rajattomia mummoja on maailmassa liikaakin, ja meilläkin yhden sellaisen kanssa tilanne päätyi siihen, ettei yhteyttä pidetä enää kuin pakollisen verran. Muut vanhemmat sukulaiset, joilla ei ole samaa vimmaista tarvetta jyrätä, ovat yhä lämpimästi tervetulleita elämäämme.

    En usko, että olet huono. Ehkä ennemmin kiltti? Kuulostat yrittävän parhaasi tilanteissa, joissa saat liian vähän positiivista palautetta. Joskus kiltit ihmiset saavat ympärilleen seuran, joka luulee kiltin ihmisen kestävän kaiken. Uskon, että saat töitä. Älä huoli. Löydä kuitenkin myös rajasi, ettet uuvu. Sano, että loukkaannut. Kysy, loukkaantuko mummo, jos leikilläsi kutsut häntä jyrämummoksi tai roskaruokamummoksi – ei kai hän nyt leikistä suutu, jos se on ihan tottakin. Voitko myös sinä vihjailla hänen painostaan ja pullistaan? Vaikutat henkilöltä, joka ei noin tee, mutta älä salli myöskään muiden ylittävän rajojasi, jos kommentointi on vain sinun kohdallasi ”ok”.

    Olet hyvä noin. On vaikeaa pyristellä joskus irti kohti omempaa, parempaa elämää, jos ympäristö on erilaista. Olen itsekin osin kokenut ja vielä enemmän lähelläni nähnyt, mitä on koettaa ponnistaa kohti parempaa elämää ympäristöstä, jossa vaikkapa tissuttelu on hienompaa kuin opiskelu ja toisen yritys kohti innostavia uusia asioita koetaan uhkaksi omalle elämäntavalle. Ikään kuin koulutettu miniäkokelas tai oma lapsi olisi uhka kouluttamattomalle anopille tai lasten liikuntaharrastus liikaa muistuttaisi, että omille lapsille ei sellaista mahdollistettu. Ei elämä ole vertailua, mutta joillekin toisten into tai yritys on vain muka alleviivausta siitä, että oma elämä kului tissutteluun ja helpoimman tien etsintään. Kukin elää elämänsä, ja älä anna muiden lannistaa sinua. Tsemppiä❤️

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Tietysti sinä huolehdit siitä, että lapsi oppii syömään vihanneksia. Mutta aika ja paikka vihannestaistelulle ei ole vieraisilla eikä silloin kun joku on teillä vieraisilla, joten minkäänlaista riitaa ei asiasta voi syntyä, koska eihän isovanhemmat ole edes näkemässä pahan ruoan tyrkytystä. Mummolassa taas on mummolan säännöt, ja mummo saa tietysti lelliä lasta, se on isovanhemman tehtävä. Jos tätä ei kestä, ei pidä mennä mummolaan tai kutsua mummoa kylään. Siitä ei seuraa diabeteksiä eikä hampaiden mätänemistä suuhun. Diabetes on geeneissä, ja hampaiden mätäneminen estetään hampaiden pesulla, sama happohyökkäys syömisestä seuraa, söipä ruoalla terveellisesti tai epäterveellisesti, oleellista on, ettei vietä koko päivää ruoka suussa, vaan rajaa syömisen ruoka-aikoihin.
    Jos asutten mummolassa, kannattaa äkkiä hankkia oma asunto, jotta ei tarvitse elää mummolan säännöillä kaiken aikaa.

    Töitä kannattaa hakea ihan kaikkialta ja pyytää muiden apua työnhakuun, jos ei muuten onnistu. ”En hae koska en ole valmis” on ihan tuubaa, se työnantaja päättää, oletko hommaan valmis vai et.

    Vaikutat mielestäsi olevan parempi kuin muut ympärilläsi, ja tuo passiivis-aggressiivinen marttyyriasenne ei vedä ihmisiä ystäviksisi.

    Oletko varma, että naimisiin meno lihansyöjän kanssa ja lasten hankinta oli järkevää sinulta? Todennäköisesti olisit onnellisempi lapsettomana vegaanisinkkuna, tiedäthän varmasti, että lasten hankinta on yksi pahimmista teoista ympäristön ja ilmaston ja maapallon tulevaisuuden kannalta, ja siksi eettisesti väärin.

    • Huonoihminen sanoo:

      Ihanan erilaisia ajatuksia sinulta. Tuntuu, kuin olisin joten kun hyökännyt sinua vastaan henkilökohtaisesti, niin hyökkäävä viestisi oli. Emme asu mummolassa, mutta olemme erittäin paljon tekemisissä. Lisäksi isovanhemmat kantavat meille kotiin ruokaa, jota tietävät että emme syö. Ja minusta on väärin, kun lapselle sanotaan että ei kannata äitistä välittää, kyllä sinä saat täällä mummolassa syödä vaikka koko pullapussin. Kyllä se todellakin vaikuttaa lapsen terveyteen, jos lapsi aina kotona ruoka-aikana sanoo että ei ole nälkä ja ilmoittaa että haluaa mummolaan syömään, mummo kun sattuu asumaan naapurissa. Koska mummo antaa hampparia, koska se lapselle maistuu, eikä hän edes yritä tarjota muuta.
      Olen sote-alan opiskelija, ja työllä tarkoitan nyt kesätöitä. Mielestäni minulla on oikeus sanoa että en ole valmis johonkin, sillä kyseessä on työ jossa ollaan vastuussa toisen ihmisen elämästä. Virhe lääkkeenannossa voi olla kohtalokaskin, joten haluan olla varma omasta osaamisestani ennen työhön ryhtymistä. Vai tahtoisitko sinä, että sinun sukulaistasi hoitaisi henkilö, joka on epävarma osaamisestaan?
      En ole aina ollut vegaani. Mennessämme naimisiin olin vielä kaikkiruokainen, mutta elämä kasvattaa ja olen ymmärtänyt, miten kulttuurimme kasvattaa meidät hyväksymään eläinten hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua. Minä en ole enää halunnut olla osallinen siihen enkä kannattaa sitä toimintaa, joka tukee eläinten hyväksikäyttöä. Joten ryhdyin vegaaniksi, ja mieheni tämän on hyväksynyt, ainakin osin. Ja tehdessäni ruokaa minä yhä ajattelen myös hänen mieltymyksiään ja pyrin tekemään tavallista kotiruokaa, mutta vain ilman eläinperäisiä ainesosia.

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Yritä jo oppia, että sinä et määrää mummolassa. Olet sitten vähemmän mummolassa jos mummolan tavat eivät sinulle kelpaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko lapsen ja isovanhempien välien pilaaminen fiksua, erityisesti kun teet sen jonkun niinkin mitättömän asian kuin mielestäsi väärän ruoan antamisen vuoksi. Lapsen jokaisen suupalan kyttääminen kannattaisi lopettaa.

        Jos lapsi ei halua syödä kotona, niin sitten sinä sanot lapselle, että saat mennä mummolaan sen jälkeen kun olet syönyt kotona. Se on vanhempana sinun tehtäväsi määrätä niin, sitä ei lapselta kysellä. Siihen ei ole ratkaisu valittaa mummolaan että teillä on liian hyvää ruokaa, vaan ihan rajojen asettaminen lapselle kuten vanhemman kuuluukin.

        Minä olen ymmärtänyt, että lääkkeitä ei edes saa annostella sellainen, joka ei ole suorittanut alan tutkintoa. Jos sellaiseen paikkaan joudut epäpätevänä kesätöihin, niin ilmianna työpaikkaisi oitis, jotta asia korjataan. Lisäksi työpaikan tehtävä on perehdyttää työntekijä, eli se on esimiehesi vika, jos et osaa työtehtäviäsi. Niitä ei opi muualla kuin töissä. Olen elämäni aikana ehkä kaksi kertaa edes hakenut sellaista työpaikkaa, jonka työtehtävät olen etukäteen osannut, ja niissäkin olen ilmoittanut jo työhaastattelussa olevani ylipätevä ja tekeväni tuota hommaa vain siihen asti, että löydän paremman paikan — molemmat paikat sain, ja molemmista jatkoin muutaman kuukauden päästä eteenpäin sellaisiin töihin, joissa oli enemmän haastetta.

        Ja lopuksi; niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

    • Huonoihminen sanoo:

      Unohdin lisätä, diabetes ei ole vain geeneissä. 2 tyypin diabetes on pitkälti peräisin elintavoista.

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Ei ole. Hoikka ja terveellisestikin syövä saa kakkostyypin diabeteksen kunhan riittävän vanhaksi elää, jos hänellä on siihen sopivat geenit. Ja vastaavasti jos diabetesgeenejä ei ole, voi syödä itsensä vaikka kuinka tukevaan kuntoon saamatta diabetesta.

        Huonojen geenien omistajalla terveelliset elintavat vain lykkäävät sitä ajankohtaa, jolloin verensokeri ylittää diagnoosin rajat, mutta väärillä geeneillä verensokeriarvot silti nousevat koko elämän ajan.

    • HeiOikeasti sanoo:

      Pitäisiköhän harkita kannustavaa ja positiivisempaa lähestymistä elämään ja ihmisiin. Suosittelen tulisi kevyempi olo kun ei muita arvostele.

      • Tamperelainen sanoo:

        Tekstisi vaikutti myös minusta aika passiivisagressiiviselta. Ehkä voisi olla hyvä pysähtyä miettimään myös omaa käytöstä. Jos koet, että sinulla ei ole ystäviä ja jäät porukan ulkopuolelle kannattaa ehkä miettiä johtaako oma toimintasi siihen, vai oletko vain eri henkisten ihmisten seurassa.
        Itsensä nostaminen muita mollaamalla harvoin luo positiivista mielikuvaa. Kovin kauniisti et itsekään puhu esimerkiksi sukulaisistasi.

  • Raisa sanoo:

    Hei nyt on hyvä lopettaa vertailu muihin ja alkaa elää elämää niin kuin näet/näette parhaaksi! Koskaan ei voi kaikkia miellyttää teki niin tai näin. Et kuulosta niin huonolta mitä luulet. Ihan perusteltuja periaatteita sinulla ja pidä vaan niistä kiinni. Kaikkea hyvää sinulle!

  • Näkymätönkö sanoo:

    Hei, tunnistin aika monta kohtaa kirjoituksestasi omien ajatuksieni kaltaisiksi. Voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostilla. Terveelliset elämäntavat kiinnostavat minua ja niitä pyrin lapsillenikin (2) välittää. Liikunta tuo nimenomasn hyvän mielen! Olen kouluttautunut vaikka lähtökohtani elämään eivät ole helpoimmasta päästä olleet. Tämä ulkopuolisuuden tunne tuntui tekstissäsi kipeimmältä ehkä..näkymättömyyden tunne. se on asia jota olen pohtinut itse ja ryhmässä olo ei ole ollut aina lempparia.. koen välillä että mielipiteilläni ei ole väliä. Kaipaan aitoa yhteyttä ihmiseen jossa olen oma itseni täysin ja tulen kuulluksi ja nähdyksi omana itsenäni. Tämä voi kuulostaa oudolta ihmiselle joka ei ole kokenut samaa. Kavereita ja tuttuja minulla enempi nykyään kuin ystäviä, vaikka tärkeitä hekin ovat. Olen tutustunut omiin kipukohtiini ja oivaltanut mm.menneisyyden merkityksen ajattelutapaani. Jokaisella on oma tie kuljettavanaan toki. Positiivisuus ja eteenpäinkatsominen elämässä on kyllä aina minulla ollut menossa mukana. Mutta halusin sanoa että et taida olla yksin ajatuksiesi kanssa. Mutta uskon että olet enemmän hyvä kuin huono. Hyvän kuuloisia periaatteita myös omaat kuten terveelliset elämäntavat.