Seuraa avoin tilitys tipattomasta tammikuusta.

Pitihän sitä kokeilla. Samalla tavalla kun joskus on pitänyt kokeilla sokerilakkoa, kahvilakkoa, vegaanista kuukautta, maitotuotteiden käytön lopettamista, viljojen käytön lopettamista ja ostolakkoa.

Tipaton tammikuu sujui ja päättyi yhtä hyvin kuin kaikki muutkin -ton, -ton -kuukaudet ja lakot. Eli huonosti ja vielä huonommin.

Sitähän väitetään, että jos ei kuukautta pysty olla juomatta, niin on alkoholisti. Sitten toistaalta väitetään, että jos on tipattomalla, niin on alkoholisti. Suomessa tässä asiassa ei ilmeisesti voi voittaa. Sitähän ne absolutistitkin kertovat: kuulemma kaikki sanovat, että jos et juo niin olet varmasti juoppo. Kuka nyt muuten juomatta olisi!

Jännä kyllä, että kukaan ei väitä, että olet riippuvainen maitotuotteista, jos et pärjää kuukautta ilman kahvimaitoa tai paria jäätelöä. Eikä shoppailuriippuvaiseksi syytetä sillä perusteella, että tuli puolivahingossa ostettua yksi uusi kolttu, vaikka tässä kuussa ei pitänyt ostaa mitään ylimääräistä. Eikä kai kukaan pidä sokeririippuvuuden oireena sitä, että ottaa sittenkin lapsen synttäreillä pikkuisen kakkua ja keksin vaikka piti olla sokerilakossa…

Toisin kuin alkoholismia epäilevät ja muut kriitikot väittävät, uskon että tipaton tammikuu on hyvä juttu myös kohtuukäyttäjälle. Oikeastaan kenelle tahansa…jos…

Jos ei ole sellainen kuin minä.

Tipaton sujui tosiaan yhtä surkeasti kuin kaikki muutkin ruokavaliokokeilut ja lakot ja laihduttelut. Kun kaikille se totaalikielto ei vaan toimi. Totaalikiellossa on se ongelma että se ei jousta. Ja ehdottomuus on aika vaikeaa.

Tiedät varmaan sen tunteen, kun päätät että nyt on laihiksen aika. Vaatteet kiristävät, portaissa on raskasta kävellä, maha on tiellä ja ajattelet että nyt jumalauta riittää! NYT alkaa laihis!

Sitten mietit, että nyt ei saa syödä tuota eikä saa syödä tätä ei, ei ja ei. Mitäs siitä seuraa? No ei muuten seuraa sitä, että söisi tyytyväisenä kalkkunaa ja kasvissosekeittoa ja herkuttelisi kipollisella puolukoita.


Ylin kuva Scott Warman.

Siitä seuraa se, että ajatuksissa alkaa pyöriä kakkuja ja suklaapatukoita. Kaupoissa kuolaa berliininmunkkeja ja kuin riivattuna heittelee ostoskärryyn keksipaketteja, sipsipusseja, pekonia, limunaatia, konvehtirasioita ja kermaa. Vaikka normaalisti ei osta mitään tällaista, eivätkä ne liikakilot ole kertyneet herkkujen mättämisellä vaan epäaktiivisuudella ja vähän liian isoilla annoksilla kotiruokaa.

Mutta kun sokeriherkut ja rasvapommit ovat kiellettyjä, ei mitään muuta pysty ajattelemaankaan. Sama koski vegaanihaastetta: silmissä leijui veriset pihvit ja jalkahien hajuiset juustot, jotka eivät normaalisti kiinnosta ollenkaan. Ostolakon aikana kaapissa ei ollutkaan mitään päällepantavaa, mutta jokaikisessä lempikaupassa oli vuosikymmenen löytöjä mielettömällä alennuksella…

Sellaista se on myös tipattomalla. Olutmainos telkkarissa nostaa veden kielelle, hyvä että ei ala kuola suusta valumaan. Pelkän skumppalasin näkeminen riittää siihen, että kuulee korvissaan jo korkin poksahduksen ja kuplien poreilun lasissa…sitä tuntee kuinka ne kutittavat kitalakea ja kuinka kulaus saa hilpeälle mielelle… Päänsärky, huonot unet tai krapula eivät käy mielessäkään!

Tipaton tammikuu ei ole energistä aikaa, jolloin iho hehkuu ja kilot karisevat, kuten mainostetaan. Se tuntuu kituuttamiselta ja yhtäkkiä ilmestyneiden mielitekojen taltuttamiselta. Ja heti sen pääteeksi lähtee tapojensa vastaisesti ns. vetämään nakit silmille, ja siitä seuraava krapula on paljon tehokkaampi tapa vältellä alkoholia kuin itse tipaton oli.

Toiset kaipaavat tietyn aikaa kestäviä haasteita haastaakseen itseään. Osalle ne toimivat lähtölaukauksena terveellisempään, ekologisempaan tai muuten vaan itselle sopivampaan elämään.

Ja sitten on meitä, joille tiukka kuri aikaansaa paljon enemmän mielitekoja ja ongelmia kuin se, että kaikkea saa syödä ja juoda aina.

Siispä tämäkin tammikuu on tipallinen tammikuu. Juon silloin kun haluan, jos haluan, eikä kiusauksia, retkahduksia tai ylilyöntejä tule. Sillä eiväthän monet niistä absolutisteistakaan alkoholisteja ole. Ei kukaan heitä kiellä juomasta, eivätkä he taistele koko ajan viinanhimoa vastaan. He eivät halua juoda. Minä haluan, mutta ehkäpä en juuri tänään, tässä kuussa tai tänä vuonna – mikään himo ei riivaa, kun mikään ei ole kiellettyä. Kun haluan juoda, saan sen tehdä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.