Ihastutaan. Rakastutaan. Kihlat. Yhteinen koti. Lapset. Kultainen noutaja ja… Eiku. Ei, kolme ensimmäistä asiaa kyllä.

Mua on aina ihmetyttänyt se, miten muita ihmisiä kummastuttaa kun asumme kihlattuni kanssa eri osoitteissa, kävelymatkan päässä toisistamme, mutta kyllä, eri osoitteissa! ”Miksette asu yhdessä? Ootte kuitenkin kihloissa? Oookei eli teillä semmonen tilanne… Meinaatteko muuttaa kuitenkin yhteen? Eikö se oo hankalaa kun ei näe toista? Ettekö te oo varmoja teidän suhteesta? Pelkäättekö että kyllästytte toisiinne? Jestas sentään, niinkuin lakia rikkoisi kun asia tulee ilmi. Joka kerta joutuu selittämään, että syy ei ole mikään yllämainituista. Tämä yksinkertaisesti toimii meillä!

Molemmat tarvitaan omaa aikaa, minä ehkä miestäni enemmän. Miten helpottavaa kun saa mennä kotiin ja ottaa sen ajan itselleen ilman että puoliso loukkaantuu, tai pahimmassa tapauksessa jää oman ahdistukseni ja yksinolon kaipuun ristituleen. Ja miten ihanaa onkaan joka kerta kun nähdään uudestaan. Olemme olleet kohta 3 vuotta yhdessä ja tämä asetelma toimii todella hyvin! Emme rakasta toisiamme yhtään sen vähempää, vaikkemme asukaan saman katon alla. Ainakaan vielä. Olemme puhuneet asiasta, mutta vain ajatuksen tasolla. Kuka tietää, ehkä joskus asumme yhdessä? Mutta pitääkö sen olla sellainen päämäärä jonne kultaovet vie? Mielestäni ei.

Kuva Nathan Dumlao.

Yhtälailla hämmennystä aiheuttaa, ettemme aio mennä naimisiin, vaikka olemmekin kihloissa. Molempien mielestä avioliitto on kaunis asia, mutta meidän makuun liian vanhanaikainen ja monimutkainen systeemi. Rakastammeko toisiamme vähemmän, koska emme mene naimisiin? Emme. Rakkaus ei katso kotia, eikä avioliittoakaan, se on kahden ihmisen henkilökohtainen asia joihin muiden ei tulisi jatkuvasti suhtautua epäillen ja ihmetellen. Se, että elää yhteiskunnan asettaman kuplan ulkopuolella hieman, se on rohkeutta olla oma itsensä ja näyttää, että kaiken ei tarvitse mennä niinkuin kautta aikain, käsikirjoitetusti. On muitakin vaihtoehtoja ja niitä ei mielestäni tarvitsisi joutua selittelemään jokaiselle vuoron perään. Kiitos!

Nimim. Kuplan ulkopuolella

Artikkelikuva Qusai Akoud.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “Tämän vuoksi asumme kihlattuni kanssa erillään”

  • Duracell sanoo:

    Kihlauksella ei enää nykyään ole mitään juridista asemaa. Avioliittolaissakin kihlaparia ainoastaan käytetään nimityksenä henkilöistä, jotka ovat avioitumassa. Ei siis ole pakko, jos ei taho.

  • Susihukkanen sanoo:

    Minulle kokemuksieni perusteella sopisi sama järjestely. Kun kummankin oman ajan tarve on tarpeeksi suuri, on käytännöllisin ja toista huomioivin ratkaisu omat asunnot. Se ei heikennä, vaan vahvistaa yhteyttä toiseen.

  • Nina sanoo:

    Mitä tuota ihmettelemään, jokainen toimii itselleen parhaalla tavalla. Äitini ja hänen miesystävänsä (varaisäksi häntä kutsumme siskoni kanssa) olivat yhdessä yli 20 vuotta ja kihloissa koko tämän ajan, mutta asuivat aina eri osoitteissa. Äitini oli viikonloput ja lomat varaisämme luona. Tämä valitettavasti nyt päättyi varaisämme menehtyessä. Mutta ei tämä järjestely vähentänyt heidän välistä rakkauttaan ja mies oli minulle ja siskolleni kuin oma isä. Miksi kaiken muka pitäisi mennä vanhan perinteen mukaan ja ihan yhtä lailla kihlat ovat kihlat, vaikka naimisiin ei menisikään.

  • Mummu sanoo:

    Voi hyvää päivää,kai ihmisillä on oikeus olla,elää ja asua yhdessä tai erikseen,mitä se meille muille kuuluu.Olkoon sormukset tai ei,sekään ei kuulu meille.On vaan niin helvatin helppoo jakaa neuvoja ja lakipykäliä milloin mistäkin,mun mielestäni ei pitäisi olla rangaistavaa olla ns. kihloissa vaikka asuisi erillään.Mitäköön jokainen huolen vain omista asioistaan niin paljolta vältyttäisiin.

  • Kahden talon asukas sanoo:

    Ulkopuolelta tuleva paine on todella suuri tässä asiassa. Meillä 4 yhteistä lasta ja asumme eri osoitteissa. Homma toimii ja sopii meille. Rakkautta ei vähennä omat osoitteet. Ne ketkä oikeasti meidät tuntee, ymmärtävät ja muilla ei ole väliä. Olemme asuneet myös yhdessä virallisestikin, ja meillä on kummallakin vapaus olla ja mennä kumpaan osoitteeseen haluamme. Olemme jakaneet elämämme näin jo 9 vuotta.

  • O_o sanoo:

    Miksi mennä kihloihin, jos ei aio mennä naimisiin? Jos avioliitto on (kaikessa juridisessa kätevyydessään) vanhanaikainen instituutti, niin turha sitä aivan yhtä vanhanaikaista kihlautumista siihen on ottaa mukaan. Nuorekkaampaa olisi varmaan solmia lupaus yhteisestä elämästä ja tulevaisuudesta, ja jos siihen jotain symboliikkaa haluaa mukaan niin sitten vaihtaa vaikka vanhanaikaisesti ne sormukset keskenään sen merkiksi, mutta kihloista ei voitane puhua.

    Omat asunnot antavat varmasti hyvin tilaa hengittää. Ilmiö lienee kuitenkin pidemmissä parisuhteissa varmasti melko poikkeuksellinen. En tosin jaksa uskoa, että ihmiset hämmästelevät erillään asumista yksin rakkauden näkökulmasta. Kyseessähän on pikemminkin kaiken omistaminen kahtena ja vuokran tai muiden asumiskulujen maksaninen kahtena, kalliimmat vakuutukset ym. hauskaa. Jos se on pariskunnalle ok niin mitäpä sen ketään muutakaan pitäisi haitata. Eipähän ole niitä puolison sukkia lojumassa ympäri kämppää tai erimielisyyksiä siivoamisesta!

  • Mitä minä just luin sanoo:

    Lain mukaan kihlaus alkaa siitä kun avioliitosta on sovittu. Jos on ostettu samanlaiset sormukset koska on kiva tykätä toisesta kysymys on jostain muusta. Kihlaus purkaantuu jos on sovittu että avioliittoa ei tule. Kiva, että on sellainen suhde kun haluaa ja voihan sitä nimittää miten haluaa. Joku voi nimittää polkupyörää autoksi, mutta ei varmaan kannata ihmetellä miksi muut hämmästyy ettei menopeli olekaan auto.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Nimenomaan näin. Kihlaus on lupaus mennä naimisiin. Ilmeisesti avautuja ei edes tiedä, mitä kihlaus tarkoittaa, jos menee kihloihin, muttei ole aikeissa mennä naimisiin. 🤣
      Toivottavasti avautuja edes tämän myötä tajuaa, että ihmettelijät ovat syystäkin ymmällään, eikä vika ole ihmettelijöissä.

  • Elsa sanoo:

    Taitaa vaan olla jotain pelkoa

  • Henrietta sanoo:

    Olen kokenut perinteisen seurustelun, kihlauksen, avoliiton, avioliiton, lapset ja eron, mutta jäänyt hyviksi ystäviksi ex-puolison kanssa. Toimimme molemmat edelleen yhteisessä yrityksessämme. Joskus mietin olisiko ajoissa erilleen muuttaminen pelastanut suhteen. Minä olen hyvin introvertti, exäni täysin ekstrovertti.
    Jos joskus aloitan uuden suhteen, yhteinen asunto ei tule kysymykseenkään. Oma aika on mulle aivan liian tärkeää. Sitä ei saa häiritä kuin lapset 🙂

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Kuten muutkin kommentoivat, kihlaus tarkoittaa sopimusta naimisiinmenosta. Tämä on määritelty avioliittolaissa, eli kihlaus on juridinen käsite. Sen takia varmaan useimmat hämmentävät, jos on kihloissa, muttei aio mennä naimisiin – koska lain silmissä silloin ei ole kyse kihlauksesta.

    Sen sijaan asumisjärjestelyt ovat jokaisen oma asia, enkä tiedä, miksi kenelläkään ulkopuolisella olisi niihin sanomista. Mutta kai ihmisiä aina ihmetyttää, kun huomaa, ettei se oma tapa toimia ole ainoa vaihtoehto. 🙂

  • Etsijä sanoo:

    Näin jälkikäteen voisin sanoa että introverttinä olisin ehkä hiukan onnellisempi jos myös asuisin mieheni kanssa erillään.Ei se rakkaus siitä vähene.Luulen että moni ihminen kaipaisi ”luvallista”omaa aikaa,aikaa vain itselle,aikaa omille ajatuksille,harrastukselle,olemiseen.

  • AnniinaNii sanoo:

    Näin lesbona voin kommentoida että kyllä meilläkin on kova sosiaalinen paine avoliittoon ja avioliittoon ja yhteiseen kotiin! Se ärsyttää itseäni usein.

  • Mia sanoo:

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää niiden mukaan. Usein yhteinen koti on jo taloudellisesti fiksu ratkaisu, mutta ei tietysti kaikille.

    Kihloista sen verran, että kuten täällä on todettu, kihlaus on naimalupaus. Jos ei ole tarkoitusta mennä naimisiin, niin onko silloin kihloissa? Suhdettahan se ei muuta, lähinnä tekninen asia.

  • Lenkka sanoo:

    Oikeesti, miksi muiden ratkaisut kuuluisivat toisille -saati ruodittaviksi??? Jokainen tietää mikä sopii omalle parisuhteelle parhaiten.
    Ja kun elää siten kuin tuntee oikeaksi kohallaan niin on varmasti onnellisempi kuin eläis ns normien mukaan.

  • Jokaisella on oma elämä :) sanoo:

    Oikein! Teette juuri oman mallin mukaan ja niin on paras! Älkää välittäkö ollenkaan ihmisistä jotka koittavat kertoa toisille kuinka elää. Eläkää just oman mallin mukaan. Ootte ihania! Paljon rakkautta myös tuleviin vuosiinne <3

  • Marjatta sanoo:

    Kihloissa olo tarkoittaa sitä, että ollaan menossa naimisiin. Sormukset pois sormesta ja olette seurusteleva pari ja kukaan ei ihmettele erillään asumista!
    ”Se, että elää yhteiskunnan asettaman kuplan ulkopuolella, on rohkeutta”. Omat sanasi. Eläkää sen mukaan ja lopettakaa kihlaus – höpötys.

  • JLo sanoo:

    Ette siis oikeasti ole kihloissa, joka tarkoittaa, että toinen on kosinut (pyytänyt puolisoksi) ja toinen suostunut. Tälle semivakavalle suhteelle pitäisi varmaan olla oma nimitys ja sormus, mutta kihlaus se ei ole, joka siis tarkoittaa, että ollaan sovittu avioliitosta.
    Erillään asumisen sen sijaan ymmärrän lasten takia eri paikkakunnalla tai introverteille sopivana. Vanhemmat ihmiset tekee tätä myös siksi, että naiset ei halua enää passata miestä enää. Itse ajattelen, että lähtisin tällaiseen, jos en enää luota ja katkeroidun. Mutta jokainen tavallaan eikä kuulu muille, miten ja miksi ratkaisee.

  • Krisse sanoo:

    Me myös ihastuttiin ja rakastuttiin, kihloissa ei tosin olla mutta molemmilla omat kodit ja aivan tosissaan ollaan tässä suhteessa. Miehellä 3 lasta (16,14 & 6) jotka joka toinen viikko isällään ja pääosin lasten mukaan mennään, lapsiviikolla miehen luona ja toisin päin. Itse tarvitsen ehkä normaalia enemmän omaa aikaa palautumiseen ja se että voi välillä mennä yksin omaan kotiin on todella tärkeää. Ulkopuoliset tätä kauhistelee ja ihmettelee, meille tämä sopii. Ehkä joskus muutetaan saman katon alle mutta juuri nyt on hyvä näin.

  • Muottiin tungetut sanoo:

    Hyvä hyvä! Ihmiset kattoo kieroon sitäkin jos pari nukkuu eri sängyissä, saatika että asuis eri osoitteissa. Paljon puhutaan erilaisten parien hyväksymisestä ja ”love is love”, mutta ilmeisesti heteropareille on kuitenkin vaan se yksi oikea muotti…

    • Saara sanoo:

      Mä mietin kanssa tota että heteropareille on näköjään vaan uksi kaava miten elää. Me ollaan kanssa miehen kanssa asuttu erillään suhteen ekat 7 vuotta, vasta kun TOINEN lapsi oli tuloillaan, muutettiin yhteen.

      Mitä se kenellekään kuuluu miten eletään. Olen myös ihminen joka tarvitsee omaa tilaa koska olen aistiyliherkkä. Siksi ei nukuta myöskään samassa sängyssä.

      Ottaen huomioon se kuinka helposti parisuhteet hajoaa, voisi nyörejä normien suhteen hiukan höllentää.

      • Helsinkiläinen sanoo:

        No, harvalla parilla on varaa ylläpitää kahta asuntoa ympärivuotiseen asumiseen, siinäpä se ihmettelyn syy. Miksipä ei samalla säästä rahaa ja asu yhdessä. Ja toisaalta sekin, että kun mennään aamulla töihin ja tullaan illalla kaupan kautta kotiin, ja sitten nukkumaan, niin jos eri osoitteissa asutaan, yhteistä aikaa ei jää kuin pari tuntia päivässä. Eikö sitä puolison naamaa sitten viitsi päivässä katsoa kuin pari tuntia? Toki jos todella puolisoa ei kestä sen enempää, niin sitten kannattaakin varautua eroon eikä muuttaa ollenkaan yhteen, siinä olet oikeassa.