”Vauvani on tullut siihen ikään että hän konttaa, ryömii ja hapuilee ensimmäisiä askeliaan. Hän on siis KOKO ajan liikkeellä. Ja tarkoitan oikeasti ihan jatkuvaa liikettä. Unissaan ryömitään ja kääntyillään. Hereillä mennään satasta eteenpäin. Välillä vauva rauhoittuu kun luen hänelle kirjaa, mutta emme me lue kuin 3-4 kirjaa päivässä. Minä en jaksa lukea enempää, eikä vauva jaksa kuunnella.

Ennen ajattelin, että onpa kotityöt vauvan kanssa helppoja. Vauva vierelle ja tiskaamaan. Nyt en enää ymmärrä kuinka muut saavat kotityöt tehtyä ja vauvan pysymään turvassa. Minusta on ihanaa, kun vauva on tyytyväinen kun pääsee liikkeelle. Ei enää itkua ja kitinää joka välissä. Itkua ja kitinää vain silloin, kun kiellän häntä syömästä sähköjohtoa. Ihan uusi juttu on se, että kun saan toisen huoneen imuroitua, on vauva samaan aikaan toisessa huoneessa ehtinyt nuolla kengänpohjat, löytänyt roskakaapin lattialta herkullisen homehtuneen murusen ja syönyt sen, ja käynyt maistamassa suihkun viemärin ritilää tai vessaharjaa.

Vauva kakun kanssa

Kuva Henley Design Studio. Ylin kuva Pixabay.

Olen kerran erehtynyt menemään vauvan kanssa ostamaan itselleni vaatteita. Katselin rauhassa vaaterekkejä, vauva tuskastui rattaisiin. Liikkeelle täytyi päästä. Ajattelin mikäpäs se siinä, nostin vauvan rattaista: Menehän rakkaani tutkimaan maailmaa. Kaksikymmentä sekuntia myöhemmin havahduin koko kaupan ylittävään huutoon: ”Voi KAMALA täällä on vauva kaupan LIKAISELLA lattialla, kenen tämä on? Vauva on löytänyt lattialta jonkun pölyisen narun YÄK” Kyllä ylpeänä menin hakemaan tietoisesti vaaraan asettamani lapsen huomaani.

Kahvilassa saan pahoja katseita kun annan vauvan syödä maissinaksun kahvilan pöydältä. ”Siis etkö käsitä mitä pöpöjä julkisen tilan pöydässä saattaa olla?” Kaupassa minulle huomautettiin, että kullanmuruni nuolee ostoskärryä ja saa siitä kaikki pöpöt. Enkä edes viitsisi mainita miten huono äiti olen, kun nostan pudonneen tutin takaisin suuhun pesemättä ja desinfioimatta sitä. Olen laiska. Vauva on tyytyväinen kun saa maistaa ja mennä ja tutkia ja saa tutin suuhun, vaikka se käväisikin juuri lattialla. Samalla minä voin edes hetken keskittyä johonkin muuhun, kuin varjelemaan lastani maailman joka ikiseltä bakteerilta.

Vauvan naama kakussa.

Kuva Henley Design Studio.

Toki kylvetän häntä ja pesemme käsiä useamman kerran päivässä, että huolehdimme edes hieman hygieniasta. Mutta koska vauva haluaa liikkua, en jaksa pitää häntä enää väkisin pumpulissa. Nämä koronat ja muut kulkutaudit eivät yhtään paranna tilannetta. Olen huono äiti, kun kaikki muut ympärilläni huomaavat ympäristön pöpövaarat ja minä katselen hymyillen ”onpa mukava kun se tuolla telmii menemään.” Meillä ei olla vielä sairastettu yhtä ainoaa flunssaa eikä koronaa, vaikka päiväkotiakin takana jo kolmisen kuukautta. Eikä vauva ole tukehtunut mihinkään. Varmaan vatsaan on eksynyt pölypallo, koivunlehti tai sipulinpala lattialta, kissankarvoja ja koiranraksuja. Mutta vauva on tyytyväinen ja niin on äitikin.”

Nimim. Hygienia-Helli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “”Apua bakteeri!” Haittaako jos vähän maistaa kengänpohjaa?”

  • Satu sanoo:

    Sama tilanne täällä, nyt toinen lapsi täyttää vuoden ja toinen kohta kolme. Meillä on tähän mennessä ollut 4-5 tautia, ja niistä kaksi nyt ihan viime viikkoina. En jaksa pestä tutteja, nostan kotona lattialle tippuneet ruuat takaisin pöydälle (eikä kyllä mopata joka viikko…kröhöm..kuukausikaan! Toki rätillä pyyhin pöydän alta tahrat pois). Meillä on koira, roskaa ja pölyä, vauva ehtii syömään silloin tällöin koiranruokaa, puuta, pölyä, roskia… Kaupassa yritän vähän estellä ettei nuole ostoskärryjä, mutta kyllä syötän ruokaa ihan suoraan pöydältä. Eniten ehkä hävettää että ei muisteta pestä käsiä koskaan kun tullaan kerhosta tai kaupasta. Mutta hei, hengissä ollaan vieläkin!! Ja tällä tautimäärällä en näe isoa virhettä toiminnassamme. Kaverit sitten, jotka eivät mm kotona anna lapselle lattialle pudonnutta ruokaa ja ovat muutenkin tosi tarkkoja puhtaudesta, ovat jatkuvasti kipeänä. Mietin vaan miksi..?

  • Nimetön sanoo:

    Ota rauhassa!!! Et ole huono äiti… itse sain saman polttomerkin aikanaan otsaan 19v sitten kun ”herranjumala, miksi vauvasi on rintarepussa” ( silloin niitä ei vielä monella ollut) syötin itsetehtyjä soseita ( jopa neuvolassa kauhisteltiin) vielä pahempi olin kun annoin lapseni syödä omenoita omista puista, olla eläimien kanssa, annoin kiipeillä itse ja ihmetellä kastematoja ihan omassa kädessä, vein jopa ravintolaan jossa sai oman lautasen, enkä syöttänyt vielä 2 vuotiaana teollisia lasten ruokia… siis tuohon aikaan olin NIIN Huono äiti! Ja on tohon väliin mahtunut Sarsit, sika- ja lintuinfluessat ja vaikka mitä… 19v neidilläni ei ole ikimä ollut korvatulehdusta eikä allergiaa, ja kirjoittaa nyt ylioppilaaksi.