Vaikka on toki onni saada elää perheessä, yksi iso haittapuoli siinä hommassa on. Perheenjäsenistä nimittäin aiheutuu sotkua. Lisäksi jostain kumman syystä perheenjäsenistä ei useinkaan ole siivousavuksi, saati sitten siivoamaan itse ja oma-aloitteisesti!!

Yleensä vähintään lapset ovat ilmeisen kyvyttömiä huomaamaan sotkua tai ainakaan välittämään siitä. Monesti puolisot kuuluvat samaan porukkaan, joten kodissa on yksi, joka kerää muiden jäljiltä likasukat, nenäliinat, karkkipaperit sun muut.

Kenties lasten suunnattoman huoleton suhtautuminen sotkuun johtuu siitä, että aivomme eivät vielä ole tottuneet elämään kaupungeissa ja taloissa, vaan ne ovat yhä luolamiesasteella. Eikä silloin varmaankaan ollut niin tarkkaa, onko maassa roskia sun muuta kuin ei ollut edes varsinaista lattiaa…

Oli syy mikä tahansa, iso osa lapsista on sellaisia, että he eivät huomaa sotkua tai ainakaan välitä siitä. Suhtautuminen on tavallaan ihailtavan huoletonta: oli kotona mikä kaaos tahansa, lapsi ei ajattele sen koskevan itseään.

Rasittavaksi tämä käy, kun meidän vanhempien on pakko opettaa lapset siivoamaan jälkensä ja kantamaan vastuunsa yhteisen kodin viihtyvyydestä. Se on väsyttävää hommaa, koska lapset eivät opi kerrasta. Jogurttipurkit jäävät ruokapöydälle, roskapussi jää eteiseen, askartelusta syntynyt silppu jää niille sijoilleen ja repusta tavaroita kaivaessa lattialle tipahtanut eväspatukan käärepaperi unohtuu juuri siihen, mihin se tipahtikin.

Sama tietysti koskee likaisia vaatteita, leluja ja totta kai kaikkien muiden tavaroita. Useamman lapsen vanhemmat ovat tottuneet siihen, että kukin lapsi suostuu korjaamaan vain omat jälkensä. Jos joku perheenjäsen unohtaa vaikkapa vessan lavuaarin reunalle käytetyn vanulapun, sitä ei vie kukaan roskiin vahingossakaan.

Ympäriinsä jäävät roskat odottavat paikoillaan kunnes vanhempi, useimmiten äiti, ne sieltä korjaa. On jopa naurettavaa, kuinka pitkälle lapset (ja puoliso) voivat mennä siinä, että he sulkevat silmänsä sotkuilta tai ajattelevat, että kyllä joku muu ne sieltä korjaa. (Tämä ilmiö esiintyy myös esimerkiksi työpaikan vessoissa. Ihmiset heittävät siellä käsipaperit sun muut lattialle ja jättävät ne siihen! Miksi ihmeessä?!)

Eräs äiti päätti testata, kuinka kauan tosiaan menee, ennen kuin joku muu perheenjäsen siivoaa pois vessan lattialla pyörivän paperinpalan. Miranda Crimbring halusi opettaa lapsilleen, että yhteisestä siisteydestä huolehtiminen on tärkeää, ja että oikein toimiminen on palkitsevaa. Oli siis aika virittää lapsille ja miehelle ansa – tai kutsutaanko sitä mieluummin siivouspeliksi tai -haasteeksi!

Hän kätki paperinpalasen alle viisi dollaria ja vei paperin rahoineen vessan lattialle. Hän kertoi kokeestaan Facebookissa, ja päivitti tilanteen etenemistä jännityksellä seuraavalle yleisölle.

Tai sitten yleisö ei seurannut jännityksellä, koska kukaan tuskin yllättyy siitä, että paperi oli paikoillaan vielä 48 tunnin päästä. Tämän kahden vuorokauden aikana sekä Crimbringin lapset että mies olivat tietysti käyneet vessassa lukuisia kertoja. Kolmantena päivänä paperinpalaa oli potkaistu vähän syrjemmälle, ja lattialle oli ilmestynyt uutta roskaa, mutta kukaan ei ollut poiminut paperia ylös.

Vasta kolmannen päivän iltana tapahtui käänne. Crimbringin tytär oli menossa kylpyyn, ja hän poimi paperin rahoineen ylös. Lapsi ilahtui löytäessään rahat, mutta mitä kävi paperille?

Arvasitkin jo. Tytär jätti sen lavuaarin reunalle.

Tavallaan tämä on hauska tarina, mutta toisaalta hyvin raivostuttava.

Tietenkään kovin pieniltä lapsilta ei voi odottaa sitä, että he osaavat huomata väärissä paikoissa olevat tavarat, erottaa sen, mikä on roskaa ja mikä ei, ja muistaa aina korjata sekä omat jälkensä että vieläpä toisten. Mutta siihen pitää tähdätä, että joskus tämä vielä onnistuu. Onnistuminen vaatii peräänantamatonta asennetta, viitseliäisyyttä, kykyä sietää sotkuja ja samoista asioista jankkaamista päivittäin.

Eihän perhe-elämän pitäisi pyöriä sillä tavalla, että toinen vanhemmista joutuu siivoamaan kaiken sen, mitä muut sotkevat ympäriinsä. Se, että ei välitä ympäristönsä siisteydestä on välinpitämättömyyttä myös muita kotona asuvia kohtaan. ”Kyllä joku muu nämä sotkut täältä korjaa” on ylimielinen ja ikävä asenne. Harmi vaan, että sanominen ei monestikaan auta. Eihän KUKAAN meistä asuisi sotkuisessa kodissa, jos lapset ja puolison saisi hoitamaan oman osansa asiallisesti pyytämällä!

Kenties tällainen siivousjekku voisi havahduttaa sottapyttyperheen muut jäsenet siivoamaan omia ja vähän muidenkin jälkiä? Ainakin kannattaa kokeilla! Jos ei muuta, ehkä kokeesta saa pientä hupia itselleen… Kuinka kauan paperinpala oikein voi olla lattialla? Päivän? Viikon? Kuukauden? Seuraavaan muuttoon asti?! Mikä kiehtova koe!

Kokeile ihmeessä tätä siivousjekkua kotona ja raportoi tulokset meille!!

Burnout olikin mahdollisuus

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “Sottapyttyperheen vanhempi: testaa tätä ”hauskaa” peliä!”

  • Miu sanoo:

    Voitteko lopettaa perhe sanan käytön kuvaamaan ainoastaan lapsiperheitä. Koiran kanssa asuva sinkku, kukilla kotinsa täyttävä leskimummo, ja kiireinen, kotona vai kääntymässä käyvä urapariskunta on perhe ihan siinä missä muutkin perhemuodot.

  • Laiskuudesta veloitetaan sanoo:

    Meillä aikanaan, kun lapselle vielä maksettiin viikkorahaa oli käytössä siivouspalvelumaksu. Laitoin levälleen jääneisiin tavaroihin post-it-lapun, jossa luki ”palvelumaksu 50 snt”. Jos tavara ei kohtuullisen ajan kuluessa siirtynyt oikeaan paikkaan, palvelumaksu vähennettiin viikkorahasta. Toimi yllättävän tehokkaasti, ja melko pian viikkoraha maksettiin täysimääräisesti.

  • 2020 sanoo:

    Jos lapset ja (puolison) opettaa siivoamaan omat jäljet ei tarvitse elää luolakaudella. Yleensäkin lapsille voi opettaa monia asioita kuten käytöstapoja.

  • Riksu sanoo:

    Nuo työpaikan vessan paperit… Entäs jos työpaikassa on vain naisia? Olen nähnyt ettei se ole sukupuolesta kiinni.

  • Äit sanoo:

    Isimies jättää ”puolipidettyjä ”housujaan mihin sattuu. No kun niitä sit keräilen pesuun eri paikoista saa 8v tyhjentää isänsä taskut. 8v lompakko täynnä kolikoita ja ehkä tuo isäkin jossain vaiheessa havahtuu siihen montako housua hänellä on siellä täällä käytössä. On jo ilmaissut ettei tästä ideasta pidä mutta ei oo pysähtynyt muutokseen.. Nepsy piirteet kulkee isiltä lapsille..

    • Junnut esimerkkinä sanoo:

      Meillä on tämä isimies juurikin sama. Kaksi poikaa hoitaa homman, jopa huithapeli kuopus vie pyykit koriin. Aikuiselta mieheltä tuppaa vaatteet välillä loppua.