Sektioita tehdään enemmän, koska naiset ovat pulskia ”sieltä”?!
Brittiläisen hedelmällisyysklinikan lääkäri Marco Gaudoin sanoi Mornings, With Jackie Brambles -ohjelmassa, että naisille tehdään nykyisin aiempaa enemmän sektoita siksi, että heillä on ”pulskat vaginat”, kertoo Parents-julkaisu.
Gaudoinin mukaan ylipainoisilla on rasvakudosta synnytyskanavassa, mikä sitten pienentää synnytyskanavaa ja tekee alatiesynnytyksen haastavammaksi.
Juujuu, ylipaino on terveysriski. Mutta onko tässä mitään perää?
Kommentti sai paljon kansainvälistä huomiota, ja asiantuntijat eri puolilta maailmaa torppasivat väitteen. Gynekologi Felice Gersh totesi, että vaginan seinämissä ei ole rasvakudosta, eivätkä vauvat siis voi jäädä sen takia jumiin vaginaan. Synnytysoppiin perehtynyt lääkäri Virginia Beckett totesi myös, että alatiesynnytyksen mahdolliset ongelmat voivat kyllä johtua vauvan koon ja synnytyskanavan koon yhteensopimattomuudesta, mutta ei ”vaginarasvasta”.
Liian pulska vagina ei siis ole sektioiden syy. Ylipainoisille tehdään enemmän sektioita, mutta ne eivät johdu rasvasta synnytyskanavassa. Ylipaino lisää raskausdiabeteksen ja korkean verenpaineen riskiä, sekä todennäköisyyttä sille, että vauva on syntyessään keskimääräistä suurempi. Äidin ylipaino voi aiheuttaa ongelmia, mutta on myös mahdollista, että se ei aiheuta ongelmia.
Kuva Jonathan Borba, ylin kuva Christian Bowen.
Tiedon jakaminen mahdollisista riskeistä ja terveysvaikutuksista on tietenkin hyvä asia ja tarpeellista. Mutta väitteet siitä, että liian pullea vagina aiheuttaisi sektioita, ovat sekä virheellisiä että haitallisia.
Sektio voi olla synnyttävälle äidille suuri pettymys ja traumaattinen kokemus. Monet naiset toivovat alatiesynnytystä, ja on täysin luonnollista, että he kokevat pettymyksen ja jopa syyllisyyden tunteita, jos synnytystavaksi tuleekin sektio. Näitä syyllisyyden tunteita on täysin turha lisätä virheellisillä väitteillä lihavasta vaginasta.
Yksikään synnyttävä äiti ei ole ylipainoinen huvin vuoksi. Ylipainolle on aina jokin syy, eikä lihavuutta poisteta syyllistämällä.
Jos sektioiden määrää halutaan vähentää ja kannustaa naisia sekä terveellisiin elämäntapoihin että valitsemaan alatiesynnytys, tarvitaan aivan muita keinoja kuin syyllistäminen ja pelottelu.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olin 23-vuotias, kun odotin esikoistani. Olin käynyt neuvolassa jo muutaman kerran, kunnes yhdellä kerralla piti ottaa jokin näyte. Olin siinä jalat levällään ja kätilö kaiveli näytteen. Kun toimenpide oli ohi hän sanoi minulle: ”Sun on kyllä aivan pakko leikata noi sun karvat, ne on aivan karseet. Ajattelisit vähän niitä, jotka joutuu siellä asioimaan.” Sen jälkeen pääsi itku. Enkä ole tuon jälkeen ollut sinut alapääni kanssa. Häpeän alapäätäni edelleen enkä halua näyttää sitä edes kumppanilleni. Olen nykyään 42-vuotias.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sektio pettymystä tai sitä, että sektiosta pelotellaan tai syyllistetään.
Itse olen synnyttänyt suunnitellulla sektiolla perätilassa olleen lapsen, joka pelasti lapseni hengen, koska napanuoraan oli kietoutunut kokonaan vartalon ympärille. Synnärillä yritettiin painostaa lapsen väkisin päältä päin kääntämiseen (koska lääkäri ei kokemattomuutensa takia osannut ultrassa nähdä tilannetta ja koska sektioilta yritetään Suomessa aina välttyä) ja meitä syyllistettiin kun ei suostuttu (kokenut neuvolan terkka näin meitä ohjeisti, että kääntymättömyyteen on aina joku syy).
Sektiossa tuo syy sitten selvisi ja väkisin kääntäminen olisi irrottanut istukan…
Minua ei sektio harmittanut pätkääkään. Pidin itseäni onnekkaana, kun ei tarvinnut tunti tolkulla tuskissa virua ja sitten revennyttä alapäätä parannella. Haavani bikinirajassa parani todella nopeasti ja muutenkin toivuin hyvin.
Toki ilman perätilaa olisin synnyttänyt alakautta.
Sektioon liittyy paljon syyllistämistä, pelottelua ja sitä, että se ei ole ”oikea synnytys”. Olen miettinyt, että liittyykö tähän alatie synnyttäjien tiedostamatonta kateutta, koska sektio ei ole Suomessa vapaasti valittava synnytysmuoto? Sektio on synnytystä kalliimpi vaihtoehto sairaalle, jonka takia niitä ei Suomessa toiveesta saa kuten esim Usa:ssa, jossa synnyttäjä itse joka tapauksessa maksaa kaiken tai siis vakuutusyhtiö yleensä, mutta kuitenkaan ei valtio tai kunta. Siellä asuessani, en koskaan kuullut mitään keskustelua sektion tai alatiesynnytyksen eriarvoisuudesta. Synnytystavasta ylipäänsä ei juurikaan puhuttu, koska synnytys on synnytys tapahtui se sitten millä tavalla tahansa. Ja siihen en nyt ota mitään kantaa, että pitäisikö Suomessakin synnytystapa saada valita. Tämän eron vaan huomasin kulttuuriemme välillä sektio vs alatiesynnytys ilmapiirissä.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen sanoisin, että aiheelliset riskit ylipainoon liittyen pitää kertoa, ihan kuten kaikki muutkin terveyteen tai turvallisuuteen liittyvät asiat. Se, että naiselle sanotaan, että liian kapean lantion takia ei saa/ voi synnyttää alateitse, ei loukkaa ketään, mutta ylipainon riskeistä sanominen loukkaa, koska siihen liittyy muutenkin syyllisyyttä ja häpeää. Osa ylipainosta johtuu jostain terveydellisestä haitasta, osa epäterveellisistä elämäntavoista ja harva haluaisi sitä myöntää vaan mielummin halutaan kääriä kaikki ylipainoon liittyvä keskustelu kehopositiivisuuteen. Kuitenkin totuus on, että ylipainoon liittyy paljon terveyshaittoja ja useissa tilanteissa lääkärien velvollisuus on niistä kertoa. Tokikin tietysti faktoissa pysyen.
Minulla on ollut kaikissa neljässä raskaudessa komplikaatioita, raskausdiabetes verenpaine koholla, raskausmyrkytys kahdesti. Kolme synnytystä käynnistetty näiden takia. Toisen lapseni kohdalla lääkäri oli todella ilkeä. Minut oli siis siirretty synnytyssaliin käynnistystä varten ja puhkaistiin kalvot sekä laitettiin tippa ja supistuksia voimistavaa lääkettä. Sitten kävi ilmi että vauva oli tulossa kasvot edellä jonka takia synnytys ei edennyt järkyttävistä supistuksista huolimatta. Kyse oli siitä että lantion luut olivat liian ahtaat siihen että vauva olisi voinut laskeutua kasvot edellä. Lääkäri syyllisti minua siitä ja sanoi että itsehän halusit että synnytys käynnistetään (kyllä siihen oli ihan lääketieteelliset perusteet toisen lääkärin mukaan)
Synnytys oli aivan järkyttävän kipeä ja 10 tuntia kontallani sängyllä säkki tyynyä vasten vedin ilokaasua koska epiduraali epäonnistui. Olin aivan poikki ja itkin apua. Vihdoin kätilö kutsui anestesialääkärin uudestaan. Anestesia lääkäri oli todella vihainen kätilöille että eivät olleet kertoneet että epiduraali ei onnistunut. Sain spinaalipuudutuksen. Kun kipu ja jännitys laukesi tärisin sängyssä kyljelläni tunnin jonka jälkeen sanoin että vauva syntyy nyt. Kätilö sanoi että ei ole mahdollista koska olin ollut tuntia aiemmin vain 5cm auki. No tulivat kuitenkin katsomaan ja vauvan pää oli jo melkein ulkona. Tuosta synnytyksestä en muista juuri muuta kuin elämäni kamalimman kivun ja sen että minua ei kannustettu vaan syyllistettiin kaikesta koko synnytyksen ajan. Tästä on yli 20 vuotta aikaa. Kiitän luojaa pojastani.
Jos potilas/äiti on ylipainoinen, lääkärin täytyy voida mainita asiasta ja siihen liittyvistä riskeistä. Synnytyksessä tärkeintä on lapsen ja äidin selviytyminen.
Synnyttänyt 2,perätilaraskaus aiottiin sektioida. En hyväksynyt ajatusta,lantio kuvattiin,sain luvan alatie synnytykseen. Sepä kävikin sitten vauhdilla. Näljäisenä piti synnyttää,koska en kyennyt kuin kahvia muutaman suullisen hörpätä. Supistusten välissä. Se oli vielä entistä vuosituhatta,mutta niin helppo nopea synnytys,että ihmettelin jälkikäteenkin yhden synnytyslääkärin arviota sektiotarpeesta. Onneksi itse synnytyksessä oli minunkin järkeä saava mieslääkäri. Hän ikäänkuin näki missä mennään,milloin on syytä käskeä minut hommiin. En olisi vastustanut jos komplikaatio,sektiota. Mutta: vain perätila. Ja tiesin että sieltäoä putkahtaa.
Kolme lasta synnyttäny. Ensimmäinen sektiolla ja oli pakko, koska supistukset loppu, ku seinään. Vauva oli puoliks sininen ja elvyteltiin. Kaks muuta tuli alateitse. Keskimmäinen isoin. Kaikilla adhd tai add oireistoa. Olin ja olen pulska.
Mä ja vauva oltais kuoltu ”ennenvanhaan” molemmat ilman sektiota. Pelastus se oli. Mä en ymmärrä ihmisiä jotka siitä pettyy. Kummallisia ajatuksia voikin päässä pyöriä.
Kyllä se voi olla pettymys, vaikka kuinka lapsen turvallisuutta ajattelisi. Jos se oma keho vaan ei halua toimia kuten sen ns.pitäisi, niin väkisinkin tulee pettyneeksi itseensä..mutta kukin tyylillään
” Sektio voi olla synnyttävälle äidille suuri pettymys ja traumaattinen kokemus” tai se voi olla oma valinta, kun äiti tiedostaa alatien mahdollisen hapenpuutteen aiheuttamat koko elämän kantoiset vauriot (kuten cp-vamma, adhd yms) ja haluaa vauvansa välttyvän niiltä. Jokainen äiti saa synnyttää niillä prioriteeteillä millä haluaa. Toiset synnyttävät suunnitellulla sektiolla ihan omasta toiveestaan kuten minä, lapsen turvallisuus edellä.
@suunnitellun sektion halunnut äiti
Ihan tosissasi väität, että adhd johtuu hapen puutteesta alatiesynnytyksestä?
Lueppa faktaa aiheesta, hapenpuute synnytyksessä on yksi mahdollinen syy ADHD lle. Mutta monta muutakin mahdollista syytä on, ei sillä. Mun kahdella lapsella oli hapenpuutetta synnytyksessä ja heillä on adhd diagnoosit, lopuilla neljällä ei kumpaakaan.
Ja toiset meistä valitsee suunnitellun sektion, että turhaa yleistää että sektio olisi kaikille pettymys. Olen hoikka, BMI 21 ja ensimmäisessä synnytyksessä 3. asteen repeämä, vauva melkein kuoli. Imukuppi teki lapsen päähän reiän ja joutui teholle melkein viikoksi. Seuraavan suunniteltu sektio omasta halustani ja oli ihanan rauhallinen synnytyskokemus. Hyvävointinen vauva ja tikit bikinirajassa paljon miellyttävämmät kuin alakerrassa. ❤️