Brittitutkimuksen mukaan se, että imetys ei onnistu, voi saada naisen tuntemaan huonommuutta. Vaikka imetystä pidetään luonnollisena osana äitiyttä, se voi jopa aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa.

Tutkimukseen osallistui yli tuhat 18-40-vuotiasta naista, jotka olivat saaneet lapsen viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Puolet lapsiaan imettäneistä naisista kertoi, että imetys oli ollut haastavaa. Osa naisista sanoi, että sillä oli ollut negatiivisia vaikutuksia heidän mielenterveyteensä.

Puolet lapsiaan imettäneistä osallistujista kertoi, että imettäminen on ollut haastavin asia heidän äitiydessään.

Näistä tuloksista ei tietenkään voi suoraan päätellä sitä, miten suomalaiset äidit kokevat imettämisen. Jokainen perheaiheisia keskustelupalstoja lukenut ja äitien keskusteluja kuullut kuitenkin tietää, että myös meillä Suomessa monelle äidille on suuri suru, jos imetys ei onnistu. Imetykseen liittyy hirveästi paineita, itsesyytöksiä ja syyllistämistä.

Ei ole mikään ihme, jos imetyksen epäonnistuminen aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa. Imetystä hyvän äitiyden mittarina korostetaan paljon yhä edelleen. Jos joku ei halua imettää, tätä ratkaisua usein paheksutaan. Lisäksi luonnollisessa asiassa epäonnistuminen saa tuntemaan huonommuutta: tämän kuuluisi onnistua, miksi minä en pysty?


Ylin kuva Kevin Liang.

Mitä tälle asialle voi tehdä?

Ensinnäkin pitäisi erottaa toisistaan se, että arvostetaanko imetystä siksi, että se on hyväksi lapsen terveydelle vai siksi, että se on ”oikeanlaista ja hyvää äitiyttä”. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö imetys olisi normaalitilanteessa lapselle parasta, mutta jos se ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, niin totta kai lapsi ruokitaan toisella tavoin! Tämä ei määritä äitiyden hyvyyttä tai äidin onnistumista millään tavoin.

Toiseksi meidän ei pitäisi ajatella imetystä luonnollisena juttuna joka onnistuu tuosta vaan. Toki se on luonnollista, mutta hyvin monesti imettäminen ei varsinkaan alkuun ole helppoa. Siksi jokaisella äidillä, joka haluaa imettää lastaan, pitäisi olla asiasta riittävästi tietoa sekä tukea saatavilla.

Imetys pitää opetella eikä se välttämättä ole alkuun mitenkään miellyttävää. Mutta jos oletamme, että jokainen äiti osaa tuosta vaan imettää, ei ole mikään ihme jos äiti lopettaa imettämisen alkuunsa kun se ei suju, ja sitten tuntee huonommuutta kun luonnollinen asia ei onnistunut HÄNELTÄ vaikka ”kaikilta muilta” onnistuu…

Jos kaipaat tukea imetykseesi, sitä tarjoaa neuvolasi lisäksi Imetyksen tuki ry. Konkariäidit suosittelevat, että tutustut imetysohjeisiin jo ennen kuin lapsi syntyy sen sijaan, että uskoisit siihen myyttiin, että totta kai jokainen hyvä äiti imettää tuosta vaan!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Imetyspaine voi aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa”

  • Älä kerro sanoo:

    Mä ihmettelen hieman sitä, että MISTÄ kaikki sukulaiset yms. muu maailma tietävät teidän imetyksestänne? Ja miten ihmeessä kukaan kehtaa siitä tivata mitään edes? Aikuinen ihminen kertoo asiasta muille, jos ja JOS haluaa. Neuvolassakin voi vastata ympäripyöreästi tädille, eivät he ole sentään tenttimässä mitään oikiksen pääsykokeita teiltä. Ihan tavallisia terveydenhoitajia ne ovat eivätkä omaa mitään oikeutta komentaa muita aikuisia.

  • Nanna sanoo:

    Kyllä imetys oli osasyy rakaudenjälkeiseen masennukseeni.

    Neuvolassa olin epäillyt imetyksen onnistumista jo raskauden alkuajoista lähtien. Laitoksella yritin tosissani ja eihän minulle siellä edes tarjottu vaihtoehtoa pulloruokintaan, koska imetysystävällinen sairaala. Ihmettelin väsymyksessäni vain että huutavalle vauvalle annettiin tissin lisäksi vaihtoehoksi tutti. Kotona olimme 2 viikkoa ennenkuin neuvolatäti tuli käymään, juuri sopivasti lapsen rintaraivon aikaan. Kysyi onko meillä korviketta ja annoimme sitä, niin oli lapsi ensimmäistä kertaa tyytyväinen.

    En tiedä kuinka paljon, näistä todella pienikokoisista rinnoista, edes tuli maitoa yli 4 kiloisena syntyneenä vauvalleni. Vaikka eikai se se koko maidon tuotantoon pitäisi vaikuttaa.

    Yritin juurikin näiden terveyssyiden takia imettää, mutta 4kk neuvolassa sanoin, että en jaksa. Siitä neuvoalpsykologille, joka ensimmäisellä käynnillä suoraan kysyi että mikä on mielestäni päällimmäinen syy uupumukseeni. Vastasin itkien imetys. Hän antoi minulle ”synninpäästön” ei tarvitse imettää, imetä jos haluat. Näin tein ehkä 4-5kertaa.

  • Minä vain sanoo:

    Jos imetys epäonnistuu ja kaipaa vertaistukea pulloruokinnan kanssa, Facebookista löytyy vertaistukiryhmä nimeltä Korvikemutsit 🙂 siellä ei ketään tuomita tai arvostella!

  • JustAnotherMum sanoo:

    Kolme lasta, joista yhtä imettänyt. Ne katseet ja hämmästelyt ”Ai et imetä” ovat pahoja. Ihan kuin olo ei jo muutenkin olisi huono, ei tuollaiset reaktiot auta. Rinnanpäät auki koko ajan, itkua tihrustaen koittaa imettää. Onneksi on mies joka tukee ja auttaa eikä tuumaa ensimmäisenä että olen huono äiti kun en imetä. MomShaming osuu tähänkin kategoriaan isosti.

  • Se äksy akka sanoo:

    Imetys natsismi yksi pahimmista asioista. Onneks oon aina ollu suorasananen ja niinpä käskin imetysnatsin helv..kun änkes taas saarnaa imetys euforiasta jne jne mulle. Niin ei luoda luottamusta eikä hyvää hoitosuhdetta että ääni käheenä möykätään siitä että vain imetys on hyväksyttyä jne. Ja tiiättekö miten kävi:muut hurras ja taputti mulle kun tein myös virallisen valituksen kyseisestä tätistä. Ja ehket parasta oli se että myös ne muut joiden imetys ei ollutkaan euforista jne soittivat mulle kun tarttivat neuvoo pulloruokinnasta.

  • Mari sanoo:

    Esikoista odottaes maitoa tuli niin, että sängyssä piti olla öisin froteepyyhe. Kun vauva syntyi, hän saikin maitoa vähän liian suurella paineella, oli refluksia ym. 6kk jaksoin yrittää.
    Nuorempi poika 4 vuotta myöhemmin tuntui kovin ahnaalta, rinnat, varsinkin oikeanpuoleinen, olivat tuskallisen arat. Purin nyrkkiäni kun lapsi imi. Lopetin touhun liian kivuliaana kun poika oli 4kk.
    Siitä 4 vuoden kuluttua oikeassa rinnassani todettiinkin iso ja ärhäkkä syöpä. Olisinko saanut anteeksi kivunilmaukseni, jos tuo olisi tietty silloin imetysainkana? Silloin minua ojennettiin vain olemaan kunnolla ja nauttimaan imetyksestä!

  • Pullomaito sanoo:

    Imetys, tuo hyvä ja paha. Itse olisin halunnut imettää, sain aikaiseksi kaksi pientä tippaa ja ne ylpeänä halusin laittaa keskosvauvani nenä-mahaletkuun. Hoitaja tuhahti että tuommoista määrä tarttis mihinkään laittaa.

    Se vähän kirpaisi mutta parempaan en pystynyt. Ei tullut maitoa niin ei sitten imetetty. Saipa isukki luoda vauveliin ihan alusta alkaen ”tunnesidettä” kun kaikki ei pyöriny äidin tissien ympärillä. Vauva olisi nälkään kuollut jos ei pullomaitoa olisi saatu.

    Toisaalta, onko sitä koskaan tutkittu onko se periytyvää? Siis että ei pysty imettämään? Minä en pystynyt imettämään, vanhempi sisareni on kokenut imetyksen erittäin hankalaksi eikä hänelläkään sitä maitoa tullut mitenkään runsaasti. Äitini ei ole ymmärtääkseni pystynyt imettämään siskoani (hän myös keskonen) mutta minua, kuopusta, jotenkin. Äitini vanhempi sisar ei ole kumpaakaan lastaan pystynyt imettämään koska ei tullut maitoa. Äitini äidistä en tiedä.

    • Mari sanoo:

      Mie myös mietin tuota, että vaikka ihan tosiaan kaikkeni koitin onnistua ja silti ei maitoa vaan tarpeeksi tullut, niin yleensä joku pätee sitten kertomalla lisää ohjeita. Tekis mieli huutaa, että ei, voitteko vaan uskoa että osa meistä on vaan jotenkin viallisia. Muissa asioissa saisit tukea siihen, tässä tuntuu kuin revittäisiin vaan lisää hyvää tarkoittavilla ohjeilla. Vaan eipä paljon lohduta sekään, että kaikki muut suvussa ovat onnistuneet.