Ruuhkavuosibusiness

”Mitäs sitten, jos mua ei enää kiinnosta lakata mun kynsiä.
Mitäs sitten, jos mulle riittää että olen puhtaissa vaatteissa, hampaat pestynä ja tukka joten kuten kuosissa.
Mitäs sitten, jos meikkaus ei olekaan enää tärkeintä vaan se, että näyttäisi edes siistiltä.

Mitä sitten, jos haluaa joskus kotona juoda iltasella lasin viiniä tai siideriä mieluummin, kuin lähteä bilettämään kaupungin yöhön.
Syödä koko levyn suklaata, kun lapset on menneet nukkumaan.
Kuunnella sitä ihanaa hiljaisuutta ja pattereiden kohinaa peiton alla, kun päivä painuu mailleen.
Se saa sydämen sykkyrälle, että jes tästäkin päivästä selvittiin taas ihan kivasti.

Kun osaa antaa arvon sille, että saa joskus nukkua heräämättä sen kokonaisen yön.
Muistaa kaikki juoksevat asiat ja että lapsilla on puhdasta päällä ja hyvä olla.
Ja se, että muisti pelaa tarvii ihminen sitä unta.
U-N-T-A, vittusaatanaperkele!

Tärkeää on myös, että joskus saa sen pienen hetken omaa aikaa kiireisen arjen keskellä.
Ilman aikatauluja ja päämäriä, koska kaiken muun ajan kaikki on usein sitä kellontarkkaa rutiinia.
Joten omalla ajalla, ei kiitos tätä!
Eli ei saa unohtaa itseään sinne ruuhkavuosien kiireeseen.
Helppoa vai mitä?
Ei, ei todellakaan, mutta yrittää pitää, koska sä olet tärkeä muutenkin kuin äitinä.
Ihmisenä ja yksilönä.
Perheen tärkeä osanen, jota ilman perheesi ei ehkä haluaisi kovin pitkään olla.
Joten itseään pitää kunnioittaa ja vaalia kehoa ja mieltä, ainakin joskus!

Ja mitäs sitten, jos ei jatkuvasti jaksa sen puolison kanssa jutella syntyjä syviä ja analysoida kaikkea maan ja taivaan välillä, vaan tyytyy siihen että se toinen on aidosti läsnä.
Mutta muistaa tasaisin väliajoin fyysisen kosketuksen tärkeyden, ettei vaan unohda miltä se toinen tuntuu.
Extremeä on illalla saatu selkähieronta, pieni hetki kahden kesken vieretysten sohvalla hyvää sarjaa katsoen.
Tietäen, että kyllä se rakkaus pysyy ilman pitkiä puheitakin, kun tuntee toisen ja tietää sen tavat ja syvimmätkin ajatukset.
Mutta muistakaa koskettaa, sitä toista, usein!

On ihan hyvä, kun tekee parhaansa ja sen mihin voimavarat riittää.
Sitä se äitiys on ja niin se vain muutti minutkin vaalimaan täydellisyyden sijaan mielenrauhaa.
Paskat kaikelle muulle turhalle!
Elämä on tässä ja nyt.
Ja näin on hyvä.”

Nimim. Monitaituri

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia