”Yhden ihmisen elämäntarina. Tämä ei ole kaunis, eikä toivottava kellekään. Haluan kuitenkin kertoa kaiken sellaisena, kun se on. Tarina alkaa 14-vuotiaana, kun löysin ihanan miehen, muutaman vuoden vanhemman, jolla oli kiva auto. Ensimmäinen vuosi seurusteltiin, ja uskoin kaiken olevan hyvin. Toisena vuotena muutettiin yhteen. Tässä kohtaa kieltämättä ihmettelin, että miksi miehen perhe oli niin kovasti sitä vastaan, mutta oletin sen johtuvan miehen muslimitaustasta, koska emmehän olleet naimisissa.

Seurusteltiin vielä pari vuotta. Aina aika-ajoin ihmettelin miehen menoja, mutta hän kertoi niiden liittyvän heidän kulttuuriinsa ja miesten yhteydenpitoon. Sitten ihan yhtäkkiä sain kuulla poikaystäväni olevan naimisissa. En ensimmäisellä kertomalla uskonut kertojaa. Löysin kuitenkin mieheltä sormuksen lompakosta. Suhde päättyi. Vain vähän sen jälkeen minulle selvisi, että hän on myös ollut sängyssä noin 50 naisen kanssa sinä aikana, kun olimme olleet yhdessä. Yksi naisista oli asunut meidän yläkerrassa. Moni muu oli ollut vähintään minun tuttujani, moni myös ”kavereita”. Olin erittäin kauhuissani ja loukattu.

sumea kuva naisesta

Kuva Marten Newhall. Ylin kuva Edu Lauton.

Vaikka kaikki kaverini eivät olleetkaan olleet miehen kanssa, niin kaikki kuitenkin tiesivät siitä. Menetin uskon ihan kaikkiin ihmisiin. Lähdin pois maasta, ja kehitin itselleni uuden elämän. Toki tämä kaikki varmasti vaikutti tulevaan elämääni, mutta ei silti oikeuta asioita, joita olen tehnyt elämässäni. Ymmärrän sen nyt. Toivottavasti vanhempana ja viisaampana. Sen jälkeiset ihmissuhteeni ovat olleet huonoja. Olen epäillyt kaikkia. Siis ihan oikeasti olen se nainen, joka stalkkaa kaikki puolison asiat. Lapseni isän kanssa poistin kaikki hänen naispuoliset kaverit fb:stä. Ja tähän täytyy mainita, että en edes rakastanut miestä. Halusin vain kontrolloida, jonka nyt ymmärrän.

Kuva Artyom Kulikov.

Ensimmäiset vuodet epäilin, loput petin itse. En vain suostunut uskomaan, että poikien ilta oli sisältänyt vain poikia. Olin ihan vainoharhainen, ja kompensoin sitä itse pettämällä, koska jostain syystä itse pettäminen pienensi omaa pahan olon tunnetta. Kamalaa, tiedän. Olen nyt muutaman vuoden käynyt psykoterapiassa, josta on ollut minulle apua. En vain tajunnut tai tiennyt asiasta silloin aikanaan. Nykyisen mieheni kanssa osaan lähes aina jo luottaa. En edes haluaisi pettää häntä, vaikka olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. Mutta vielä aina joskus se epävarmuus nostaa päätään. Alan vainoharhaiseksi jostain, mitä ei ole. Tai haluan tosi kovasti kontrolloida. Ihan kaikkea miehen tekemää.

Yritän päästä tästä eroon, mutta tie on pitkä. Nykyinen mieheni on menneisyytensä perusteella luotettava mies. Ei siis mitään syytä oikeaan epäilyyn. Silti se aina joskus tulee sieltä. Entä jos ihan kaikki ihmiset sinun ympärilläsi sittenkin valehtelevat sinulle? Siis ihan kaikki. Myös ne, joiden uskot olevan ystäviäsi? Lienee tarpeetonta kertoa, että teini-ikäni ystävät eivät enää ole elämässäni mukana. Moni on varmasti kokenut pettämisen. Mutta että ihan jokainen, jonka tunnet on siinä mukana??? Miten sellaista voi edes tapahtua…”

Nimim. Petetty kauan sitten

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “”Pitkäaikainen poikaystäväni olikin naimisissa – menetin uskon ihmisiin””

  • Minäparka sanoo:

    Rankka tapaus, olen pahoilllani.
    Olit aika nuori aloittaessasi suhteen, joten ystäväsi olivat varmaan nuoria myös. Ehkä he eivät osanneet toimia, koska eihän tuon ikäisten lasten vielä pitäisikään miettiä tuollaisia moraaliasioita?
    Tuo on yksittäinen tapaus elämässäsi ja olet sen varjollla loukannut pettämällä ainakin lapsesi isää. Voiko hän enää luottaa naisiin? Olet aiheuttanut monelle sinuun rakastunelle/ihastunneelle miehelle turhaa mielipahaa pettämällä tai rajoittamalla. Jotenkin särähti tuo, että nykyistä et ole halunnut pettää. Ihan kuin pettäminen oisi normaali tila. Eli kostat yhden petturin teot viattomille miehille ja saman aikaisesti uhriudut vanhoista asioista.
    Loppujen lopuksi, kukaan meistä ei voi rakentaa elämäänsä toisten varaan. Ainoa, johon voit luottaa on sinä itse. Jos siihenkään. Jos oppisit luottamaan, että sinä selviät ja olet itsesi tuki, uskaltaisit ehkä päästää ihmiset elämääsi. Sokeasti ei kannata kenenkään koskaan luottaa. Ajatus, että näin pitäisi olla, on lähempänä läheisriippuvuutta.
    Hyvä, että käyt psykoterapiassa. Toivon siitä olevan apua.

    • Empatia sanoo:

      Olipa syyllistävä kommentti. En kyllä itse uskaltaisi olla noin tuomitseva kun jokaisella meistä on elämässämme ne vaikeat kipupisteet. Mun mielestä tämän artikkelin nainen on osannut todella hyvin katsoa itseään peiliin ja myöntää omat virheensä. Siihen eivät todellakaan kaikki pysty koko elinaikanaan vaan elävät siinä illuusiossa, että ovat virheettömiä. On väärin hyökätä syytellen avoimen ihmisen kimppuun. Myötäeläminen on hyve, tuomitsevuus ja ankara kritisointi eivät ole hyveitä. Ehkä sinun kannattaisi miettiä omia kipupisteitäsi ja sitä miksi koet tarpeen moiseen hyökkäykseen.

      Paljon voimia artikkelin selviytyjälle. Oletkin jo pitkällä itse analyysissä, joten muiden kritiikki on tässä turhaa kun tiedät jo itsekin missä mättää. Kun elämässä tapahtuu jotakin noin järkyttävää mikä vie täysin luottamuksen ihmisiin se voi tosiaan viedä pohjan kaikelta. Ihminen on tunteiden ja järjen kokonaisuus, eikä koskaan ole liian myöhäistä muuttua.

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Höpönpöpön.

        Mitä nuorempana oppii, että kosto ei tuo mitään positiivista, sitä parempi. Erityisen vahingollista on selitellä oman pettämisen johtuvan siitä, että itseä on petetty. Ei se siitä johdu, eikä sellaisesta kostosta tule edes hyvä mieli vaan itseinho, koska sen myötä itsestäkin tulee pettäjä, ja kerran pettäjä on aina pettäjä. Onneksi moni petetty ei koskaan sorru samalle tasolle pettäjän kanssa ja saa säilyttää itsekunnioituksensa.

        Selkeää aloituksessa toki on sekin, että lapsuudenkodissa ei kaikki ollut kunnossa, koska harvemmat vanhemmat antavat lapsen muuttaa yhteen vanhemman miehen kanssa kun tyttö on vasta 15-vuotias, eivätkä vanhemmat tutustuneet avopuolison vanhempiin, jne. Sillä tavallahan koko soppa olisi käynyt ilmi ennen kuin kukaan olisi mihinkään edes muuttanut. Eli lapsen heitteillejätöstähän tuo koko sotku johtuu.

      • Nimetön sanoo:

        Hei ”Helsinkiläinen”

        Monesti menee sekaisin selittely ja selittäminen. Kuten aiemmin jo mainitsin, loukattu ihminen usein kokee kovaa tarvetta selittämiselle. Pettämistä ei siis edelleenkään voi puolustella, mutta sitä voi selittää. Loukatulle on usein suuri helpotus ymmärtää, että vika ei ollut hänessä, vaan vika oli pettäjässä.

        Uskon, että ihminen voi muuttua. Uskon myös, että harva pystyy siihen ihan yksin, mutta esimerkiksi hyvä psykoterapia ihmisen oman muuttumishalun kanssa yhdessä saattaa saada hyviä tuloksia.

        Psykoterapiassa toki etsitään syitä ja selityksiä asioille. Mutta syyttämisen sijaan keskitytään ymmärtämään itseä ja muita. Tämän lisäksi tietysti opetellaan uusia toimintamalleja hankaliin tilanteisiin. Toki olemme psykoterapiassa käsitelleet myös vanhempiani ja lapsuuttani. Ymmärrän kuitenkin nykyään omien vanhempieni elämän haasteita. Toisella vanhemmallani on myös mielenterveyden ongelmia. Psykoterapian tavoitteena onkin oppia ymmärtämään, että minä olen itsenäinen ihminen, joka pystyy itse päättämään omista valinnoistani. Juu toki tämä on varmaan monille itsestään selvää, mutta on myös paljon ihmisiä, joille se ei käytännön tasolla ole.

        Suurin osa ihmisistä oireilee jollain tasolla elämänsä pienemmistä tai suuremmista traumoista. Suurimmalla osalla se on täysin normaaliksi lukeutuvaa esim ärähtelyä lapselleen tai puolisolleen väsyneenä. Tai vaikeuksia selvittää ristiriitatilanteet suuttumatta. Uskonkin, että ihan jokaiselle tekisi hyvää tutustua itseensä ja toimintamalleihinsa osaavan ammattilaisen kanssa. Tietenkään tämä ei ole käytännössä mahdollista 😅 Mutta parhaimmillaan psykoterapia on kasvattava kokemus, josta on hyötyä koko elämässä.

        Lopuksi vielä mainitsen, että pettäminen ei itseasiassa ollut minulle kosto, vaan harhautus. Senkin olen ammatillisen kanssa ymmärtänyt. Olen ollut kykenemätön käsittelemään tunteitani, jonka seurauksena olen hakenut harhautusta siitä, mistä se on helpoten tullut.

      • Minäparka sanoo:

        Muistathan tuntea empatiaa myös pettäviä miehiä kohtaan? Heillähän voi olla taustalla trauma, jota ei ole osattu käsitellä. Esimerkiksi nainen on pettänyt.

    • Aloittaja sanoo:

      Empatia: Kiitos tuestasi!

      Minäparka: Olet oikeassa, että olimme kaikki liian nuoria. Oman lapseni toivoisin aloittavan seurustelut vasta mieluummin parikymppisenä 😀 Poikaystäväni avioliitosta minulle itseasiassa tulikin kertomaan poikaystäväni työkaverin vaimo, joka oli siis jo lähempänä kolmea kymmentä. En juuri edes tuntenut tätä ihmistä, mutta hän selvästi oli jo sen verran aikuisempi, että osasi tehdä tilanteessa jotain.

      Yksittäiset tapaukset elämässä saattavat aiheuttaa pahojakin seurauksia ihmisen mielelle, tai sen kehitykselle. Asiaa ei auttanut se, että tämän kyseisen poikaystäväni jälkeen pari muuta seurusteluyritystä päättyi siihen, että mies ei halunnut sitoutua, vaan piti minua muiden naisten kanssa yhtäaikaa seksisuhteessa, ja molemmissa tapauksissa tämä tietysti taas selvisi vasta myöhemmin, kun olin jo ehtinyt luulla, että tässä ollaan yhdessä. Nämä eivät olleet kuitenkaan läheskään niin rankkoja kokemuksia, mutta taisi vaikuttaa minun käsitykseeni miehistä.

      Ihmisyydessä on tyypillisesti se huono puoli, että ihminen itse ei ollenkaan aina näe tunteitaan, elämäänsä, tekojaan tms objektiivisesti. Minun tapauksessa tilanteiden hahmottamista vaikeutti kaksisuuntainen mielenhäiriö (joka diagnosoitiin vasta aikuisena, ja nyt saan siihen sekä hoitoa, että lääkitystä). Se on mielensairaus, jossa ihminen hukkaa itsensä toistuvasti sairauden vaiheen mukaan. Omia tunteita on siis todella vaikea järjestää tai edes ymmärtää, koska ne vaihtelevat niin hurjasti. Nyt lääkityksen ja hoidon ansiosta olen vihdoin oppinut näkemään elämääni myös taaksepäin. Lääkitys poistaa suurimmat sairauden aiheuttamat vaihtelut, ja hoidolla käsitellään menneitä asioita ja opetellaan uusia toimintamalleja. Minä olin onnekas, koska matkalleni sattui mies, joka pakotti minut hoitoon. En olisi yksin päässyt tänne asti.

      En ikävä kyllä osaa vastata siihen, että osaako lapseni isä luottaa enää naisiin. Olemme hänen kanssaan ainakin näennäisesti hyvissä väleissä, juttelemme ja saatamme käydä vaikka välillä syömässä tai kahvilla yhteisen lapsemme kanssa. Emme edes suhteen aikana juuri puhuneet tunteista, eli niistä ei kyllä puhuta nykyäänkään.

      Oli ihan hyvä huomio tuo, että koin pettämisen olevan jotenkin ”normaalitila”. Olet siinä varmasti oikeassa. Ihmisyys on minun mielestäni monellakin tapaa mielenkiintoista, mutta etenkin sellaiset paniikkireaktiot aiheuttavat ihmisissä hämmentäviä asioita. Tietoisuus ihmisen aivojen toiminnasta avaa uusia mahdollisuuksia ymmärrykseen toisia kohtaan. Minä elin vuosia toistuvasti paniikkireaktiotilassa, joka sumensi sekä ajatteluni, että arvostelukykyni. Sitä on mahdotonta puolustella, mutta mahdollista selittää. Ja usein loukattuakin ihmistä helpottaa, jos saa edes selityksen asioihin. Siihen nyt siis pyrin: edes selittämään.

      Tietoisuus avaa myös mahdollisuuden ymmärtää muita. Minun nykyinen mieheni ei monien mielestä ole mikään täydellinen mies. Hänessäkin on paljon vahvoja mustasukkaisuuden piirteitä, hän yrittää olla kontrolloiva ja saattaa hermostua helposti. Aika jännä juttu, että olen juuri tällaisen miehen valinnut, eikö 😀 Mutta totuus on se, että minun on omien kokemuksieni takia helppo ymmärtää juuri häntä. Osaan samaistua kaikkiin niihin tunteisiin, jotka näen hänessä. Ja yhdessä yritämme kasvaa paremmiksi.

      • Minäparka sanoo:

        Tarkoitukseni ei ollut syyllistää sinua vaan herättää sinut näkemään oman osuutesi asiassa.
        Joku tuolla jo mainitsikin sen, että todennäköisesti ajauduit aivan liian nuorena tuohon suhteeseen, koska vanhempasi sallivat sen tapahtua. Aikuinen mies oli suhteessa suojaikäisen kanssa. Sehän on rikos.
        Ymmärrettävää, että sinulle on puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on ehkä saanut alkunsa jo lapsuudessa ja kyseinen suhde laukaisi sen. Siirryit tuosta suhteesta suhteisiin, joissa sinua on petetty ja nyt kontrolloidaan. Näetkö siinä toistuvan kaavan? Etkö usko, että olet arvokas ja ansaitset hyvän suhteen? Sinua ei saa kohdella huonosti ja vain sinä itse voit pitää puoliasi. Voi että, kun saisin sinut ymmärtämään, ettei suhteet tuo automaattisesti onnea. Kun löydät oman voimasi, olet tasapainoinen suhteessa tai yksin.
        Todella monella on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Et ole yksin! Ja sen kanssa voi oppia elämään hyvää elämää. Olet jo hienosti aloittanut itsesi tutkimisen terapiassa. Koita antaa anteeksi nuoruudenystävillesi ja jopa petturimiehelle. Riittää, että teet sen mielessäsi. Anteeksiantamattomuus myrkyttää sinua itseäsi ja ne muut mennä porskuttavat eteenpäin ja ovat varmaan jo unohtaneet koko jutun. Ainoastaan sinä kärsit, jos et päästä irti. Voimia!