Tiedätkö ne asiat, joista sanot ja sanot lapsille tai puolisolle, mutta mikään ei muutu? Ne raivostuttavat asiat, jotka olisi ihan helppo järjestää tai siivota jälkeensä…jos siis viitsisi MUTTA KUN EI VIITSI.

Ihan pienten lasten kanssa se on tietysti väistämätöntä. Lattiaan liimaantuu kurkkusiivuja. Porkkanaa mössätään kiinni pöytään. Tahmatassut tarttuvat puuhtaaseen paitaan juuri kun sait vedettyä sen päällesi. Tätä päivä toisensa jälkeen, käyhän se hermoille. Jatkuvaa siivoamista ja asioiden hoitamista.

Mutta sehän ei lopu kun lapset kasvavat…ja kun puoliso muuttuu koko ajan vain tutummaksi ja tutummaksi, hänen osaltaan se kenties pahenee!

Kun nämä pikkujutut toistuvat päivä toisensa jälkeen ja viikko toisensa jälkeen ja vuosi toisensa jälkeen, jossain vaiheessa väistämättä räjähtää. Rähjähdyksestä seuraa joko kunnon (mutsi-)raget eli huutoraivarit tai ehkä vielä pahemmassa tapauksessa totaalinen välinpitämättömyys. Matkalla totaaliseen välinpitämättömyyteen saattaa epätoivoisena tehdä kokeita. Jos en täytä saippuapulloa niin kauanko muut ovat pesemättä käsiään? Jos en vie roskia pois sohvapöydältä, ovatko ne siinä ensi jouluun asti? Vai selviävätkö ne jopa ensi juhannukseen?

Tietysti pikkuasiat voisi hoitaa itse sen kummemmin provosoitumatta. Mutta että AINA. AINA MINÄ!!! Alkaahan se nyt rassaamaan, ainakin jos ei ole siunattu äititeresamaisella hyväksyvyydellä ja pyyteettömällä muiden palvelemisen halulla.

Nämä pikkuasiat ajavat raivon partaalle:

”Se, että valoja ei voida sammuttaa sieltä missä ei olla. Muuten ollaan niin ekojeesusta, mutta kämpässä on aina juhlavalaistus.”

”Lasten pitkin poikin jättämät roskat. Tyhjä jogurttipurkki ruokapöydällä joka ikinen aamu. Samaisen jogurttipurkin kansi keittiön työtasolla joka aamu. Välipalapatukoiden paperit, jotka tuodaan kotiin asti ja puretaan taskuista eteisen lattialle.”

”Pyykkien jättäminen pyykkikorin päälle.”

”Roskapussin ylitäyttäminen sen sijaan että vain vaihtaisi pussin. Ja se, että jos vien täyden pussin pois, kukaan ei laita tilalle uutta vaan heittää roskat ämpärin pohjalle. Kukahan ne sieltä kaivaa pussiin? Kyllä, minä!”

”Välipalatarpeiden jättäminen esille keittiöön. Koskee myös maitoa, juustoa, margariinia ja niin edelleen.”

”Se että pyyhkeitä ei ikinä voi ripustaa kuivumaan. Siis ikinä!!”

”Lapset jättävät aina muutamia kökkäreitä ruokaa tai pari hernettä tai makaronia lautaselle. En ajattele että lasten on väkisin syötävä lautanen tyhjäksi, mutta miten se vatsa on aivan täpötäynnä juuri siinä kohdassa kun jäljellä on kaksi hernettä ja yksi makaroni? Ärsyttää että joudun kaapimaan ne roskiin.”

”Mies jättää käytetyn suodatinpussin kahvinkeittimeen sisälle. Aina. Pännii.”

”Aina kun lapseni siivoavat he tuovat pyykkiin puhtaita vaatteita. Lisäksi olen kaivanut pyykkien joukosta lukemattomia kertoja esimerkiksi sellaisia pieneksi jääneitä vaatteita jotka eivät ole mahtuneet lapsille aikoihin. Olen pyytänyt niitä erikseen jotta saisin karsittua ne, mutta ei. Pyykkikoriin vaan!”

”Tämä on ihan klisee, mutta että ärsyttää se mehu- tai maitotölkki jääkaapissa jossa on ruokalusikallinen jäljellä. Juo pois ja heitä tölkki roskiin herranjestas!”

”Vessapaperirullan vaihtaminen…sitä ei ilmeisesti kukaan muu osaa tehdä.”

”Eksäni jätti käytetyt hammaslankansa lavuaarin reunalle. Siinä niitä saattoi olla useammankin viikon kasa.”

”Kaappien ovien auki jättäminen. En käsitä miten se edes tapahtuu? Mikä järki jättää ovi auki? Mieheni, lapseni ja mieheni vanhemmat tekevät tätä aina. Oikeasti. Ovet ovat selällään koko ajan. Ehkä voisi siirtyä avohyllyihin kaappien sijaan jos se on noin vaikeaa!”

”En kestä sitä että kylpyhuoneen mattoa ei voi siirtää syrjemmälle tai laittaa kaksinkerroin ennen suihkua. Se kastuu litimäräksi ja siihen astuminen tuntuu siltä kuin kävelisi suossa. Sukat menevät tietysti vaihtoon ja minähän sen maton kuivumaan ripustan.”

”Jatkuva uuden juomalasin tai pikkulusikan ottaminen ja edellisten jättäminen keittiön pöydälle tai tiskipöydälle. AARGH.”

”Olen niin väsynyt siihen että joka asiasta joutuu sanomaan monta kertaa. Pese hampaat. Ynähdys. Pese hampaat! Vaimea joo. PESE NE HAMPAAT NYT! Närkästynyt JOOJOO. Miksi sitä ei voi tehdä heti? Tai oma-aloitteisesti!”

Että juu…ei niistä kannata hikeentyä. Ihan rauhassa vaan… Mistä vetoa, että noin neuvojat eivät ole eläneet sottapyttylasten ja kaaottisten puolisoiden kanssa?!

Lähteenä ragevanhemmat ja Essential Kids.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.