Kun sitä rakkautta ei koskaan tullutkaan! Perustin aikoinaan perheen, kuten siihen aikaan tapana oli. Saimme lapsia, ihania ja rakkaita, mutta mies petti, petti ja petti. En osannut lähteä.

Nyt olen jo vanha, lastenlapsiakin on, rakkaita hekin, mutta sitä suurta rakkautta ei koskaan tullutkaan. En ole ollut mikään kaunotar, että kukaan olisi kaupan kassajonossa kiinnostunut minusta ja juuri muualla en sitten käynytkään. Työpaikka oli naisvaltainen, tanssia en osaa ja vaikeata on johonkin nettideittailuun ryhtyä.

Kuva Roman Kraft.

Tuntuu, että tärkeä osa elämästä on koko ajan puuttunut. Välillä tuntuu vaikealta hyväksyä se, vaikka kaikki on muuten hyvin. Kun luen tämän palstan kirjoituksia, niin lähes kaikki erottuaan löytävät uuden kumppanin. Mistä? Kun jää leskeksi pitkän ja rakkaan avioliiton jälkeen, on katkera miksi kaikki päättyikin. Eikö voi ajatella, että sain elää vuosia onnellisessa suhteessa. Kaikilla ei ole koskaan ollut sitäkään eikä tule olemaan.

Nimim. Marjatta

P.s. onko todellinen rakkaus mahdollista? Lue täältä.

Burnout olikin mahdollisuus

Artikkelikuva Keenan Constance.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

18 vastausta artikkeliin “Perhe ja lapset on, mutta rakkautta ei!”

  • Bansku sanoo:

    Mun mielestä nettideittailu oli todella hauskaa eron jälkeen, kun sellaistahan ei ennen munkaan naimisiin menoa ollut olemassakaan. Monilla treffeillä kävin enkä ottanut puuhaa kovin vakavasti. Sieltä pahanaineisesta Tinderistä mun elämään kuitenkin tuli lopulta se upea ihminen, joka jäi rinnalle. Kokeilla kannattaa, siinä ei häviä mitään.

  • Marjatta sanoo:

    Tuo kirjoitus oli minun kirjoittamani. Lähdin sitten deittisivustoille etsimään. Kirjoittelin muutamalle, mutta jostain syystä moni lopetti yhtäkkiä mitään selittämättä. Se tuntui kurjalta. Kaikille, jotka ottivat yhteyttä, vastasin. En tohtinut laittaa kuvaani ja sitä pyydettiin heti kättelyssä. Halusin aina ensin kirjoitella ja tutustua paremmin. Yhden tapasin ja juttu luisti, mutta jotenkin tuntui, ettei kemiat sopineet. Sitten otin erääseen yhteyttä, hän ehdotti heti tapaamista, mutta en suostunut. Kun hän sitkeäasti yritti, niin lopulta lupasin. Taaskin tuntui, ettei kemiat kohdanneet tapaamisella. Tavattiin sitten kuitenkin muutama kerta ihan ystävinä ja sitten kolahti. Rakastuimme molemmat! Aika näyttä miten jatkuu. Ihan kaikille ”etsijöille” sanoisin, että käyttäkää maksullista sivustoa ja älkää ensimmäisen tapaamisen jälkeen vielä luovuttako, vaan tavatkaa uudestaan!

    • Setämies sanoo:

      Voi ku ihana jatko kirjoitukselle 🙂

      Itse olen miettinyt, että olenko ansainnut nykyisen suhteeni, kun aiemmin kaikki on menneet pieleen. Tiedän, älytön ajatus, kuten sekin, että nykyinen suhde olisi jotenkin vähempiarvoinen, kun ei voida asua yhdessä…

      • Marjatta sanoo:

        Kiitos vastauksestasi! Tottakai olet ansainnut onnen, usko ja luota! Vaikka ette voisi asua yhdessä, niin aina voi rakastaa!

  • Rakastan ja vihaan tulisesti sanoo:

    Itse olen miettinyt myös onko tässä liitossa rakkautta, aitoa laatua ollenkaan. Tuntuu että se on miehelle enemmän mielentila kuin pysyvä tunne. Jos kysyy ”Rakastatko? ” ei saa oikeen vastausta, teot ovat vailla tunnetta ja yhdessä olo nykyään väki näistä.
    Mies pettää henkisesti, hänellä netissä nainen. Seksi kuoli kokonaan ihan yllättäen. Välillä huomaan miehen huomauttavan että syy on minun..
    Nautin suunnattomasti lapsistamme, heidän seurastaan ja yhdessä tekemisestä. Olen pikkuhiljaa avaamassa itselle uusia ovia elämään.. Yksin en suostu jäämään

  • Onnellinen sanoo:

    Itse otin yhteyttä mielenkiintoiseen henkilöön, jota kuitenkaan en tuntenut (tiesin vain nimen, asuinpaikan, lapsiluvun ja kerran olin nähnyt). Siitä se lähti. Kaunein tarina keski-iän kynnyksellä.

  • Vastaat jo itse kysymykseesi sanoo:

    Vastaat itse kirjoituksessa kysymykseesi.

    ”Kukaan ei ole kaupan kassajonossa kiinnostunut minusta ja juuri muualla en sitten käynytkään. Työpaikka oli naisvaltainen, tanssia en osaa ja vaikeata on johonkin nettideittailuun ryhtyä.”

    Siinä se vastaus on, miksi ei ole löytynyt kumppania. Ketään ei tulla kotoa hakemaan. Pitää olla itsekin aktiivinen.

    Pariuduin nopeasti eron jälkeen uudelleen. Ja hyvän miehen sainkin! Hänkään ei kauaa sinkkuna ollut. Löysin hänet Tinderistä. Taitaa mennä kategoriaan nettideittailu.

  • Väsynyt sanoo:

    Samoin kävi. Muilla on, mies, mökki, matkat jne. Ja koska muilla on sitä ja tätä, tai sinkkuus ilman lapsia, ei ole oikein ketään, kenen kanssa puhua, kokemusmaailmat eivät kohtaa. On kolme lasta, rakkaita kaikki, mutten osaa tän nuorimman juttuja lainkaan, on monta ongelmaa, joiden kanssa oon jumissa, ei ees jaksa yrittää mitään seurustelua. Kahden vanhemman kanssa tuntui kulkevan, heitä tahtoisin nähdä enemmän, kuten kahta rakasta lapsenlastakin. En vaan meinaa jaksaa. Ei tullut sitä rakkautta, paitsi lapsia kohtaan. Työkin on useimmiten tärkeän ja mukavan tuntuista. Muuta en sitten jaksakaan. Toivon, että löydät mukavia hetkiä ja teet paljon sellaista, josta pidät itse. Kai se on niin, että joka elämä on erilainen.

  • Kyllä se voi vielä tärpätä sanoo:

    Olen ollut erottua tovin deittimarkkinoilla. Seuraa on löytynyt tuttujen kautta, taidenäyttelystä, koulun vanhempain illasta (😆), katonkorjaajankin kanssa kävin treffeillä. Rohkeasti vaan kysymään jos eteen sattuu joku kenen kanssa juttu luistaa. Eipä tuo koskaan ole myöhäistä 🙂

  • Kireät siimat sanoo:

    Pitää avartaa omia ympyröitä, kokeilla uusia harrastuksia, liikkua vähän eri maisemissa. Elää elämää rohkeasti!
    Itse pyysin miestä pilkille eräässä Facebookin ryhmässä, enkä miettinyt sen kummempaa kuin että pilkille ois kiva päästä. Siitä se lähti 🙂

  • Rakastettu sanoo:

    Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Itse laitoin somen kautta viestiä ihmiselle, josta tiesin hyvin vähän ja joka ei tuntenut minua. Siitä se lähti, vaikka itsellä on monta lasta enkä ole enää mikään nuori.

  • Tsemppiä sanoo:

    Harrastusten kautta voisi yrittää löytää jonkun samanhenkisen.

  • Melkein samassa veneessä sanoo:

    Olen vähän nuorempi, mutta melkein samassa tilanteessa. Mies ja lapset on, mutta rakkaudeton liitto, jossa olen kiinni enemmän asuntolainan kuon lasten takia. Ja jos eroan minulla ei ole mitään tarjottavaa lapsille. Hän on varakkaampi, mutta ei pysty hänkään asumaan kauaa isossa talossa yksin, joten lapset menettäisivät elintasonsa. Päivittäin mietin jatkanko uhrautumista, vai annanko itselleni mahdollisuuden yrittää löytää rakkautta.

    • Jumissa sanoo:

      Täysin sama tilanne täällä. Oman mielenterveyden takia pitäisi lähteä, mutta en tiedä miten. Tilillä ei ole tarpeeksi rahaa, kun kaikki on miehellä. Mies ei taatusti halua lapsia. Ja mies varmasti tekee kaikkensa vaikeuttaakseen tilannetta. Jumissa.

    • Väsynyt sanoo:

      Lähde,uutta suunnittele, miten. Sinullakin on vain yksi elämä.

  • Ninnixyz sanoo:

    Olen eronnut (toisen naisen takia jätetty). Minulla meni 10 v löytää pidempi ja vakavampi suhde! En usko että kukaan enää uskoi että löytäisin sen – en itsekään uskonut.

  • Etsijä sanoo:

    Hei.
    Olen ollut monessa parisuhteessa.Ovat kaikki olleet eripituisia.
    Rakkaus on ilmennyt eri tavoin.
    Rakastumisen tunnehan on aina ihanaa,arki tulee aina vastaan.Tulee hyviä aikoja ja huonoja.Olen yleensä ollut hakematta suhdetta.Nyt olen siis ollut naimisissa ja tullut siihen tulokseen että se ”oikea”tulee tai ei tule.Millaista rakkautta haluan.Rakkaus ilmenee eri tavoin.
    Minä en vieläkään ole varma onko sitä ”oikeaa”rakkautta olemassa.
    Tai onko oikea rakkaus miehen ja naisen välistä tai jotain muuta.Onko se platonista vai henkistä/fyysistä.Olen ajatekkut että jos sukset menevät ristiin ja ero tulee niin en etsi sitä rakkautta tavanomaisesti miehestä enkä naisesta vaan jostain ihmisestä joka ehkä sattuu kohdalle.Olen ehkä introvertti ja tarvitsen paljon omaa tilaa.Voisin muutenkin sanoa että en tiedä mitä teen isona.Onko kohdalleni sattunut se oikea vai ei?En tiedä

  • Annis sanoo:

    Löysin uuden rakkauden maksulliselta nettisivustolta. Maksullisuudella halusin välttää muilla sivustoilla melskanneet yhden yön ihmeet ja ukkomiehet mutta sama sakka löytyi tuoltakin. Mutta niin löytyi myös Hän!

    Tällä ulkonäöllä tuskin olisi tärpännyt siellä ruokakaupassa, päiväkodissa tai joogassa puhumattakaan hoiva-alan työpaikasta…