Teen työtä asiakaspalvelijana. Asiakkaani oli sateisena päivänä (n. 80- v) nainen. Hän oli niin harmissaan kun tarvitsee mennä anopin haudalle kukkia laittamaan, vaikka omatkin voimat ovat jo huonot. Mies on sairas, mutta pakottaa vaimonsa anopin haudalle.

Mummeli oli harmissaan kun anoppi inhosi häntä aina ja oli ilkeä. Pojalleen oli mukava, mutta miniälle ilkeä. Kerroin, että oma anoppini ei edes halunnut nähdä 4 lapsestani nuorinta. Eipä koskaan kertonut mikä minussa loppujen lopuksi oli vikana. Tosin hän ei halunnut myöskään nähdä poikaansa.

Kuva Forrest Smith.

Sanoin, että älä mene sinne haudalle. Ei kukaan tiedä käytkö siellä vai et. Sanoin, että mene kahville ja ota iso kakunpala, nauti elämästä, mummeli ilahtui ja sanoi eihän hän ole edes ajatellut, että voisi tehdä niin… Hän on ajatellut, että käy parturissa joku päivä, mutta hänpä tekee nyt niin, että menee kahville ja parturiin 🙂 kiitteli kovasti ja toivotteli hyvää elämää.

Mietin miksi ihmisen pitäisi käydä jonkun ällöttävän anopin haudalla? Kuinka suuri on se mies, joka kiusaa vaimoaan sellaisilla asioilla? Onko se sitten hyvä äiti/vaimo joka ne kukat sinne istuttaa, vaikka voi olla että elämä anopin eläessä on ollut helvettiä.

Oma anoppini on kuollut. Eikä todella ole viety kukan kukkaa eikä viedä. Mieheni ja minun tytär saa ensimmäisen lapsensa. Meistä tulee iso-vanhemmat. Eipä tulisi mieleenkään, että en haluaisi nähdä omaa lapsenlastani. Vaikka olenkin huonoista-huonoin äiti ja epämiellyttävin miniä niin aion olla tyttäreni lapselle maailman paras mimmu. Uskon, että minun anoppini tehtävä oli näyttää minulle, että koskaan ei kannata tehdä niin suurta virhettä mitä hän teki. Opettavainen elämäntarina hänellä…

Nimim. Ei vittumaisen anopin haudalla tarvitse käydä

Artikkelikuva Ekaterina Shakharova. 

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “”Opin, etten koskaan toista anoppini virhettä””

  • Äiti 74 sanoo:

    Olin huono ei toivottu miniä ja se kostettiin meidän lapsille, mutta edellisen liiton lapset kyllä muistettiin. Haukuttiin ja käännettiin lapsipuolet minua vastaan. Siitä tuli lopulta perhe helvetti, jossa kenelläkään ei ollut hyvä olla. Lapsilta evättiin mahdollisuus normaaliin arkeen vaikeiden kokemusten jälkeen. Erittäin surullista. En tänäkään päivänä ymmärrä miksi.

  • Mielenrauhaa sanoo:

    Tuo ikävä ’velvollisuus’ käydä viemässä kukkia haudalle ei koske vain anopin hautaa.
    Mimulla se on ihan muu lähisukulainen jonka pitkä varjo kulkee vielä mukana. Juuri vasta hän olisi täyttänyt tasavuosia ja olisi kuulemma pitänyt muistaa viemällä kukkia. En vienyt. Monikaan ei pääse nyt sinne haudalle.
    Miksi ihmeessä minun pitäisi vaalia ihmisen muistoa joka halveksi ja pilkkasi minua? Siksikö että hän oli sukulainen, senkö vuoksi että joku toinen ei pahoita mieltään eli ei väliä että minulla on raskas mieli?

  • Olga Olematon sanoo:

    Minulla on kauhea anoppi. Ilkeä, täysin rajaton jyrä, jonka kanssa onneksi välit poikki, kun minä huono miniä en tottele anoppiani, ja olen kääntänyt poikansa äitiään vastaan. Poika vaan laittoi perheensä äitinsä edelle, kun ilmaisena talkkarina äitinsä luona miltei päivittäin käynyt mieheni joutui vastaamaan kysymykseen: kumpaa toivot kuolinvuoteella tehneesi enemmän: tehnyt äidillesi lisää remonttia vai viettänyt lastesi kanssa enemmän aikaa, kun ovat vielä pieniä.
    Jos anopista aika jättää ennen kuin minusta, se tulee olemaan suuri helpotus. Toki teen parhaani myötäelääkseni mieheni surussa, mutta minulla ei sitä kauheaa ämmää ikävä tule.
    Olenko tehnyt anoppini suhteen virheitä? Aivan varmasti. Suurin virhe on se, että yritin sietää hänen ylikävelevää, mitätöivää käytöstään, enkä osannut tehdä riittävän pitäviä rajoja. Kun rajat tulivat ja niistä pidettiin kynsin hampain kiinni, anoppi suuttui. Aiemmin oli pyydetty nätisti, ettei ihan joka päivä tarvitse tulla käymään, joka visiitillä ei tarvitse olla tuliaisia jne, mutta nämä pyynnöt ohitettiin täysin huomiotta.

  • Nimetön sanoo:

    Mielenkiintoinen typo (toivottavasti?) 😅😅 ”Mieheni ja minun tytär saa ensimmäisen lapsensa.”

    • Nimetönn sanoo:

      Samaa jouduin muutaman kerran lukaisemaan ennenkö aivot jäsenteli lauseen oikein 😅😅

    • LM sanoo:

      En näe tuossa typoa (=kirjoitusvirhe), enkä edes kielioppivirhettä, vaikka onkin hieman kömpelösti ilmaistu, kun olisi voinut sanoa yksinkertaisesti ”tyttäremme”.
      ”Mieheni ja tyttäreNI saaVAT ensimmäisen lapsensa” olisikin jo kyseenalaisempi tilanne..!

    • Mia sanoo:

      Minä luin myös lauseen moneen kertaan. Vasta seuraava lause avasi asian tilan. 🙂