Mikä neuvoksi? Nimimerkillä Jossu avautuu Huonoon Äitiin:

”Miten saada ex-miniän jatkuva kiusaaminen loppumaan?

Välillä menee oikein hyvin ja ollaan ylimpiä ystäviä, mutta sitten! Ei tarvitse kummoistakaan syytä, niin alkaa tulla tekstiä, jos jonkunlaista. Alussa voi olla ihan asiallista ja kiitostakin tulee. Sitten teksti yhtäkkiä muuttuu haukkumiseksi ja mollaamiseksi. Lähes kaikki mitä me olemme parhaalla tahdollamme tehneet, onkin yhtäkkiä ihan väärin ja vaikeudet ovat meidän aiheuttamia.

Kuva The Creative Exchange.

Kiusaamisryöppyä ei saa millään loppumaan. Hän osaa oikein irvistellä ja loukata, että mieli menee ihan mustaksi ja menee viikko ennen kuin toipuu. Pyysin viimeksi, viikko sitten, lopettamaan ja olen pyytänyt useita kertoja aikaisemmin. Aina välillä haukkumisia ja arvosteluja tulee. Viimeksi löin luurin korvaan ja panin eston kaikkiin kanaviin. Mistä apu?”

Nimim. Jossu

Artikkelikuva Jeremy Wong.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “”Miten saada ex-miniän kiusaaminen loppumaan?””

  • Pohdiskelija sanoo:

    Surullista, että on tuollaisia kokemuksia ex-anopin osilta. Onko hän katkera erosta, oliko hän jo katkera silloin siitä, kun poikansa meni naimisiin ? Äideillä kun on joskus niin vaikea hyväksyä poikiensa valintoja. Ei muisteta sitä, että lapset ovat vain lainaa ja syntyvät elämään omaa elämää. Jotkut sairaudetkin alkavat niin, että ihmisen käytökseen tulee huomattavia muutoksia.

  • Miniä ja äiti minäkin sanoo:

    Tätäkin voisi kokeilla. Vastaa kaikkeen arvosteluun näillä sanoilla: ”kiitos tiedosta” sopivasti tilanteeseen soveltaen. Älä lähde puolustautumaan tai puolustelemaan. Kiität vaan saamastasi palautteesta. Oma kokemus on, että irvistely ei kauaa kestä, koska se ei vastaanottajaan tunnu ”tarttuvan”. Kiusaajalla on paha olo ja hän kovasti mielellään aiheuttaa pahaa mieltä myös ympärillään olevissa. Mutta jos paha olo ei näytä tarttuvan, sellaista toimintaa on turhauttavaa jatkaa 🙂 Mielenlujuutta tuo suhtautuminen toki vaatii, mutta palkitsee jos tällä saa aikaiseksi asialliset välit. Tsemppiä!

  • Ex-miniä sanoo:

    Jätin mieheni vuosia kestäneen henkisen ja fyysisen väkivallan takia, josta myös appivanhempani olivat tietoisia. Siitä huolimatta – heidän katkaistuaan välit – he ovat syyttäneet ja haukkuneet minua lapsille. Onneksi lapset ovat jo aikuisia ja tietävät totuuden, eliväthän he lapsuutensa sitä helvettiä kanssani. Sääli vanhuksia, ymmärrän oman pojan puolustamisen, mutta en lasten äidin mollaamista. Meidän tapauksessa kävi näin päin.

  • Tuleva anoppi sanoo:

    Ikävä tilanne! Kyseessä on ex-miniä. Mikä teidät pitää vielä yhteyksissä? Lapsenlapset? Jos lapsenlapsia ei ole, anna mennä. Mutta jos ex-miniä pystyy erottamaan sinut lapsenlapsista, koita löytää laiha sopu.

    Kiinnitin huomiota, että välillä olette kuin ylimmät ystävykset. Ja sitten tulee riitaa. Olette siis ystäviä, vaikka hän on ex-miniä? Minusta vaikuttaa, että te molemmat jostain syystä janoatte toisen hyväksyntää ja ystävyyttä. Mutta ex-miniällä saattaa olla jotain tunne-elämän säätelyn ongelmaa.

    Jospa yrittäisitte saada neutraalit välit ilman tuota vuoristorataa. Ja jos asiaan ei liity lapsia, pidä puhelimen estot päällä. Jostain syystä poikasikin hänet jätti.

  • Minä itse sanoo:

    Niin… Exät kiusaa, nyxät kiusaa. Anopit ja apit kiusaa. Kaikki arvostelee kaikki on itse oikeassa, kukaan ei mene itseensä. Jännä juttu on, miksi lapsetkin lopuksi kiusaa jotain toista. On niin vaikeaa kun elämä ei mennyt kuten suunnitteli ja sitten pidetään milloin huonoja välejä, milloin katkeruutta yllä. Se on surullista kun ei ihminen osaa olla ihmisiksi. Mikä siinä on, ettei voi antaa anteeksi, hyväksyä vähän enemmän muita ja olla onnellinen kaikkien onnesta ja toivoa sitä. Minun mielestä (olen eronnut ja uusioperheessä ja löytyy exää ja nyxää ja vaikka mitä entistä perhettä ja anoppia, osa on jo menehtyneitäkin) kaikki osapuolet voisivat mennä itseensä, olla onnellisia toistensa puolesta, lopettaa katkeruuden ja pyrkiä hyviin väleihin. Vaikea se on, jos jollain on aina jotain sanottavaa. Miksi pitää olla kun ei me samaa muottia asuteta kuitenkaan. Niin kauan kuin lasten kasvatus on rakkaudella ja turvallisuudelle kyllästetty niin miksi pitää aikuisten pilata se toistensa kiusaamisella. En vain ymmärrä.
    Pahoin pelkään, ettei sitä typeryyttä voi toisessa muuttaa. Lasten tähden sietäisin ja yrittäisin ymmärtää, mutta ei noihin lääkettä varmaan ole kun tuntuu olevan niin yleinen sairaus tuo kiusaaminen.

  • Saman kokenut sanoo:

    Samaa miettinyt.