”Onpa ihanaa kun lapsilla on paljon serkkuja!”

”Tosi kiva kun teillä on paljon näitä sukujuhlia ja hyvät välit.”

”No teillä ainankin lapsenvahteja varmaan löytyy kun on noin paljon sukulaisia.”

Voi kuule. Ei se aina niin ihanaa ole. Todellakaan.

Lapsilla on kahdeksan tätiä, jokaisella omia lapsia, osalla jopa viisi. Serkuksia on yhteensä 25. Ja kaikki todella läheisiä.

Meillä ostetaan siis 25 synttärilahjaa vuodessa, pelkästään lapsille. Joka kuukausi joku täyttää vuosia. Entäpä jouluna? Sillon tämä lahjamäärä hankitaan kerralla. Päälle vielä juhlitaan jokaisen nimipäivät ja vanhempien syntymäpäivät.


Kuva Will Myers, ylin kuva Marissa Price.

Ja joka vuosi saa potea huonoa omaatuntoa kun jonkun lahja ei ole ollut sitä, mitä haluaisin tarjota. Kahdenkymmenennen lahjan kohdalla vaan ei ajatus enää luista. Onneksi on internet.

Tai mitäs kun ne kaikki sukulaiset tunkevat meille juhlimaan jotain? Tila loppuu kesken ja sormet verellä saa monta kertaa vuodessa leipoa armeijalle.

Oispa ihana järjestää illalliset joskus, mut ei taida kyllä jaksaa. Tätä rumbaa jaksan vuodesta toiseen vaan lasten takia. Onhan ne ihania muistoja kun serkut saa keskenään touhuta ja tavata.

Lupaan opetella skippaamaan jotkut juhlat ja ottamaan aikaa itselleni.”

Nimim. Leppoisia eläkepäiviä odotellessa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Onko se niin ihanaa että on suuri suku?”

  • Ellu sanoo:

    I feel you… Meillä on iso suku ja meitä serkkuja on 28. Lapsena muistan, miten huippua oli kokoontua, täysin toki tietämättä, mikä rumba aikuisilla on juhlien järjestämisessä! Me kun asutaan ympäri Suomea, niin nämä oli tosi spesiaaleja tapaamisia. Jännä, miten serkkujen kanssa oli heti yhteys, vaikka muuten ei paljoa nähty. Eikä siihen aikaan tietty ollut yhteydenpitoon suomea. Nämä juhlat oli yksiä parhaita lapsuusmuistoja. Meillä muistettiin syntymäpäivät korteilla ja vain kummilapsia muistettiin lahjoilla (villasukilla). Lapsen näkökulmasta tämä oli niin helppoa, aikuisten ei niinkään…
    Nykyään osa isäni sisaruksista ovat kuolleet, sama juttu isovanhempieni osalta, joten yhteydenpito on hiipunut. Se on harmi, mutta ehkäpä joskus vielä saamme koko serkkuköörin kasaan? Tosin nyt se räjähtäisi käsiin, kun on puolisot ja pikkuserkuksiakin on ihan kiitettävä määrä….

    • Meillä vähän näin sanoo:

      Järkätkää serkkutapaaminen muutaman vuoden vuoden välein johonkin näistä paikoista mihin järkätään esim. leirikouluja. Siellä on tilaa ja henkilökunta hoitaa ainakin osan ruokapolitiikasta ja jokainen maksaa omat kulut. Toki sitten kohteen sovittelu ajomatkoihin on oma hommansa jos asutte ihan hajallaan.