Olenko huono äitipuoli, jos en hoida lapsiasi?
Huono Äiti sai avautumisen aiheena uusperheen rajat, odotukset ja se kysymys, jonka moni äitipuoli jossain vaiheessa esittää itselleen ääneen tai hiljaa mielessään.
”Olenko huono äitipuoli? Itselläni on aikaisemmasta liitosta 25-vuotias ja 15-vuotias lapsi, joista nuorempi on viikko-viikko ja maanantai vaihdolla. Uudella kumppanillani on 8-vuotias ja 4-vuotias lapsi, hekin viikko-viikko ja lauantai vaihdolla.
Olen suhteen alussa sanonut, että en ole tietoisesti etsinyt miestä, jolla on pieniä lapsia, koska olen itse jo elänyt tuon ajan enkä koe enää tässä vaiheessa elämää haluavani elää pienilapsiarkea. Tämä oli ok miehelle, ja hän sanoi ettei etsi lapsilleen äitipuolta, vaan itselleen loppuelämän kumppania.
Olen useaan kertaan sanonut, että vietän toki aikaa kumppanini ja tämän lasten kanssa, mutta hoitovastuuta en ota. Kumppanin on ymmärrettävä, että omina lapsettomina aikoinani voin mennä omia menojani, enkä välttämättä vietä kaikkia iltoja pienten lasten seurassa. Tämänkin hän tuntuu ymmärtävän, mutta vaihtelevasti.
Nyt uutena asiana kumppanini sanoi, että voin hyvin jättää oman 15-vuotiaan poikani kotiin yksin pariksikin päiväksi ja mennä viettämään aikaa kumppanini lapsille. Tai vaihtoehtoisesti voin ottaa poikani mukaan, jolloin hän nukkuu sohvalla ja 4-vuotias sekä 8-vuotias herättävät hänet kahdeksalta. Kumppanini olettaa tällöin myös oman poikani toimivan lapsenvahtina.
Kumppanini on myös todella mustasukkainen ja toivoo minun viettävän mahdollisimman paljon aikaa kanssaan. Parin päivän välit näkemisessä ovat ok silloin, kun hän itse näkee kavereita ja juhlii arkisin. Mutta jos itse suunnittelen viettäväni aikaa omien kavereiden kanssa, vastaus on usein: ’Ai, miksi et vietä aikaa ja juhli minun kanssani?’
Olenko siis huono ihminen, jos pidän kiinni omasta ajastani? Jos en vietä kaikkea vapaa-aikaani kumppanin ja tämän lasten kanssa? Jos en ota pienten lasten hoitovastuuta?”
Uusperheen arki ei ole koskaan yksinkertaista, ja odotukset voivat muuttua matkan varrella, vaikka alussa kaikesta olisi sovittu. Onko teillä kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Sääliksi käy lapsia, jotka ovat aikuisten parisuhdepelissä nappuloita, joita siirrellään paikasta toiseen eksien ja nyksien sääntöjen mukaan. Olen itse ollut tällainen lapsi, joka ei koskaan ollut isän ja tämän uuden puolison luona yötä vanhempien eron jälkeen. Uusi puoliso ei milloinkaan näyttänyt kiintymystään minuun tai pikkuveljeeni, päinvastoin kun kasvoimme isommiksi, hän antoi ymmärtää, ettei millään jaksa laittaa ruokaa tai keittää kahvia, kun vierailimme pari kertaa vuodessa. Ei kannata lähteä mukaan uusperhesotkuihin, jos ei ole valmis ottamaan myös puolison lapsia täysin osaksi perhettä. Lapset kärsivät vanhempiensa erosta aina, vaikka eivät sitä osaisi sanoittaakaan aivan pieninä.
Itse elän uusiperhe arkea mieheni kanssa. Hänellä on 11-vuotias tyttö ja minulla 4-vuotias poika. Teimme molemmat alusta asti toisillemme selväksi että, tulemme pakettina, koska kummankin ex-kumppanit eivät oikeastaan ole lasten elämässä kauheasti mukana. Oli tärkeää puhua nämä kaikki selväksi alusta asti. Emmekä vieläkään odota toisen hoitavan automaattisesti asioita vaan niistä puhutaan ja pyydetään apua ja tämä on toiminut hyvin. Olemme myös vaihtaneet ”hommia” minä olen mielelläni mennyt shoppailemaan mieheni tyttären kanssa ja hän on mielellään jäänyt kotiin leikkimään poikani kanssa ja tekemään ”äijien juttuja” jotka poikaani kiinnostaa. Tilanteemme olivat samankaltaiset joka luultavasti helpotti ymmärtämään toista ja toisen tarpeita. Pitkään me menimme myös lasten ehdoilla. Emmekä täysin ongelmitta selvinneet, mutta kyllä arki alkoi tasaantua ja löydettiin niin sanotusti oikea rytmi. Puhuminen oli meillä tärkeä ja oli tärkeää myös uskaltaa sanoa asioita. Huumori on myös pelastanut monesta tilanteessa, kun kaikkia asioita ei tarvitse ottaa niin vakavasti.
Mustasukkaisuus on iso varoitusmerkki, isompi kuin odotettu lastenhoito.
Mä aikoinaan kieltäydyin miehen lapsen hoidosta. Mies ei oikeastaan sitä odottanutkaan, mutta bonarin äiti näki minussa mahdollisuuden lisätä omaa vapaa-aikaansa. Sanomistahan siitä tuli, kun en suostunut. En silti antanut periksi, koska ei vaan yksinkertaisesti ole velvollisuuteni.
Ehdottomasti Ei. Mies ei taida nyt uskoa sinua ollenkaan ja yrittää saada lapsen hoitajaa kun lapset on sillä. Pidä rajat tiukasti, kohta huomaat että olet lapsenvahtina koko ajan ja mies viilettää ties missä… Itselläni sellaisesta on kokemusta. Rajat on oltava ! Et ole huono Äiti, sinä olet hoitanut omat lapsesi, se riittää.
Bonusvanhempi ei ole velvollinen hoitamaan puolisonsa lapsia. Omasta halustaan voi hoitaa. Lasten biovanhemmat jälkikasvustaan päävastuussa. Ja pidä kiinni omasta ajastasi.
Itse aikoinaan tarjouduin ”lapsenlikaksi” puolisolleni ja eksälleen, kun sitä kovasti oltiin vailla ja sitten se ei kelvannutkaan bioäidille. Sen ja kaiken muun loanheiton ja sekoilun jälkeen en sitten enää ollutkaan valmis kaitsemaan bonuslasta. Sekin oli tottakai väärin ja taas minut haukuttiin bion puolesta ympäri Suomea. Olen pitänyt silti kantani, en vahdi enkä ole bonuslapsen kanssa keskenään ilman isäänsä. Se johtuu myös siitä, että bonari on todella kova sepittämään ja valehtelemaan, joten turvaan selustaani epävakaalta bioäidiltä näin. Jos olisin etukäteen kaiken sekoilun tiennyt, en olisi tähän kelkkaan lähtenyt.
Et todellakaan ole huono ihminen. Itse tein sen virheen, että hoidin exän lapsia ja sittenhän ne olikin lopulta täysin mun vastuulla. Pidä kiinni omasta ajasta, äläkä anna periksi. Sinä ja lapsesi ette ole mitään lastenhoitajia. Jotkut miehet tuntuu olevan sellaisia, että mielellään sysää vastuuta muille…
Sinä olet tehnyt asian selväksi aloittaessanne seurustelun, älä anna yhtään periksi tai kohta oletkin lastenhoitajana vapauttamassa miehellesi enemmän vapaa-aikaa tämän lapsiviikoilla. Ja oma 15-vuotiaasi EI ole missään vastuussa hänen lapsistaan. Ja tuo hallitseva käytös sinun menoihisi on täysin No No!
Älä hyvä ihminen lähde tuohon, iso red flag toi kun tauot näkemisessä ok vain silloin kun mies on juhlimassa, eikä silloin kun sinä teet suunnitelmia. Nuo ei yleensä muutu, mutta mielestäni ihan ehdoton ehto jatkamiseen on tuon asian totaali korjaantuminen.