Mummon kesäsyrjäytyminen – päiväkoti vie lapsenlapset kesälläkin
Huono Äiti sai avautumisen:
”Kesä on tullut, ja luonto kukoistaa vehreänä myrskyistä huolimatta. Minun mielessäni kesä on aina tarkoittanut vapautta, luonnonhelmassa vietettyä aikaa, ja tietenkin – lastenlasten kanssa leikkimistä. Nyt sydäntäni puristaa kuitenkin syvä suru, kun olen joutunut toteamaan, että kesän pitäisi olla lasten aikaa, jolloin he saavat lomaa hoidosta. Valitettavasti omat lapsenlapseni viettävät koko kesän päivähoidossa, vaikka heidän äitinsä, minun miniäni, on itse kesälomalla.
Olen yrittänyt puhua asiasta, yrittänyt ymmärtää, miksi lapset eivät saisi hengähtää päiväkodin rutiineista kesäkuukausina. Minusta tuntuu, että pienten lasten elämässä kuuluisi olla aikaa spontaaniudelle, luovaan leikkiin ilman aikatauluja ja ohjattua toimintaa. Meidän omassa lapsuudessamme kesät olivat loputtomia, täynnä seikkailuja mökillä, uimarannalla ja pihapiirissä. Silloin ei tarvinnut huolehtia hoidosta, sillä vanhemmat olivat usein itse kotona tai sitten hoidon järjestivät isovanhemmat tai muut sukulaiset.
Miniäni on kuitenkin jääräpäinen tässä asiassa. Hän selittää tarvitsevansa omaa aikaa, hengähdystaukoa vanhemmuudesta, vaikka lapset olisivatkin kotona. Ymmärrän, että vanhemmuus on raskasta ja vaatii paljon, ja kaikki ansaitsevat lepoa. Mutta samalla en voi käsittää, miksi se tarkoittaa sitä, että pienet lapset joutuvat jatkamaan päiväkotiarkea kesälomien ajan, kun vanhempi on itse kotona. Eikö kesälomaa voisi käyttää perheen yhteisen ajan vahvistamiseen ja yhdessäoloon? Eikö olisi juuri kesällä ihanaa kokeilla uusia asioita, opetella uusia taitoja tai vain olla ja nauttia luonnosta ilman kiirettä?
Minä olisin valmis auttamaan. Tänä on varmaasti se asia, jota ensimmäisenä moni sanoo, mikset ota lapsia itse. Voisin ottaa lapset luokseni milloin vain, viettäisimme päiviä puutarhassa, leipoisimme pullaa, kävisimme marjastamassa ja uimassa. Voisin kertoa heille tarinoita menneiltä ajoilta ja opettaa heille asioita, joita vain isoäiti voi opettaa. Mutta näin ei tapahdu. Lapset ovat päivähoidossa, ja minä olen vain mummo, joka katsoo sivusta ja suruissaan miettii, mitä heiltä jää kaikesta tästä paitsi.
Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on kadotettu jotain tärkeää. Työn ja tehokkuuden vaatimukset ovat niin suuret, että ne ulottuvat jopa lasten kesälomiin. Onko lapsuus muuttunut vain osaksi tehokkuutta ja aikataulutettua elämää? Missä on tila luovalle vapaudelle ja leikille, joka ei ole ohjattua tai suunniteltua?
Toivon, että jonain päivänä miniäni muuttaisi mieltään. Toivon, että hän näkisi sen ilon, jonka yhteinen, kiireetön kesä toisi lapsille. Sillä loppujen lopuksi, lapsuus on lyhyt, ja kesäpäivien taikaa ei saa takaisin. Ja minä, mummo, odotan edelleen tilaisuutta jakaa sen taian lastenlasteni kanssa.”
Nimim. Kaukainen sukulainen
HUOM! KUN HALUAT KOMMENTOIDA, ETSI ALTA KOHTA KOMMENTOI. JOS TAAS HALUAT AVATA KESKUSTELUN TOISESTA AIHEESTÄ, ETSI KOHTA AVAUDU TÄSTÄ. KOMMENTIT, JOTKA JÄTETÄÄN AVAUTUMIS-KOHTAAN JÄÄVÄT JULKAISEMATTA.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 84 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Päiväkotiin voi ainakin luottaa että sinne saa viedä lapsen kun on hoidon varannut. Isovanhemmat kun voivat keksiä etteivät ole luvanneet, vaikka kuinka olisi lyöty päivä lukkoon. Tai vaihtoehtoisesti ensin sanotaan ettei ole aikaa ja sitten valitetaan kun ei viedä hoitoon.. Tuokin varmasti syö luottamusta että miniästä vain valitetaan kuin omalla pojalla ei olisi mitään osaa eikä arpaa lasten menoihin 🫣
Olisipa tuollainen isovanhempi, edes yksi, omien lasteni elämässä. Mutta ei ole. Me vanhemmat siis tingimme koko perheen ja / tai aikuisten yhteisestä ajasta, jotta lapset saavat viettää aikaa mahdollisimman paljon kotona ja mökillä, eikä varhaiskasvatuksessa. Toinen tienaa, toinen on kotona, läpsystä vaihtoa. Koska lapset ovat sijoitus ja kerran vain pieniä.
Sääli, kun miniäsi ei omista ongelmistaan johtuen ymmärrä tekevänsä mitään hallaa. Heikko itseluottamus omaan äiriyteen tai jaksamisvaikeuksia kenties?
Surullista,että nykyisin kasvavassa määrin lisääntyy ajattelu, että vanhemmat ansaitsevat aikaa itselleen lepoon ja omiin harrastuksiin lasten ollessa päiväkodissa. Aivan kuin olisi hämärtynyt ajatus siitä, että se lapsi- arki on sitä, että lapset ovat mukana ja arjen on pyörittävä lasten ehdoilla. Sitä on vanhemmuus. Lasten hankkimista mietittäessä pitäisi olla selvää, että sinne saakka kuin ne lapset ovat aikuisia,niin olet heistä vastuussa ja varmasti omat tekemiset jäävät taka-alalle useammaksi vuodeksi lapsen syntymästä.Toki kaikki vanhemmat ansaitsevat lepoa ja vapaa-aikaa, mutta varmasti muilla tavoin kuin poistamalla lapsilta loma ja vapaus kuormittavasta hoitoarjesta.
Mietin asiaa niin, että onko lasten hankkimista syytä pohtia syvemmin, jos ei halua lastensa kanssa olla. Vastuu lasten kasvattamisesta ja huolehtimisesta kuuluu vanhemmille, ei yhteiskunnalle. Enkä tällä kommentilla ota nyt kantaa niihin perhetilanteisiin, joissa on haasteita jaksamisen kanssa tai joitakin muita syitä lasten hoidossa pitämiseen. Tukitoimet perheille ymmärrän täysin. Mutta jos vanhemmat muutoin ovat kotona, niin kyllä lastenkin kuuluu olla kotona perheensä kanssa.
Minä tein työni opettajana, ja sain olla kaikki kesät ja muut lomat lasten kanssa. Silloin ei lomilla saanut viedä lapsia kunnalliseen hoitoon, mutta en olisi halunnutkaan viedä. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut kuskata lapsia mihinkään. Mummoloissa vierailtiin koko perheen voimin, koska kumpaankin oli matkaa. Minulla on ollut pnni saada viettää aikaa myös tyttären sekä pojan lasyen kanssa lomilla: kummallakin on kolme lasta. Meillä oli vain alle 20 km välimatkaa. Eläkkeelle jäätyäni muutin samalle paikkakunnalle. Yksi ladtenlapsista aloitti koulun viime kuussa, ja sovittiin, ettei hänen tarvitse enää kesällä mennä päiväkotiin, vaan hän pitää minulle seuraa, kun vanhemmat ovat kesälomansa jälkeen töissä. On valtava rikkaus, että saa olla mukana lastenlasten elämässä!