Mistä tämä käsitys on tullut, että lapsille pitää koko loman ajaksi ja joka päivä olla ohjelmaa?

Mistä lapset itse ovat keksineet sitä vaatia?

Mitä me tehdään huomenna? Mitä me tehdään tänään? Mitä me tehdään viikonloppuna? Mitä me tehdään ensi viikolla? Kouluikäiset lapset ovat ihan hepuleissa siitä, että mitä tehdään!

Kysely jatkuu ja jatkuu: mitä tehdään ja mitä tehdään milloinkin! Joka päivälle pitäisi olla ohjelmaa, pelkästään kotona ei voi olla, eikä ”mene ulos leikkimään” kehotus tehoa.

Pahinta on se, että tekemisen pitäisi olla jotain hienoa. Huvipuistoja tai muuta. Mikään ehdotus ei kelpaa, jos se ei ole trampoliinipuisto tai huvipuisto tai pikaruokaravintola tai ulkomaanmatka.

Museo – tylsää.

Metsäkävely – emmä haluu.

Uimaan rannalle – siellä on levää emmä.

Leivotaan – ok (lopputulos on, että äiti leipoo yksin ja lapset nuolevat kulhot ja närpäisevät valmista piirakkaa 2×2 cm palat).

Kotieläinpuistoon – ääh eikä.


Kuva Katherine Auguste.

Kävelylle – emmä jaksa.

Päiväretkelle naapurikaupunkiin – mitä me tehdään siellä?

Yhteysaluksella saareen – miksi?

Siivotaan – ei todellakaan!

Hohhoijaa, mikäs sitten kelpaisi!

Pienen lapsen kanssa oli sentään helppoa, leikkipuisto kelpasi aina. Erityisen hieno päivä oli, jos mentiin siihen vähän kauempana sijaitsevaan isompaan leikkipuistoon!

Mutta ei kelpaa koululaiselle, ei leikkipuisto eikä mummola. Pitää olla ohjelmaa jos monenmoista tai muuten lapsi narisee sohvalla että ”jos sä et keksi ohjelmaa niin mä rippaan tylsyyteen”. Todennäköisesti ”ripata” tarkoittaa kuolemista. Ilmaisu tulee kaiketi lyhenteestä R.I.P., rest in peace. Tämä on valistunut arvaus.

Vanhemmalla on oikeasti paineet keksiä tekemistä. Koska muuten lapsi on koko ajan puhelimella katsomassa videoita. Tai valittaa. Tai katsoo videoita ja valittaa.

Tämä taitaa olla nyt se piste, missä alkaa voivottelemaan, että ei meidän nuoruudessa tällaista ollut… Mutta ei ollut! Silloin leikittiin ulkona ja luettiin Aku Ankkaa tuntikausia ja askarreltiin.

Pitkät kesäloman päivät oltiin yksin kotona, ja jos päästiin maalle niin ei sielläkään mitään ohjelmaa ollut. Kerran kesässä päästiin huvipuistoon, ja jos tuuri kävi niin lisäksi vesipuistoon tai eläintarhaan. Siinä se sitten oli.

Manguttiinko tylsyyttä? Sitä en muista. Mutta vaikea uskoa, että meidän vanhempamme olisivat tunteneet syyllisyyttä siitä, että lapsille ei ollut joka päivälle organisoitu jotain erityiskivaa tekemistä. Tai tekemistä ollenkaan!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “”Jos sä et keksi ohjelmaa, mä rippaan tylsyyteen””

  • Siivousta tylsyyteen sanoo:

    Myö kun valitettiin tylsyyttä, niin äidin vastaus oli lähes poikkeuksetta ”no sitten joudat siivoamaan”, tylsyys hävisi kuin pieru Saharaan ja tätä samaa käytän omilleni. En ala isoille ipanoille enää keksiä huvituksia, jos eivät keksi tekemistä ite, niin sitten siivotkoon.

  • Että sieppaa sanoo:

    Mun täytyy myöntää että ärsyttää ihan törkeesti kun kuulen kuinka kakarat mankuu vanhemmilleen että on tylsää. Eikö noille herrantertuille voisi sanoa että NO KEKSI JOTAIN SIT äläkä siinä mangu. Sehän on ihan jokaisen oma asia keksiä tekemistä, ei se ole mitenkään vanhempien vastuulla.

  • Kaisuli sanoo:

    Kyllä muistan mankuneeni tylsyyttä 😀 ei silti menty mihinkään hienoon.