Mummon kesäsyrjäytyminen – päiväkoti vie lapsenlapset kesälläkin
Huono Äiti sai avautumisen:
”Kesä on tullut, ja luonto kukoistaa vehreänä myrskyistä huolimatta. Minun mielessäni kesä on aina tarkoittanut vapautta, luonnonhelmassa vietettyä aikaa, ja tietenkin – lastenlasten kanssa leikkimistä. Nyt sydäntäni puristaa kuitenkin syvä suru, kun olen joutunut toteamaan, että kesän pitäisi olla lasten aikaa, jolloin he saavat lomaa hoidosta. Valitettavasti omat lapsenlapseni viettävät koko kesän päivähoidossa, vaikka heidän äitinsä, minun miniäni, on itse kesälomalla.
Olen yrittänyt puhua asiasta, yrittänyt ymmärtää, miksi lapset eivät saisi hengähtää päiväkodin rutiineista kesäkuukausina. Minusta tuntuu, että pienten lasten elämässä kuuluisi olla aikaa spontaaniudelle, luovaan leikkiin ilman aikatauluja ja ohjattua toimintaa. Meidän omassa lapsuudessamme kesät olivat loputtomia, täynnä seikkailuja mökillä, uimarannalla ja pihapiirissä. Silloin ei tarvinnut huolehtia hoidosta, sillä vanhemmat olivat usein itse kotona tai sitten hoidon järjestivät isovanhemmat tai muut sukulaiset.
Miniäni on kuitenkin jääräpäinen tässä asiassa. Hän selittää tarvitsevansa omaa aikaa, hengähdystaukoa vanhemmuudesta, vaikka lapset olisivatkin kotona. Ymmärrän, että vanhemmuus on raskasta ja vaatii paljon, ja kaikki ansaitsevat lepoa. Mutta samalla en voi käsittää, miksi se tarkoittaa sitä, että pienet lapset joutuvat jatkamaan päiväkotiarkea kesälomien ajan, kun vanhempi on itse kotona. Eikö kesälomaa voisi käyttää perheen yhteisen ajan vahvistamiseen ja yhdessäoloon? Eikö olisi juuri kesällä ihanaa kokeilla uusia asioita, opetella uusia taitoja tai vain olla ja nauttia luonnosta ilman kiirettä?
Minä olisin valmis auttamaan. Tänä on varmaasti se asia, jota ensimmäisenä moni sanoo, mikset ota lapsia itse. Voisin ottaa lapset luokseni milloin vain, viettäisimme päiviä puutarhassa, leipoisimme pullaa, kävisimme marjastamassa ja uimassa. Voisin kertoa heille tarinoita menneiltä ajoilta ja opettaa heille asioita, joita vain isoäiti voi opettaa. Mutta näin ei tapahdu. Lapset ovat päivähoidossa, ja minä olen vain mummo, joka katsoo sivusta ja suruissaan miettii, mitä heiltä jää kaikesta tästä paitsi.
Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on kadotettu jotain tärkeää. Työn ja tehokkuuden vaatimukset ovat niin suuret, että ne ulottuvat jopa lasten kesälomiin. Onko lapsuus muuttunut vain osaksi tehokkuutta ja aikataulutettua elämää? Missä on tila luovalle vapaudelle ja leikille, joka ei ole ohjattua tai suunniteltua?
Toivon, että jonain päivänä miniäni muuttaisi mieltään. Toivon, että hän näkisi sen ilon, jonka yhteinen, kiireetön kesä toisi lapsille. Sillä loppujen lopuksi, lapsuus on lyhyt, ja kesäpäivien taikaa ei saa takaisin. Ja minä, mummo, odotan edelleen tilaisuutta jakaa sen taian lastenlasteni kanssa.”
Nimim. Kaukainen sukulainen
HUOM! KUN HALUAT KOMMENTOIDA, ETSI ALTA KOHTA KOMMENTOI. JOS TAAS HALUAT AVATA KESKUSTELUN TOISESTA AIHEESTÄ, ETSI KOHTA AVAUDU TÄSTÄ. KOMMENTIT, JOTKA JÄTETÄÄN AVAUTUMIS-KOHTAAN JÄÄVÄT JULKAISEMATTA.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 84 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Eivät lapset varmasti ole vain miniäsi? Mikä on poikasi osuus ja osallisuus lastenhoidosta ja kotitöistä?
Olisitko valmis ottamaan lapset vaikka viikoksi luoksesi, jotta miniäsi saisi levätä?
Ymmärrän vanhemman uupumuksen, etenkin jos isä on ulkoistanut itsensä hoitovastuusta ja kotitöistä.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä,
että loma kuuluu myös lapsille ja vähintään sen neljä viikkoa kesässä.
Kyllä ne lasten leppoisat kesät ovat vielä tulossa. Tuskin mummokaan 2-5- vuotiaana (päikkyikäisenä) juoksenteli päivät pitkät ruispellossa.
Toki olen sitä mieltä, että ei kukaan voi vuoden ympäri olla hoidossa, ja vaikea uskoa että näin onkaan.
Miniää ei kannattaisi arvostella. Luottamus anoppiin ei synny automaattisesti ja arvostelu, neuvominen rikkoo sitä. Tuore äiti on hyvin herkkä, joten kannattaisi olla erittäin hienotunteinen.
Joku syy siihen on, että lapset ovat hoidossa ja äiti lomalla. Missä poikasi on? Töissä? Poissa?
Minulla on lastenlapsia myös. Tyttäreni ja poikani hoitavat kyläilyt meillä, kysyvät kun tarvivat hoitajaa tai lapset pyytävät päästä meille. Pojan lasten ykköshoitaja on miniän äiti. Se on luontevaa niin. Poikani huolehtii, että he käyvät myös meillä.
Älä painosta miniääsi. Jos lapset ovat kesän hoidossa, kysy voitko hakea heitä aiemmin ja viedä heidät metsäretkelle tai mitä haluat heidän kanssaan tehdä. Jos miniä ei anna, siihen on joku syy. Kysy sitä pojaltasi. Jos et saa vastausta, et voi tehdä muuta kuin olla heidän elämässään sen verran kuin he sallivat.
Minun mielipide on että kyllä Lapsetkin tarvitsee lomaa…
Mun lapsenlapset odottaa kesälomaa kun kuuta nousevaa , se on heille tosi tärkeetä vaikka viihtyvätkin hoidossa.
Heillä tietenkin on kahdet isovanhemmat jotka auttaa ja hoitaa lapsia että vanhemmat saavat levätä.
Ymmärrän jos vanhemmalla ei oo lomaa tai jos on niin uupunut että tärvii loman itelleen tai ainakin yritän ymmärtää…
Mä hoidan tyttärenlapsia aina kun mulla itellä on lomaa, käyn vielä töissä…tiedän kyllä että kaikilla ei ole apujoukkoja lähellä…
Päiväkoti on tai pitäisi olla turvallinen kakkoskoti heille, joiden vanhemmat ovat töissä.
Päiväkoti ei ole yhteiskunnan järjestämää leikkiseuraa ympäri vuoden.
Suuri osa ei edes maksa tästä ulkoistetusta hoidosta. Lapsella saa myös olla tylsää ja hiljaisia hetkiä.
Mietitäänpä miksi ADHD diagnoosit lisääntyy. Levottomuus, suuret ryhmät ja jatkuva hälinä.
Huolehdi siis edes lomalla lapsesi ihan itse. Tämä aika on pian ohi ja sitten voi keskittyä itseensä.
Olen ollut päiväkotityössä 30 vuotta ja minusta lapsetkin tarvitsevat lomaa arkirutiineista ja päivähoidosta.
Meillä myös mummo joka mielellään olisi lasten kanssa, on muidenkin lastenlasten kanssa ollut. Paitsi että ei usko anafylaksiaan ja allergioihin lapsella jolla niitä on ollut, ei halua tutustua lääkkeisiin. Kun ei ennenkään tuollaisia maailmassa ollut. Paitsi ettei kertonut vanhemmalle (miniälle) kun taapero tippui pää edellä lattialle. Ja olettaa että kaikki lapset samanikäisenä osaavat ja tietävät saman verran. Kyselee kokoajan lapsia hoitoon, mutta en uskalla viedä. Nykyään vihoittelee ja ilkeilee enkä enää haluaisi käydä siellä ollenkaan. Lapsen kanssa menee heti toiseen huoneeseen kuiskailemaan. Tuskin kovin paljoa hyvää minusta ainakaan.
Yhden avautumisen perusteella ei voi tietää, mikä on totuus. Ikävää, jos se on kuten mummo kirjoittaa. Ikävää voi olla myös, jos totuus ei olekaan tuollainen.
Itselläni en olisi voinut lapsia jättää miehen äidille, vaikka hän ajoittain osoittikin siihen halukkuutta. Harvemmin tosin meille, vaan kuulimme asiasta muualta. Meihin hänen välinsä olivat ristiriitaiset ja hän otti meidät välillä vastaan ylenmäärin rakastavana, välillä huusi puhelimeen ja katkoi yhteyttä. Neutraali tavanomainen läsnä olo oli hänelle vierasta.
Miksi sitten en olisi voinut antaa lapsia hänelle? En olisi uskaltanut. Hänellä oli alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Kerran lasten ollessa siellä hän ei huomannut 2-vuotiaan karkaamista. Löysin unilääkepillereitä pyörimästä lattialta, viikonloppuihin ja juhliin, jopa ristiäisiin, kuului pullo, huolimatta siitä, minkä ikäisiä paikalla oli. Mummo oli ja on edelleen epävakaa. Koskaan emme tienneet, millä mielellä hän seuraavaksi olisi. Lapset alkoivat arastella ja pelätä mummoa, eivätkä halunneet mennä sinne yksin. Myöhemmin yhteys katkesi kokonaan, koska mummo laittoi välejä poikki meihin ja lapsiin. Nykyään emme ole tekemisissä lainkaan.
Ei se, että jonkun titteli on mummo tarkoita sitä, että hän on herttainen ja herkkä lasten parasta ajatteleva vanhus. Meidän mummomme ainakin oli mummoontuessaan rikkinäinen ja riitaisi 5-kymppinen, jonka omat ongelmat ajoivat perheemme kanssa suhteen rakentamisen edelle.
Silti hän olisi voinut kirjoittaa tällaisen avautumisen. Hän nimittäin näytti hyvinä hetkinään muille jotain aivan muuta kuin mikä todellisuus oli. Hän mustamaalasi ja haukkui poikaansa ja minua, jopa lapsiamme. En koskaan ollut kotona lasten ollessa päiväkodissa, mutta niinkin hän olisi voinut kertoa. Niin paljon hän valehteli.
Tämän kokemukseni vuoksi en aina heti niele kuullessani yksipuolisen tarinan, jossa arvostellaan lastenlasten vanhempia.
Miksi lasten äiti on väsynyt? Eikö lasten isä osallistu arjen pyörittämiseen? Tämä lienee äidille ainut keino saada hetken hengähdystauko.
Yhteiskunta mahdollistaa nykyään tämän lasten päiväkodissa olemisen vanhempien/ vanhemman loman aikana
Tätä oikeutta on tarkasteltava kriittisesti
Mielestäni vain erityisistä syistä se olisi
ok. Sulle kaipaava mummo sanon ett nauti myös sinä kesästä ja relaa tästä lasten kesähoidosta. Tiedän mistä puhun. Hoidin lapsenlapsia 13v. kesällä ja talvella intensiivisesti. Välit pojan perheeseen on ollut poikki jo yli 10 v.
Tuntui vapauttavalta päästää irti.
Ei ole kellekkään hyväksi roikkua liikaa lastensa perheessä. Olen tyytyväinen elämääni.
Riippuu vähän. Vanhemmatkin tarvitsee omaa aikaa. Mutta olisi kyl outoa jos koko loma ajan olisivat vain päikyssä.
Älä tee lapsia, jos et heidän kanssaan halua ja jaksa olla. Itse esim tein lapset isommalla ikäerolla, koska tiesin etten jaksa ehkä montaa pientä lasta kerralla. Itsekkäitä vanhempia on nykymaailmassa liikaa. Kannattaa myös kysyä itseltään, miksi ne lapset on pitänyt tehdä, jos ovat nyt taakka.
Kyllä lapselle olisi hyväksi henkähtää päivärutiinista. Tehdä kaikkea kivaa vaikka mummon tai äidin kanssa. Mummoakan ei saisi syrjäyttää lapset on lapsia niin vähän aikaa. Kohta on tilanne että äiti saa viettää aikansa yksin.
Järkyttävää, että lapset joutuvat kärsimään äitinsä itsekkyydestä. Eikö edes lasten isää rakasta lapsiaan ja halua viettää aikaa heidän kanssaan? Ei tuo ole äiti vaan synnyttäjä, eikä ansaitse lasten rakkautta.
Mehevään paheksumistarinaan olisi aina hyvä kuulla myös sen osapuolen näkemys josta puhutaan. Voi olla että anoppi ei ihan tiedä koko totuutta ja ehkä välejä hiertää jokin ja asia anopille selitetty vain jotenkin? Haistan palaneen käryä.
Olen asiasta samaa mieltä, lapset tarvitsevat vapautta ohjelmoiduista päivä rutiineista.
Vapaus ja isovanhempien läsnnäolo on kullan arvoinen asia lapsille.
Myös vanhempien antama aika, jolloin voidaan tehdä kivoja asioita loman aikana yhdessä.
Meidän pitkä ja pimeä talvi on raskas monelle pienelle.
Olen huomannut nykyajan vanhempien ajattelevan enemmän omaa mukavuuttaan lasten kustannuksella.
Lapset viedään päivähoitoon ja itse nautitaan vapaudesta.
Lapsuus on lyhyt aika, jota ei voi elää uudelleen.
Omalta lapseltani kysyin haluaako olla päiväkodisaa vai kotona. On valinnut päiväkodin koska ”kaverit” ja rutiini.
Viisaita ajatuksia. Vaikea sanoa, miksi näin ajattelee, että päiväkoti on lapselle parempi. Itse en ainakaan oman lapseni kohdalla niin ajatellut.
Kyllä nyky-yhteiskunnassa on syytä tosiaan miettiä jokaisella lasten lähipiiriin kuuluvalla, kuinka asiat hoitaa. Mikä on lapsen edun mukaista? Itse en ole saanut mitään tukea ex-anopilta ja tiedän, ettei hän sitä todellista tukea ole antanut omalle tyttärelleenkään, joka on keskimmäinen hänen kolmesta lapsestaan. Ex-anoppini oli erityisen kiinnittynyt nuorempaan poikaansa eli minun ex-mieheeni, joka nykyään on vieraannuttanut yhteistä lastamme nykyisen puolison ja minun lähisukulaisten kanssa – etenkin muutamana viime vuonna. Mm. oma äitini on vuosi sitten puhunut teini-ikäiselle lapselle, kun oli siellä lomalla, että minä en ole terve ja minun pää pitäisi tutkia. Sitten kun oman äitini kanssa tästä keskustelin, hän oli sitä mieltä, että hän saa tehdä mitä haluaa. Oma äitini on 7:lle lapselle isovanhempi eikä hän tällaisia ole jutellut veljeni tai toisen siskoni lapsille – vain minun. Äidilläni ilmeisesti ei ole vielå muistisairautta, ainakaan veljeni ei ole huomannut, kun naapurissa asuu. Itse en ole siellä lapsuudenkodissa käynyt lähes 10 vuoteen. Olen omien vanhempieni mielestä tosiaan hullu. (Ihan työssäkäyvä veronmaksaja). Olen antanut lapseni lomalla mummulla käydä, mutta hyvin itsepäisesti ja jääräpäisesti hoitaa asioita oman mielensä mukaan suoraan lapsen, minun kanssani ei mitään normaalia yhteydenpitoa ole ollut kummankaan vanhempani puolelta.
Kyllä on hyvä keskustelua käydä, mitä arvokasta tässä yhteiskunnassa on hävinnyt.
Työelämä on todella vaativaa. Jotkut vanhemmat odottaa lomaa kerätäkseen voimia. Vaikka nukkumalla ja kävelemällä rauhassa luonnossa. Hiljaisuutta. Olemalla hetken vapaa. Eivät jaksa silloin huolehtia mistään, vaan luottavat lapset turvalliseen päiväkotiin. Yksinhuoltaja voi oikeasti olla aika yksi n huolehtimassa kaikesta.
Surullista on, että päiväkodit yrittävät ympäripuhua vanhempia ottamaan mahdollisimman paljon lapsia kesällä pois hoidosta.
Syynä on päiväkodin saama kielto kesälomittajien palkkaamisesta. Pienillä resursseilla säästetään ja pärjätään, jos vanhemmat saadaan viemään lapset hoitoon päiväkodin sijasta vaikka mummolaan. Ei kaikilla ole sellaisia mummoloita, joihin voi viedä.
Lapset kyllä nauttivat kesästä päiväkodissakin. Kun vanhemmat saavat oman lepohetkensä, hekin jaksavat olla parempia vanhempia ja viettää yhteistä aikaa lasten kanssa.
Vanhempien ja päiväkotien pitäisi tehdä yhteistyötä lapsen eduksi. Resursseissa säästäminen ei saa johtaa väsyneitten vanhempien syyllistämiseen.
Jei
Olen ihan samaa mieltä, päiväkodista pitää saada olla lomalla! Lapsi tarvitsee myös lomaa ja pois kaikesta hälinästä (20muuta lasta) ja saada olla ilman rutiineja niinkuin artikkelissa mainitset. Ja aivan ihanaa, kun mummi haluaa auttaa mikäs sen parempi?
Koska tähän asiaan havahdutaan todenteolla että lapsia kun on niin ne on ja tarvitsee myös isää, sisrauksia ja äitiä ym. Pitäisikö kenties järjestää vanhemmuuskouluja jo ennenkuin tehdään lapsia? Ei lapsi mene rikki jos se ei ole päivähoidossa koko ajan. Tämä yhteiskunta on menossa pahasti väärään suuntaan.