”Miten uskallan jättää 6 kk ikäisen vauvamme miehen hoidettavaksi, kun palaan töihin? Mies jää pitämään vanhempainvapaata, kun palaan töihin 3 kk päästä, vauvamme on tuolloin puolivuotias. Usein kaipaan töihin, en jaksaisi olla kotona, mutta nyt töihin palaaminen onkin alkanut epäilyttää.

Tällä hetkellä olen päivät vauvan kanssa kaksin, kun mies on töissä. Miehen tultua töistä, tunnen olevani ihan ulkopuolinen, kun mies omii vauvan. Yöllä mies ja vauva nukkuvat vierekkäin, minä kauempana. Tämä siksi, koska mies vaatii. Sana, joka nykyään kuvastaa meidän suhdetta on tuo vaatiminen. Mies vaatii milloin tekemään mitäkin, luulee omistavansa vauvan ja illalla töistä tullessaan jyrää vauvan hoidossa. Tuntuu, etten ole tasavertainen vanhempi vaan, että mies on ottanut äidin roolin.

lapsi ja aikuinen liikennemerkissä

Tunnen olevani vauvan hoitaja, en vauvan äiti. Mielipiteilläni ei ole väliä, eikä niitä kuunnella. En jaksa taistella, annan periksi ja annan miehen päättää. Nyt viikonloppuna olen ollut täysin puuttumatta vauvan hoitoon ja huomannut, että mies ei nukuta vauvaa ajoissa päiväunille, vaan tilanne menee siihen, että vauva itkee väsymystä. Mies pelaa vauvan nukkuessa, mutta paljon myös silloinkin, kun vauva on hereillä. Mies ei kauheasti seurustele vauvan kanssa, vaan laskee vauvan leikkimatolle leikkimään itsekseen.

Mies on kuitenkin mielestäni hyvä ja välittävä isä. Miten uskallan jättää vauvan miehen hoitoon työpäivieni ajaksi? Tuntuu, että mies ei huomioi vauvaa tarpeeksi tai osaa lukea vauvan tarpeita. Mies myös jyrää itseään äidin rooliin, joka varmasti vahvistuisi minun ollessa töissä. Mitä voisin tehdä? Olen ilmoittanut jo töihin aloittavani toukokuussa.”

Nimim. Äitiys&ura

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “”Miten uskallan jättää vauvan miehen hoitoon työpäivieni ajaksi?””

  • Ohmy sanoo:

    Siis mitä, mikä äidin rooli. Ei äidin rooli ole päättää kaikesta vaan tasapuolisesti hoivata vauvaa isän kanssa. Jos itse annat periksi kasvatuksellisissa asioissa niin oma vika. Nyt sitä mielipidettä vahvemmin esiin, ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ongelmasi ei mitenkään liity töihin paluuseen, vaan siihen että annat miehen kävellä ylitseni. Jos jatkat tuohon malliin, on ihan sama oletko kotona vai töissä, mies vie joka tapauksessa. Palasin itse töihin vauvan ollessa 6kk, oli ihana nähdä miten vauvan ja isän välille muodostuu oma hyvä suhde. Isi oli silloin ykkönen, mutta kun molemmat palasimme töihin ja lapsi aloitti hoidon olemme ihan yhtä vahvoja vanhempina. Jos tulee haava sormeen, lapsi osaa mennä lähimmän vanhemman luo apua hakemaan. Vielä kerran: ryhdistäydy ja anna molempien vanhempien muodostaa oma suhde lapseen.

  • maarit sanoo:

    Hei. Minulle kävi samalla tavalla. Mies omia vauvan kokonaan. Laski tunteja, että saa olla yhtä kauan vauvan kanssa, kuin minäkin. Läheisyyttä ja seksiä kanssani ei halunnut ollenkaan. Miestä olisi pitänyt ihailla ja kehua. Hän väitti, että hänellä on erityissuhde lapseen, jollaisesta minulla ei ole edes käsitystä. Hän saattoi jopa repiä vauvan sylistäni, jotta heidän aikansa voi alkaa. Vaiva nukkui välissämme ja mies kaappasi se aina kainaloonsa. Vauva myös kierähti sinne, koska patja oli vino miehen ison painon takia. Kun pyysin joskus vauvaa viereeni, vastaus oli ettei vauva halua, vaan se ”menee” itse miehen kainaloon (muutaman viikon ikäinen vauva itse tahtoo sinne..). Miehen käytös oli mielestäni sairasta. Erosimme. Hän riitautti eron. Ainoa oikea tapa erota olisi ollut se, että isä saa lapsen. Hän kävi ”ryöstämässä” lapsen luotani, seurasi lasta päiväkodissa (siis oli joko päivän päiväkodissa) ym.ym.sairasta. Onneksi erosimme. Olisin tullut hulluksi siinä suhteessa.

  • Eikä sanoo:

    Sanot sille miehelle, että hänen miehisyytensä kärsii kun leikkii äitiä :D. Eiköhän se siihen lopu kuin seinään.