Ennen kuin sain lapsia, vanhemmat naiset sanoivat, että huoli omasta pienokaisesta ei sitten koskaan lopu. No meidän sukupolvemme sai vielä toisenkin ristin kannettavakseen. Meiltä ei lopu syyllisyys tekemisistämme, teimmepä mitä tahansa.

Itse olen tuntenut syyllisyyttä esimerkiksi seuraavista asioista:

Kalapuikot. Minun pitäisi jaksaa kokata. Lapsen makunystyrät eivät kehity. Eikä kalapuikoissa ole tarpeeksi ravintoaineita!

Helppo lapsi. Anoppi vihjaisi, että ehkä lapsella ei ole kaikki hyvin, kun tämä ei itke, oikuttele ja kiukuttele. Toden totta! Olen varmasti kamala despootti, joka on täysin nujertanut lapsensa!

Nukkuminen. Mitä minä pakotan isän heräämään? Ihan kuin minun uneni olisi tärkeämpää!

Parvekkeen oven auki jättäminen. Lapsen vappupallo karkasi sen kautta, totta kai. Olen maailmanhistorian kammottavin hirviöäiti ja lapsellani on parantumattomat traumat! Tästä lähtien pistän joka palkasta sivuun tulevia terapiakuluja varten!

Lasten pitäminen sisällä. Kunnon äiti lähtee hiekkalaatikolle ja leikkipuistoon säällä kuin säällä!

Lasten vieminen ulos. Lapsukaiset saavat vielä ihosyövän tässä auringonpaisteessa! Onko sitä rasvaa nyt tarpeeksi? Pitäisikö mennä jo sisään?

Lasten lähellä oleminen. Tapasin lukea kirjaa lastenhuoneessa samalla kun lapset leikkivät siellä. Että tämän verran minua kiinnostaa! Mikä minussa on vikana kun en pysty 24/7 LÄSNÄOLOON. Nykyään näprään tietysti kännykkää, ja syyllisyyden määrä on vähintään sama, varmaan isompikin.

Liikunnan harrastaminen. Minun pitäisi olla kotona lasteni luona eikä itsekkäästi hikoilla tanssitunnilla!

Siivoaminen. En kai vain välttele lasteni seuraa tällä ylenmääräisellä puunaamisella?

Sotku. Opetan lapsistani hampuuseja jotka vihaavat siivoamista loppuelämänsä!

Lasten harrastukset. Etten vain olisi kammottava painostajaäiti, joka arvostaa lapsissaan vain suoriutumista? Taas tulee olemaan terapeutille asiaa…

Lapsen pukeminen. Kyllä sillä on liikaa päällä, tai liian vähän, tai liian nuhjuista tai liian hienoa. Varmasti on, ja muut näkevät sen ja ajattelevat että olen aivan kykenemätön kenenkään äidiksi.

Matkailu. Ensin emme matkustaneet lapsen kanssa: Kasvatamme häntä umpiossa! Sitten matkustimme: Onko huono juttu viedä lapsi Kanarialle eikä sivistävään kulttuurikohteeseen? Sitten matkustimme muualle: Herranen aika meidän hiilijalanjälki, tuhoamme planeetan lapsiltamme!

Jäätelö. En osta lapsille irtojäätelöpalloja, koska ne maksavat niin paljon. Kaikkien muiden perheiden lapset saavat varmasti irtojäätelöpalloja, mutta minun lapseni saavat vain syväänjuurrutettua katkeruutta. Ja diabeteksen, koska ostan kotiin kokonaisen litran ja tunnontuskissani annostelen sitä turhan runsaalla kädellä.

Että en ole varma uskaltaako tässä tehdä oikeastaan mitään, ettei vain mene jokin pieleen…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Ostetaan syyllisyysvapaa vanhemmuus”

  • Nimetön sanoo:

    Totta joka sana. Kuin minun suustani. Voisin jopa nauttia äitiydestä ja lapsistani, jollei olisi ympäröivien ihmisten muodostama syyllisyydentunto. Paine, joka vyöryy päälle useampana päivänä viikossa.