Ne samat hermoja riipivät jutut joka ikinen päivä. Pöydälle jätetty margariinirasia, josta voiveitsi sojottaa pystyssä. Suoraan ulko-oven eteen jätetyt kengät, ehkä takkikin. Kasa partakarvoja lavuaarin reunamilla.

Puolisosta ja lapsista tippuu käsittämätön määrä roskaa ja silppua asuntoon. Tavarat jäävät levälleen siihen, mihin ne käsistä putoavat. Suihkun jälkeen märkä pyyhe löytyy mytystä jostakin, ruokapöytä on täynnä tyhjiä jugurttipurkkeja.

Kyllä riepoo. Asiasta sanominen ei auta. Nätisti pyytäminen ei auta. Raivarit eivät auta. Mikä auttaisi?

Vielä ärsyttävämpää kuin pitkin jätetyt kamat on se, että itsensä kokee nalkuttajaksi ja valittajaksi. Voisiko muun perheen tavoista olla ärsyyntymättä? Eihän heitäkään haittaa pöydällä lämpeävä margariini tai sottainen lavuuari, joten taitaa se mahdollista olla.

Sanovat, että pitää miettiä rakkaiden menettämistä, jos heidän tapansa käyvät hermoille. Että miltäs sitten tuntuisi kun kukaan ei jättäisi jälkeensä märkiä pyyhkeitä ja karvoja? (Siistiltä ja seesteiseltä ei taida olla oikea vastaus…)

Kokeillaan. Jonain päivänä lapset eivät asu enää kotona eikä keittiönpöytään ole liimantuneena jugurttipurkin kansia. Ajatus surettaa vähän, mutta ei kansien osalta. Ne ovat tahmaisia ja ärsyttää taas. Arvio: toimii teoriassa, käytännössä ärsyyntyminen on nopeampaa kuin yksinäisen tulevaisuuden ajatteleminen.

Toinen neuvo on hillittää odotuksista ja siisteystavoitteista. Ok, otetaan rennommin, välitetään vähemmän ja valitetaan vähemmän. Havainto: Sotkulle sokeutuu. Mitä enemmän on sotkua, sitä vähemmän yksittäisiä asioita huomaa. Mutta tuo märkä pyyhehän homehtuu tuossa! Ruoka pilaantuu jos sen jättää pöydälle! Arvio: Joistain asioista nyt on vaan pakko välittää.

Vielä löytyy keino: hyväksyminen. Muut ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, eikä heitä voi muuttaa. Okei, ajatellaan että tämä on minun osani. Minä siivoan, koska minä olen se, jolle tällä asialla on väliä. Ilman miksi mun aina pitää -ajattelua hommat eivät tosiaan pänni yhtä paljon. Arvio: Toimii, jos voi oikeasti ja nurkumatta hyväksyä sen, että joutuu korjaamaan muiden jälkiä ja olemaan viimeisenä vastuussa. Eri asia sitten on, haluaako sitä hyväksyä. Itse en taida pystyä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “Voisitko olla hiiltymättä joka asiasta?”

  • Siivoton sanoo:

    Kannattaisko muuttaa muualle? Tiukkapipoisin siivoaa. Jos muilla on hyvä olla miksi pilata heidän olonsa?

    • Elsa sanoo:

      Oikeasti, sellainen on lapsi eikä aikuinen joka ei jälkiään siivoa kumppania ei kuulu hyväksikäyttää

  • Mummo maalta sanoo:

    Meillä oli lapsilla jaetut vastuualueet, joiden siisteydestä kukin vastasi: yhdellä keittiö, yhdellä olohuone, yhdellä kylppäri ja lisäksi omat huoneet. Viikkorahoja ei tippunut, ellei yhteiset tilat olleet kunnossa, omat huoneet sai pitää siinä kunnossa kuin itse halusi. Toimi hyvin. Olennaista on tuossa, että aloitetaan yhdessä siivous tarpeeksi pienen lapsen kanssa ja vastuisiin pitää tottua ennen murrosikää, eikä lipsua koskaan vaatimuksista, niin silloin sujuu ilman riitelyä ja nalkuttamista, ainakin meillä. Nyt on jo lentäneet pesästä, mutta kotona käydessään tarttuvat oma-aloitteisesti hommiin, niin ettei heitä edelleenkään tarvitse passata.

  • Suripahde sanoo:

    Hmmm… Puolisoa voi olla vaikea saada siivoamaan, ellei häntä kiinnosta, mutta ne lapset… Veikkaisin, että omien jälkien siivoaminen alkaa kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa, mikäli meinaa edut kadota… Eli viikkoraha pois, puhelin pois, muut kivat härpäkkeet pois… Että jämäkkyyttä vaan peliin.

  • ärs. sanoo:

    Minua ärsyttää kun alan siivoomaan vessaa panen pyttyyn puhdistusaineen ja tarkoitus että se saa vähän aikaa vaikuttaa siellä ,niin takuuvarmasti jonkun on mentävä heti paskalle 😡

  • Joo sanoo:

    Suosittelen jättämään roskat ja sotkut paikalleen. Alkuun kukaan ei huomaa sitä sotkua, mutta siinä vaiheessa kun itse olet se jolla on enää puhtaat vaatteet olemassa samoin kuin astiat niin alkaa tapahtumaan. Itse tätä harrastin ihan sen takia kun sain kuunnella nalkuttavani turhasta, lopetin nalkutuksen, mutta lopetin myös toisen sotkujen siivouksen ja pesin ainoastaan pyykkikopasta löytyvät pyykit ja tiskikoneesta löytyvät astiat, johan muuttu eikä ole tarvinnut enää nalkuttaa. Ihan hyvä on myös laskea siisteyden rimaa. Liian korkea rima aiheuttaa vaan stressiä jokaiselle.

  • En siivoa enää muiden sotkuja sanoo:

    Meillä hyvin samankaltaista.Ihmettelen ,että miksi aina kehotetaan hyväksymään muiden tuollainen käytös.Kuka hyväksyy sen asian,että yksi perheestä haluaisi asua edes suhtkoht siistissä kodissa.Missä tavarat löytyisi omilta paikoiltaan.Meillä lapset vähitellen havahtuneet,kun jotain ei löydykkään ja oon ilmoittanut, että on muuten omilta jäljiltäsi jossain.Edelleen v…… tulla pitkän (12h) työpäivän jälkeen kotiin ja todeta että likaisia astioita ei ole laitettu tiskikoneeseen ja lelut ja vaatteet on pitkin lattioita.Mut toivon jospa se pikkuhiljaa korjaantuisi.

  • .. sanoo:

    Onko sinua oikeasti kehotettu miettimään rakkaiden menettämistä tuollaisessa tilanteessa? Se kuullostaa kyllä henkiseltä väkivallalta. Siivoa sotkumme nurisematta tai menetät meidät? Sekö oli viesti? Ei lapsia menetä, kun he muuttavat omilleen. Jos mies lähtee, se on eri juttu.
    Olisiko sinulla mahdollista lähteä yksin lomalle vaikka viikoksi? Ehkä kotona havahdutaan, ettei ruoka mene itsekseen jääkaappiin, eikä pyykit pesun kautta kaappiin.
    Ymmärrän, että kotona on ikävä olla, jos on sotkua ja kaaosta mutta koita kovettaa itsesi joksikin aikaa. Anna ruoan pilaantua, pyyhkeen homehtua ja pyykin kasaantua. Jos perheesi ei siitä ymmärrä omaa osuuttaan, vaan syyttelee sinua, sinun on tehtävä omat johtopäätöksesi. Varsinkin miehesi suhteen. Ja muista, että lapset ottavat mallia isästään, kuinka sinua saa kohdella. Jos lapsesi ovat poikia, he oppivat myös, kuinka naisia kohdellaan. Älä salli kohdella itseäsi huonosti.

    • Nimetön sanoo:

      Itse olen joutunut rautalangasta miehelle vääntämään, että omat sotkut siivotaan jo pelkästään siksi, että olen synnyttänyt kaksi ihanaa poikaa. Ja pojille ei pahemmin tarvitse raivolla, vaan ystävällisen napakasti sanoa, että tavarat järjestykseen. Isot siivoukset myös tehdään yhdessä. Siisteys tasoa olen laskenut niin, että hygienia säilyy, mutta joka mies saa itse etsiä hukkaamansa tavarat.
      Ainoastaan Avis ei vieläkään osaa/ pysty laittamaan esim. Työvaatteita illalla kuntoon ( on muuten säälittävää katsella), mutta hänet on näin kasvatettu, niin olkoot. Omille pojille suoraan sanon, että miehet tekee tasan samoja hommia, kuin naiset, paitsi synnyttää 🤣

  • Keittiöpsykologi sanoo:

    Lasten kanssa voisi koittaa hyvässä hengessä keskustella asiasta kun ”tilanne ei ole päällä.” Ja muista huomata hyvä, kun lapset tekee jotain, ihan pienenkin asian mistä kukaan ei normaalisti kehuisi niin sano: ”pidin siitä että teit tuon asian pyytämättä/että autoit tässä/laitoit voin jääkaappiin/pyyhkeen naulakkoon.

    Miehen kanssa käytä ”minä viestejä”, ei ”sinä viestejä.” Eli älä sano ”sulta aina jää partakarvat lavuaariin” vaan sano ”mua harmittaa siivota sun partakarvoja lavuaarista.” Älä tee asioista suurempaa tilannetta kun alotat tämän ”ystävällisen viestinnän.” Eli älä sorru nalkuttamaan vaikka asiat ei heti alkaisi tapahtua, mutta uskon että ystävällinen puhe pidemmän päälle tuottaa tulosta. Se antaa miehellesikin tilaisuuden kuunnella että on todella asioita jotka sinua harmittaa tässä arjen pyörittämisessä ja ehkä hän alkaa miettiä päässään että voisi tehdä jotain toisin. Nalkuttamisesta tulee helposti tapa ja myös sen kuuntelemisesta tulee tapa. Ja, jos miehesi alkaa tehdä asioita sinun avuksesi siis älä lyttää tekoja huomioimalla ne tyyliin ”katsoa kun kerrankin rupesi ukkokin hommiin.” Anna sen tehdä homma ja sano joskus myöhemmin että ”kiitos, mua auttoi se kun teit sen.”

    On vaikeaa ilmaista omat tunteet tiuskimatta tai vähättelemättä tai ylipäätään ollenkaan. Suomalaiset on mestareita mököttämään, nalkuttamaan ja pitämään yllä puhumattomuuden kulttuuria. Se että sanoisi ystävällisesti että ”mua harmittaa että..” voi tuntua aluksi typerältä, kun ”en ennenkään ole puhunut siihen tyyliin”, mutta kannattaa koittaa. Siinä joutuu ehkä niellä hieman omaakin ylpeyttä mutta toivottavasti tulokset olisi sitä mikä alkaa pikku hiljaa helpottaa omaa elämää.

    Tsemppiä sun arkeen!

  • Heh sanoo:

    Mun exä teki tuota, etenkin jätti kaikki roskat pöydälle vaikka roskis oli vieressä. Lopulta en keksinyt muuta kuin aloin laittamaan roskat hänen vaatekaappiin. Ja kas kummaa, se auttoi, jo alkoi roskat menemään sinne minne kuuluukin.

  • Ei enää sanoo:

    Kun meillä jää makaan pitkin pöytiä ja lattioita tavaraa nii jätän siihen.kun alkavat kitiseen ettei ole sitä ja tätä niin sanon heille että jätin teidän astiat,kengät vaatteet juuri niille sijoilleen mihin olette jättäneet.Se vitutti joskus mutta opettelin väkisin sietäämään sotkua.Nykyään pesevät jopa vaatteensa itse😁