Löysin uuden rakkauden pian eron jälkeen, ja nyt kaikki pitävät minua pettäjänä
Koska on oikea aika aloittaa uusi suhde eron jälkeen? Siitä on monta mielipidettä, mutta ei varmoja oikeita vastauksia.
Ennen uutta suhdetta olisi hyvä käsitellä edellistä edes jonkin verran. Eikä uuteen suhteeseen pitäisi syöksyä vain siksi, että haluaa pakoon eron aiheuttamaa ahdistusta. Mutta elämä ei aina mene niin, että se noudattaisi tiettyjä aikatauluja.
Emmekä me ihmiset aina toimi siten, kuten teoriassa voisi olla fiksuinta, mutta ei se tarkoita sitä, että ”vähemmän fiksusti” toimimalla lopputulos olisi katastrofi. Onnistuneita suhteita alkaa monenlaisista lähtökohdista. Ja olipa erosta vain hetki tai jo pitkään, uusi suhde nostattaa pintaan monenlaisia tunteita ja pakottaa miettimään myös edellistä suhdetta. Asioita voi käsitellä myös uuden suhteen aikana, kunhan osapuolet uskaltavat kohdata tunteensa ja olla avoimia itselleen ja toisilleen.
Vain suhteessa olevat itse tietävät, mitä heidän välillään tapahtuu ja millainen ajoitus heille toimii. Siitä huolimatta monilla on asiasta mielipide, ja monet kokevat oikeudekseen puuttua asiaan. Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta jutun, jossa kirjoittaja kertoo, miltä tuntuu, kun löytää uuden rakkauden ”liian pian”.
Hänestä juoruillaan, häntä pidetään avionrikkojana ja pettäjänä ja suhdetta paheksutaan. Hän toivoisi neuvoja muilta saman kokeneilta:
”Voisitteko kirjoittaa aiheesta ”sosiaalisesti sopimaton suhde”. Tällä hakusanalla löydän ikäerojuttuja ja äitien murehtimista lapsiensa ensimmäisistä seurustelusta. Haluan ja (tarvitsen!) luettavakseni juttuja aikuisista jotka seurustelevat tai ovat naimisissa suhteissa, joita heidän lähipiirinsä tai peräti suurempikin yleisö ei hyväksy.
Itse olen sosiaalisesti sopimattomassa suhteessa ja koen tilanteen tuskallisena. Ihastuin avioeron jälkeen todella nopeasti ja voimakkaasti yhteiseen tuttavaamme ja tunteet roihahtivat moleminpuolisesti. Yritimme pitää suhteen aluksi salassa, mutta pikkupaikkakunnalla se ei onnistunut.
Kuva Edward Cisneros, ylin kuva Alejandra Quiroz.
Yhteiset tuttavamme eivät tiedä avioeroni syitä, ja kuvittelevat minun ”vaihtaneen lennosta” tai pahimmillaan pettäneen entistä aviomiestäni vielä naimisissa ollessamme. Minua ja nykyistä puolisoani vältellään, ja asenteet meitä kohtaan kuultavat puheiden takaa.
Rakastan puolisoani mutta koen jatkuvaa painetta ympäristöstäni ja tilanne vaikuttaa elämääni negatiivisesti. Rakastan kuitenkin poikaystävääni ja suhteessa olen onnellinen.
Hullua on että ex-mieheni ei ole erityisen loukkaantunut seurustelustani, vaikka sanoi toivoneensa että olisin voinut odottaa hetken. Olemme kuitenkin sopuisissa puheväleissä eikä meidän välillämme ole kaunoja. Me tiedämme avioliittomme lopun syyt ja menimme eteenpäin elämässä.
Nyt toivoisin enemmän vertaistukea aikuisilta jotka ovat joutuneet moisiin ikäviin mutta elämässä toisinaan eteentuleviin tilanteisiin – miten rakennatte elämää uudessa suhteessa ja sosiaalisesti, kun takana painaa tällainen kuiskailun ja pahansuopien juorujen taakka?”
Nimim. Tosirakkautta
Oletko sinä samanlaisessa tilanteessa kuin kirjoittaja? Onko sinun suhdettasi paheksuttu? Juoruillaanko sinun erosi syistä, koska löysit uuden ”liian pian”? Onko sinun lähipiirissäsi tällainen tapaus, ja miltä se sinusta tuntuu? Mitä haluaisit sanoa kirjoittajalle? Kerro kommenteissa!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tuttua tarinaa!
Itse aikanaan aloin puolen vuoden kuluttua erosta seurustella juuri eronneen ystäväni kanssa. Hänen lapsensa eivät hyväksyneet minua koko viisivuotisen suhteemme aikana. Myös hänen sukulaisensa tuomitsivat hänen eronsa ja meidän suhteen. Miehen lasten käytös ja hänen suhtautumisensa siihen oli yhtenä merkittävänä syynä, ettei suhteemme kestänyt viittä vuotta kauempaa. Olisin odottanut, että hän olisi laittanut suhteemme etusijalle, mutta hän asettikin oman sukunsa ykköseksi ja minä jäin suhteessa yksin. Harmillista.
Itse olin aikanaan 7 vuotta suhteessa, sitten 8 kk sinkkuna ja jonka jälkeen löysin miehen, jonka kanssa olin 20 v. suhteessa. Olin käsitellyt eroja mielessäni niin kauan, että olin tavallaan tehnyt erotyön jo vielä suhteessa ollessa.
Jokainen elää omaa elämää, ei kannata välittää muiden puheista. Kun itse tietää mitä tekee ja on onnellinen, se riittää ja lapsetkin aistivat, että vanhempi on onnellinen.
Olisiko kohtelu samaa, jos miehesi olisi löytynyt heti uuden ja sinä olisit vielä yksin? Uskoisin nimittäin että miesten kohdalla asiaa tuskin ihmeteltäisiin saati kohdistettaisiin moisia epäilyjä. Häntä saatettaisiin pitää ns kunnon saaliina kun ottajia olisi.
Uskon vahvasti että juuri naisiin kohdistetaan ns moralismia enemmän kuin miehiin näissä tilanteissa. Valitettavasti 😢
Sanoisin että ongelma on muiden, ei sun. Tollanen keräily ja juoruilu on lapsellista, tyhmää, ja paheksuttavaa. Syy ei kuitenkaan, kuten itsekin totesit, ole sinussa. Et ole tehnyt mitään väärää.
Minä ihastuin ollessani kihloissa. Sanoin että petän jos emme eroa. Tietenkin suhde oli jo lopussa ennen ihastumistani se vain oli motivaattori siihen että tuli vauhtia asioihin.
Tietenkin kaikki exää myöten luulivat minun pettäneen ja milloin mitäkin kyräilyä tuli. Itse tiedän totuuden se riittää minulle. Ihastus haileni ajan myötä mutta olen kiitollinen että sain siitä voimaa lähteä huonosta suhteesta.
Nyt vuosien jälkeen minulla on mukava avomies ja exän kanssa ollaan väleissä. Olen kaikille kertonut suoraan miten asiat meni ja exä valehdellut omaa kantaansa riipouen mitä roolia on halunnut vetää.
Minua lähinnä kiinnostaa se mitä minä itse ajattelen itsestäni. Jos kannan itseni hyvin ja ylpeydellä muutkin kyllä näkevät mikä olen ihmisiä. Muiden mielipiteet ovat kuitenkin aina vain muiden mielipiteitä. Saavatpahan vähän puhumista takakireisiin kahvitteluiltoihinsa 😁
Minulle on käynyt samoin. Otin vielä uuden miehen oman kulttuurimme ulkopuolelta ja minua pidettiin seinähulluna joka ei ajattele tytärtään ollenkaan. Ex teki kaikki mahdolliset (ja oikeasti tarkoitan kaikki) kommervenkit mitä keksi saadaakseen minut näyttämään huonolta äidiltä ja ihmiseltä.
Päätin että minua hän ei polje alas enää kertaakaan ja hyvien ystävien avustuksella sekä uuden mieheni tuella olen selvinnyt tähän päivään luhistumatta.
Olen onnellinen ja kun päätin että tämä on minulle oikea tie, kaikki jotka eivät siihen uskoneet ja halusivat jotenkin tietäni vaikeuttaa, löysivät itsensä jossain vaiheessa takaani, kulkemassa eri reittiä kuin minä.
Ottakaa tuo aika oppimisena, rankkana sellaisena. Tuo aika paljastaa totuuden sinusta itsestäsi ja varsinkin muista ihmisistä. Näet ketkä oikeasti tukenasi ovat ja ketkä siihen viereesi oikeasti jäävät. Ole rohkea, tee se mikä itsellesi on hyväksi ja unohda ”vastarannankiisket”. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä sinusta ja suhteestasi, mutta sinulla on oikeus olla onnellinen 💜
Aikoinaan kävi samanlaisesti. Kuukausi erosta löysin toisen mitä yritin salailla kaikilta. Salailusta seurasi sitten se että eksä alkoi puhumaan että minulla oli suhde jo silloin kun olimme yhdessä. Kaikki tapahtui niin nopeasti ero, uusi suhde ja taas ero. Näin jälkikäteen toimisin toisella tavalla, tai niin hyvähän se tässä niin on sanoa