Eikö exäsi osaa kasvattaa yhteisiä lapsianne? Onko hän liian vähän läsnä, huolimaton ikärajojen suhteen tai ei syötä lapselle kasviksia? Eikö hän tarkista lapsen läksyjä ja saako lapsi valvoa liian myöhään?

Ottaako päähän ja soitteletko jo exällesi, että mitäs kuule jos mä otan lapset, kun ei sinusta ole vanhemmaksi?

Mitäpä jos katsoisit peiliin.

Ero tuntuu yleensä aina pahalta. Ex-puolisoa kohtaan voi tuntea voimakkaitakin katkeruuden ja vihan tunteita.

Niistä vaikeista tunteista haluaa eroon, ja se johtaa helposti exän syyttelyyn. Jos, tai siis kun, lapsi oireilee eron jälkeen, syyttävä sormi osoitetaan exään. Sinä et tee sitä tai tätä, sinä teet niin ja näin ja siksi lapsi ei pärjää koulussa, käyttäytyy huonosti ja niin edelleen.

Ero rasittaa kumpaakin vanhempaa pitkään. Myös sitä ”parempaa” vanhempaa, joka tekee kaiken omasta mielestään oikein. Harva pystyy olemaan ainakaan pian eron jälkeen mitenkään täydellinen vanhempi. Sen tajuamisesta tulee tietysti ikävä olo. Jos tajuaa olevansa poissaoleva, jaksamaton tai kärttyinen, ja lasten kärsivän siitä, ahdistuu totta kai. Mutta sen sijaan että miettisi, miten voi itse parantaa tilannetta, moni alkaa syyttämään exää.

Exä ei ole tarpeeksi läsnä lapsille, exä ei jaksa lapsia tarpeeksi ja exä on liian kärttyinen lasten seurassa. SIKSI lapset oireilevat!!


Kuva Ryoji Iwata, ylin kuva Vince Fleming.

Syyttely tuntuu ihan oikeutetulta. Kyllähän minä nyt tiedän, mikä lapsilleni on parasta! Tällöin helposti vedetään esiin huoltajuuskortti. MINÄ olen parempi vanhempi ja lasten pitäisi olla kokonaan minulla. SINUSTA ei ole hoitamaan lapsia, mutta saat nähdä heitä pari kertaa kuussa. NÄIN on kaikille parempi.

Exän väittäminen huonoksi vanhemmaksi on tosi tavallinen vallankäytön keino eron jälkeen. Osa existä tietysti on huonoja vanhempia, joskus se on jopa eron (osa-)syy. Mutta pelkästään se, että toinen tekee asiat eri tavalla kuin sinä, ei tee hänestä huonoa vanhempaa.

Voi olla niinkin, että exäsi ei ole huono vanhempi ollenkaan. Ehkä sinä purat ahdistustasi ja kontrollintarvettasi häneen.

Ehkä syyttelyn sijaan kannattaisi katsoa peiliin. Mitä minä teen väärin, tai teenkö kaiken mitä voisin tehdä? Tärkeintä on kuitenkin lasten hyvinvointi, ei se että asiat menevät juuri sinun mielesi mukaan.

Eronnut kertoo:

”Eksän mielestä tein eron jälkeen kaiken väärin. Olin hoitanut lapsiani monta vuotta, mutta en kuulemma tiennyt heistä mitään. Enkä välittänytkään heistä tietystikään. Surin eroa paljon ja se oli eksän mielestä syy etten olisi voinut saada pitää lapsia puolta ajasta.


Kuva Jamie Street.

Eksä uhkaili jatkuvasti sillä että hän vie minulta lasteni huoltajuuden. Nyttemmin ajateltuna siihen ei ollut mitään perusteita mutta säikäytti se silloin. Hän kiristi minua että jos teen noin tai näin, menetän lapset.

Uudessa suhteessani on samaa ongelmaa. Kumppanini eksä on huolissaan heidän lapsistaan ja vika tietysti on minun kumppanissani eikä eksässä. Omasta mielestään eksä on täydellinen vanhempi. Uhkailu on ihan samanlaista: ”sinä et jaksa hoitaa lapsia kunnolla, on parempi että minä otan huoltajuuden kokonaan”.

Ei minukaan mielestä minun eksäni ole parhaimmasta päästä vanhempia, mutta koskaan en ole uhkaillut häntä huoltajuuden menetyksellä. Toisen vanhemman on annettava olla vanhempi omalla tavallaan ja jos lapsi ei selvästi kärsi niin mitään ei voi tehdä.

Sen kanssa pitää vaan oppia elämään, eikä kiristää sillä, että vien sinulta huoltajuuden. Lapsien menettämisellä uhkaaminen on henkistä väkivaltaa.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Katso peiliin, erovanhempi!”

  • Nimetön sanoo:

    Kuulostaa ikävältä! Oma ongelmani on, että puoliso lähti ja hyvin harvakseltaan haluaa lapsia nähdä. Suru on lasten takia suuri, mutta onneksi tapaa kuitenkin säännöllisesti ja edes vähän yrittää. Joudun jatkuvasti lapsille selittämään että ”isillä kun on se työ sellainen niin joskus vain aikataulut menee tälleen” ja maalaamaan lapsille hyvää kuvaa isästä. Isälle koitan kertoa kuinka tärkeä, rakas ja hyvä isä hän on lapsille, ja että kuinka toivon hänen pysyvän heidän elämässään aidosti läsnä.

    Luulen että tällaiseen ”minä olen parempi vanhempi kuin sinä” -tilanteeseen joudutaan helpommin jos molemmilla on aito intressi lapsiin. Tämä on lapsille se paras juttu, joten olisi hienoa jos vanhemmat lakkaisivat syömästä toisen vanhemmuutta…

  • Papu123 sanoo:

    Näissä uhkailutilanteissa kannattaa välittömästi ilmoittaa uhkailijalle, että ”Ota lapset” !

    Yleensä uhkailija haluaa vain marttyyrihuomiota ja hallita toista aikuista. Jos hänen yksin pitäisikin ottaa vastuu lapsista, iskisi pankikki.

    Jos lasten kanssa on oltu aiemmin, ei lapsi sitä kadota. Haluaa varmasti nähdä,joten uhkailija saa lisäksi lasten vihat päälleen, kun yrittää erottaa toisen vanhemman lapsista.

    Kasvatusvastuu ei yleensä kiinnosta uhkailijaa, vain toisen vanhemman kiusaaminen. Sitova yksinhuoltajuus kannattaa suosiolla antaa matttyyriuhkailijalle,voi olla ettei hänellä pokka kestä edes päivää,vaan joutuu alkaa sovitella.

  • IsoJohanna sanoo:

    Sinulle Leila!
    Lue tämä juttu oikein antaumuksella ja yritä ymmärtää ettei loputon kontrollintarpeesi johda mihinkään hyvään. Tyttäresi isä osaa hoitaa lastaan. Mitä sinä teet jotta asiat olisivat paremmin? Ei sinunkaan vanhemmuutesi ole mitenkään täydellinen, itseasiassa jopa aika kaukana siitä. Tee muutos ja lopeta jäkättäminen ja vahtiminen ja anna muiden ihmisten elää rauhassa.