Hei isä! Miksi jätit lapsesi jollekin toiselle!? Hei isä, mikä sinussa on vikana, oletko jotenkin sairas? Mikset hoida lapsiasi? Oletko sinä siis sellainen isä, joka ei asu lastensa kanssa?

Tuollaisessa isässä on pakko olla jotain vialla. Mies, joka ei eron jälkeen hoida lapsiaan 24/7, kehtaa käydä töissä, bilettääkin jopa ja asua ilman heitä, joiden pitäisi olla hänen elämänsä keskipiste. Kyllä on munaton mies! Miten se kehtaa?!

Paitsi että eihän kukaan näin sano. Ja kyllähän ne äidit erossa lapset ottavat ja hoitavat? Lastenvalvojalla äiti jos suunsa avaa ja sanoo, että haluaa lähivanhemmuuden, ei isällä ole siihen sananvaltaa. Jos äiti sanoo, että isä näkee lapsiaan vaikka joka toinen viikonloppu, niin on. Isä voi tuijottaa sosiaalityöntekijää ja sanoa, että entä minäkin haluaisin olla enemmän lasteni kanssa. Mites kun tämä ero on nyt vähän riitainen, eikä tästä keskustelusta tämän entisen elämäni rakkaan kanssa nyt tule oikein mitään, voitko auttaa? Onko minulla mahdollisuutta saada vaikkapa vuoroviikkovanhemmuus?

No ei ole. Jos äiti sanoo muuta.

Äiti saa paljon erossa helpommin lähivanhemmuuden. Ei tarvitse osoittaa olevansa mitenkään ylivertainen hoitaja ja tarjoavansa paremmat elämisen puitteet lapsilleen. Miksi? No koska hän on äiti ja nainen. Yhteiskuntamme toimii sillä tavalla vähän jännästi edelleen.

Kyllähän sitä sanotaan, että systeemi on neutraali ja ei suosi toista osapuolta. Uskallan kyllä olla eri mieltä. Eräskin isä, joka näki lapsiaan joka toinen viikonloppu eronsa jälkeen, oli sanonut lastenvalvojalla, että haluaa olla edes vuoroviikkoisä. Ei kelvannut äidille. Ei tullut isästä vuoroviikkoisää. Tämä isä olisi halunnut olla oikeastaan kyllä lähivanhempi. Hui kamala, se oli nyt jo aivan liian pitkälle viety toive! Ei tullut isästä lähivanhempaa, koska äiti halusi lapset itselleen. Ja äiti sai.

Äidin pitää olla aika superrappiolla, ettei lähivanhemmuutta erossa halutessaan saisi. Toki jos on taustalla mielenterveyshäiriötä, alkoholin väärinkäyttöä, epävakaat kotiolot -tosin niiden pitää olla sitten tosi epävakaat, että vaikuttaisi-, on isällä mahdollisuus saada lähihuoltajuus itselleen.

On se omituista. Elämme yhteiskunnassa, jossa on paljon erilaisuutta ja sitä myöten tasa-arvoa arvostetaan ja sitä yhä enemmän myös on. Naisten palkkausta parannetaan, isille annetaan enemmän mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa, naiset ryntäävät johtotehtäviin yhä enemmän. Mahtavaa!

Miksi sitten tässä huoltajuusasiassa ollaan edelleen niin paljon jäljessä muun yhteiskunnan kehityksen kanssa?

Vastaus piillee jossain ihme äitimyytissä ja siinä, että miesten rooli ei ole ollut kotona. Mutta siis nyt puhutaan ajasta, josta on jotain 50 vuotta. Onko edelleen niin, että äiti nähdään lapsiaan hautoviksi ja imettäviksi kodinhengettäriksi, joiden paikka on siellä kotona johonkin hamaan tulevaisuuteen asti, ainakin lapsen kouluikään asti, jos ei pidemmällekin?

No ehkä tässä vähän karrikoin, mutta jos sana etä-äiti mainitaan, kyllä siinä monella karvat nousevat pystyyn. Mikä vika tässä äidissä on, kun ei asu lastensa kanssa? Sanaa etäisä taas ei ole olemassakaan, on vain isiä, eron jälkeenkin. Jos lapset ovat eron jälkeen esimerkiksi vuoroviikoin isänsä luona, niin tällöin äiti kehtaa jättää lapsensa ”jollekin toiselle” joka toiseksi viikoksi, vaikka se joku toinen onkin lasten toinen tasaveroinen vanhempi. Isä taas on oikein hyvä isä, jos eron jälkeen näkee joskus lapsiaan, vaikka sen joka toinen viikonloppu.

En tiedä, miten tämä asia muuttuisi, mutta tosiasia on, että eroja tapahtuu ja mahdolliset yhteiset lapset eivät voi asua samaan aikaan kahdessa paikassa. Joten he asuvat jommankumman luona kerrallaan. Miksi oletusarvo on, että se paikka on useimmiten äidin luona?

Etä-äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

11 vastausta artikkeliin “Mulle lapset, sulle tapaamisoikeus!”

  • Hulda sanoo:

    Aivan näin! Tiedän monta isää joille oikeudenmukainen ihminen soisi yksinhuoltajuuden milloin vain, koska lasten äiti on päästään sekaisin. Mutta ei. Viikonloppuisäksi käynyt käsky.

    Meillä taas tilanne on katollaan, koska huoltajuus on kyllä viikko-viikko, mutta puolisoni eli lasten isä maksaa näiden äidille silti elarit taulukon mukaan. Ja tämä oli lastenvalvojan vaatimus. Tasanpuolista ei siis ole, vaikka siltä näyttäisikin…

  • Sanni sanoo:

    Mahtavaa, että tästä aiheesta kirjoitat ja asiaa tuodaan enemmän esille koko ajan. Itse naisena koen tämän epätasa-arvon ihan järkyttäväksi. Miten isät jäävät täysin altavastaaviksi lapsiin liittyvissä asioissa. Muutosta kaivataan ja sitä, että asia on esillä yhä enemmän.

  • Vihanen sanoo:

    Ja eipä tuo että äiti olisi rappiolla tai kotiolot äidin luona ”epävakaat” tunnu paljon isän huoltajuuden saantia puoltavan, jos äiti ne lapset haluaa. Omassa lähipiirissä olen tämänkin kaltaisen tapauksen nähnyt! Äiti sai ne lapset vain siksi, että oli äiti! Vaikka lapsillä oli vaarana löytää äiti koulusta tullessaan lääketokkurassa tai ranteet auki vedettynä. Ihan normaalia lapsuutta siis luvassa ja isiä saa tavata joka toinen viikonloppu?

  • Harmaatasävyäonmontaa sanoo:

    Hohhoijaa. On se nyt kumma että tätä tasa-arvokorttia heilutellaan tässä asiassa yleistäen. Jos ero tulee kun lapsi on juuri täyttänyt yksi eikä mies ole päivääkään lasta hoitanut, niin eipä siinä puhuta vuoroasumisesta – paitsi sen ”täydellisen iskän” suusta (ja tietysti se uusi nainen on kuviossa mukana). Että ei siinä niin vain jaeta vanhemmuutta yhtäkkiä kun ei se ole onnistunut sovussakaan. Tasa-arvo harvoin leimahtaa erossa eikä vuoroasuminen todellakaan sovi kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Varmaan asenteet muuttuisivat jos lähi-isiä olisi enemmän, mutta en ole montaakaan isää tavannut joilla siihen olisi ollut rahkeita ja halua. Kun se pelkkä halu ei ihan riitä.

    • Muurikki sanoo:

      Minäpä tunnen hyvinkin monta isää, jotka pitävät lapsiaan vuoroviikoin tai ovat ihan jopa vallan yksinhuoltajia. Ja hyvin suoriutuvat. Yksi näistä sattuu olemaan oma mieheni, jolla lapset vuoroviikoin ja ilman ongelmia.

      Avioerolapsena ja vanhempien kiistakapulaksi päätyneenä sellaisena minua jurppii todella pahasti, että äiti saa vaikka vetää mukulaansa turpaan, huoltajuutta hän ei menetä. Jos lapsi haluaakin asua isänsä luona, sossun ämmät hankaliittavat asioita kaikin mahdollisin tavoin kuten esim.perustarpeiden rahoittamisesta kieltäytymällä. Kuljin kaksi talvea risoissa lenkkareissa koska ei ollu varaa ostaa toisia kenkiä, sossussa kun oltiin sitä mieltä että pitäis muuttaa äidin luo (koska äitini oli takavarikoinut minulta vaatteet, kengät ja muun omaisuuden kun muutin isän luokse). Että sullahan on kenkiä äitis luona, muuta sinne.

      Missä tässä on tasa-arvo? Ja MITEN lapsen etu toteutuu edes auttavasti, jos vanhempien kykyjä ja taitoja ei arvioida objektiivisesti, sukupuoleen katsomatta?!

  • Lähi-etä-puoliäiti sanoo:

    Itse olen sekä etä-että lähi-äiti, mutta äitipuolen asemassa olen joutunut seuraamaan tätä kuviota. Isä, joka on paljon hoitanut lapsiaan kelpaa lastenvalvojan mukaan ainoastaan viikonloppu isäksi. Surullista, mutta totta.

  • Neppari sanoo:

    Tätäpä on paljon meilläkin mietitty. Toinen lapsi käy koulua jos huvittaa, toiselle on hommattu adhd lääkitys psykologia tarpeeksi vaihtamalla kun aiemmat olivat sitä mieltä että lapsi on keskitasoa ikäänsä nähden, mutta äiti on vähän väsynyt.

    Vuodesta toiseen on juostu palavereissa joissa äiti lupaa YRITTÄÄ saada lapset nukkumaan ajoissa ja edes yrittää ruokkia niitä muullakin kuin kebabilla. On juoksutettu lapsia lääkäriin hoitamattoman atopian vuoksi sairaalakunnossa.

    Mikään ei muutu. Lupauksista huolimatta asiat vain pahenevat ja silti sosiaalitädit joka kerta toistavat samaa mantraa: Äiti nyt vielä yrittää. Tapaamisoikeus jokatoinen viikonloppu, koska muuten ei saisi elatusmaksuja samoissa määrin ja omat viihdereissut olisi pakko laittaa tauolle.

    Olen tätä läheltä seurannut nyt seitsemisen vuotta. Lopputulema on se, että ko isä ei jaksa enää yrittää. Ei ole vaikutusmahdollisuutta minkäänlaista, koulut ja hoitopaikat vaihtuvat isältä mitään kysymättä. Itkettää ja masentaa, nytkin katsellaan lasta, jolle adhd-lääkitys on aloitettu kun äiti ei pärjää. Lopputulemana se, että aiemmin vilkas mutta erittäin empaattinen lapsi roikottaa kissaa kurkusta ja nauraa päälle. Saa hallitsemattoman raivokohtauksen kysymyksestä miksi söit ilman lupaa siskopuolen keksit, hakkaa itseään kaikin voimin päähän ja huutaa että haluaa kuolla. On parissa viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen muuttunut täysin eri lapseksi.

    Ja kaikki tämä, kun äidistä ei oikeasti ole vanhemmaksi. Isän pitäisi voida todistaa olevansa hyvä vanhempi, mutta milläs todistat kun et saa lapsen kanssa olla?

  • Mummu sanoo:

    Hyvä artikkeli,täynnä asiaa.<Tunnen monia äitejä jotka lupaavat lapsille kivoja juttuja niinä viikonloppuina kun pitäisi mennä isälle.Eli haluavat eristää isän ja lapset toisistaan.Isällä ei ole mitään mahdollisuuksia kun lastenvalvojat mielellään uskovat äidin kakkapuheita isästä.Ei nähdä metsää puilta.Tässä asiassa ollaan todellakin paljon jäljessä kehityksestä.Hipan kengässä korjaamaan asia,näiden tuntemieni perheiden äidit myös vaativat isiä maksumieheksi kaikkeen mahdolliseen hömppään mutta lapsia isät eivät saisi tavata.Nousee karvat pystyyn kun tiedän ettei kakkapuheet pidä paikkaansa mutta parilla äidillä ei ole lainkaan varaa moittia entistä puolisoaan koska olivat syypäät eroon,parilla on uusia miehiä ollut muutama mutta etäisällä ei saisi olla yhtään kun äidin mielestä ei ole sopivaa vieraan naisen olla samassa tilassa kun lapset .

  • Ukko sanoo:

    Ennen kuin kirjoittaa kannattaisi tarkistaa mitkä ovat lastenvalvojan juridiset valtuudet, hän voi voi valtuuttaa vaan sen mistä vanhemmat yhdessä sopivat. Näin ollen jos järjestely ei toiselle sovi, voi asian viedä oikeuteen ja kumpi tahansa voi vaatia lähivanhemmuutta.

    • Yksin arjessa sanoo:

      Kiitos Ukko puolustuksesta!
      Minä loukkaannuin todella paljon sekä tuosta artikkelista että myös täällä kirjoittavista ihmisistä, jotka haukkuvat äitejä.
      On olemassa sekä isejä että äitejä, joille huoltajuuden antaminen ei ole oikein. Valitettavasti sitä tapahtuu.
      Mutta sitä varten on tuomioistuimet, teidän ei tarvitse haukkua ja lynkata ihmisiä täällä.
      Itse suosittelen sovittelu istuntoa, jossa pyritään oikeasti kuuntelemaan jokaista osapuolta.
      Oma yksinhuoltajuuteni on ollut raskas taival. Välillä yhteistyö on sujunut exän kanssa, välillä ei.
      Avioero on vaikea paikka kaikille osapuolille.
      Ja eron käsitteleminen vie eri ajan eri ihmisillä.
      Siihen liittyy myös vihaa ja varmaan myös välillä kostoa, molemmin puolin.
      Tämän takia tarvittaisiin enemmän tukea eroon ja sen käsittelyyn.
      Valitettavasti Suomessa on vielä vallalla se että vaikka isillä on nykyisin paljon paremmat mahdollisuudet ottaa isyyslomaa töistä, harva tekee sen.
      Osa isistä ei halua, osa äideistä ei halua ja osalle perheistä on suoraan kysymys toimeentulosta.
      Ja tällöin äiti on ollut lapsen kanssa enemmän kotona. Ja sitten kun tulee ero, äiti epäilee aivan luonnollisesti että pärjääkö isä.
      Itsekkin epäilin exän pärjäämistä aluksi, koska minä olin se pääasiallinen hoitaja ja yhdessä olomme aikana hän ei ollut kiinnostunut lasten hoitamisesta ja heidän kanssa olostaan.
      Mutta monesti tapaamiset alkavat onnistua pikkuhiljaa kun ;
      1) isät jaksavat rauhoitella hieman äitiä ja kertoa miten meni
      2) erosta kuluu aikaa ja tilanne ja tunteet tasoittivat
      3) molemmat saavat omilts läheisiltään neutraalia tukea
      Tässä tarvitaan molemminpuolista keskustelua, joustavuutta, avunantoa jne.
      Kiitos omalle exälle siitä että jaksoi olla kärsivällinen silloin alussa, kertoi tapaamisista ja miten ne menivät.

      Olkaa ihmiset armollisia toisillemme ! Älkää haukkuko ja arvostelko.

  • Epätasa-arvo sanoo:

    Tuo on kyllä täysin totta. Oman miehen kohdalla äidin piti olla mt-ongelmainen, juoppo, jonka luona hyvin epävarmat kotiolot ja silti tarvittiin _kaksi_ isää että saivat lasten lähihuoltajuuden ja äidille alkuun valvotut tapaamiset. Miehen eksällä lapsia siis edellisestäkin suhteesta ja miehen piti aivan tosissaan kutsua tämä eksäkin viranomaisten puheille, kun ei millään meinattu uskoa ettei se äiti ole missään kunnossa pitämään lapsia itsellään.

    Minun tullessa kuvioihin äiti oli jo sen verran kunnostautunut että saattoi pitää lasta luonaan vuoroviikoin. Joskin mies ei ollut antanut muuttaa tapaamissopimuksia, oli liian epäileväinen viranomaisten suhteen saisiko mitään aikaan jos äidillä menee elämä risaiseksi ja jos sopimukset olisivat vuoroviikoille äiti ei niistä luopuisi vaikka hänellä menisi kuinka huonosti.

    Ja onhan tuo järjestelmä ihan oikeasti kieroutunut. Jos tilanne olisi toisin päin, tuskin kukaan lastenvalvoja tai muu viranomainen huolehtisi sen juopon ja epävakaan isän mahdollisuuksista lastensa tapaamisiin. Mutta kun kyseessä on äiti, yritetään ihan aktiivisesti muutella sopimuksia aina kun on mahdollisuus, lähivanhemmalle puhutaan että pitäähän lapsen nyt äitiään nähdä, ollaan heti soittelemassa jos tapaamisten kanssa on jotain ongelmaa.

    Samaan aikaan lähipiiristä löytyy isä, joka ei ole nähnyt lapsiaan kohta kahteen vuoteen. Äiti ei anna. Isä täysin kunnollinen, käy töissä, osaa huolehtia itsestään ja lapsista, sekä tärkeintä: haluaa lapset luokseen. Mutta äiti ei tässä ole mukana. Alkuun vaikeutti tapaamisia parhaansa mukaan, kummasti järjestettiin harrastukset tapaamisten päälle, eikä isä kelvannut edes sinne viemään. Sitten se vain loppui. Nyt samat viranomaiset, jotka aktiivisesti huolehtivat juopon äidin tapaamisoikeudesta, levittelevät hätää kärsivälle isälle käsiään. ”Teidän pitää yhdessä sopia. Yritä saada homma toimimaan. Ei me voida juuri mitään tehdä.”
    Eikä kukaan ole edes huolehtinut että pitäisi sopimuksia päivittää. Tulisikohan muutosta asioihin jos isä muuttaisi sukupuolensa ja alkaisi äidiksi? Tämä tuntemani isä alkaa olla siihen ihan valmis.