Usein uusperhettä rassaa tunne siitä, että lasten biologinen äiti on hankala. Hän omii lapset tai on ihme niuho. Sen ajatuksen takana voi olla monenlaisia tunteita, ja joskus tietysti asia näin onkin. Tässä puheenvuorossa on erilainen uusperheen äidin avautuminen.

Äitipuoli kertoo, että aina kyse ei ole siitä, että biologinen äiti on vieraannuttaja, itsekäs tai kaheli. Joskus lasten biologinen isä ei ole mikään huippuisi, ja eksän käytös johtuu siitä:

”Tälläkin palstalla on ollut paljon puhetta siitä kuinka exä omii lapset eikä (useimmiten) isä saa tavata lapsiaan edes sopimuksien mukaan. Vähän erilainen näkökulma asiaan…

Oman lapseni isä ilmoitti eron jälkeen ettei halua tavata lasta, ja se oli aika kova paikka sekä lapselle että itselle. Aikaa kului ja tapasin eronneen miehen. Me tapailimme ja lopulta muutimme yhteen.

Uudella miehelläni on exä, joka on tehnyt kaikkensa ettei lapset tapaisi isäänsä. Hän toimi näin ajattelemattomuuttaan tai ilkeyttään…tai näin ainakin luulin alkuun.

Lapset olivat heidän eronsa jälkeen alakoululaisia ja kovasti asiaa alkuun hämmästelin: Äiti lähti toisen miehen matkaan ja vei lapset mennessään, eikä anna isän tavata!!


Ylin kuva Michal Parzuchowski.

Tämä nykyinen puolisoni on oikeasti ihana ihminen, rakastava ja muita huomioiva. Lapset ovat hänelle tärkeitä ja rakkaita ja hän myös osoittaa sen. Nykyään ymmärrän kuitenkin syyn sille, miksi lasten tapaamiset on olleet vaikeita.

Ei isä ole mitenkään ’vaaraksi’ lapsilleen, mutta hän ei vaan ymmärrä miten lasten kanssa ollaan. Lapset kun eivät ole pieniä aikuisia…

Me ollaan paljon keskusteltu elokuvien ikärajoista, säännöllisestä ruokailusta ja ylipäätään säännöllisestä vuorokausirytmistä. Sekä siitä, että olivatpa lapset miten eteviä, taitavia, lahjakkaita, fiksuja jne. tahansa, he tarvitsevat kuitenkin aikuisen. Aikuisen, pelkkä kaveri ei riitä!

Lapset ovat hyvätapaisia, kohteliaita ja tunnollisia. He varmasti kyllä pärjäävät, ei siinä mitään. Mutta ikävä myöntää, että jos olen itse pois vaikka viikonloppuna, joudun antamaan isän lisäksi myös omalle, kotona asuvalle nuorelleni ohjeet eläinten hoitoon, syömiseen ym., ihan kuin hän olisi yksin kotona.

Nuorempia lapsia edes uskaltaisi jättää miehen vastuulle. En vaan luota että mies hoitaa asiat. Enkä usko että hän on ainoa tällainen isä… Varmasti paljon eroisiä, joilla vaan vanhemmuus jäänyt aika ohueksi jo alusta asti.”

Nimim. Äitipuoli tai jotain sinnepäin

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “”Lasten biologinen äiti ei ollutkaan vieraannuttaja, vaan oikeassa””

  • ei luottoa harmi homma sanoo:

    Juuri tämä! Omien lasten isä (ex-mies) ei ole koskaan ollut innokas isä ja halukas osallistumaan lasten hoitoon ja kasvatukseen. Muuten mukava ja kiltti mies, mutta ei tosiaan vaan ymmärrä lapsia eikä esim. Tajua miten tarkkaan pienempiä pitää vahtia ettei mitään satu. Itsekin joskus myönsi kun vielä yhdessä oltiin, että just ja just selviää välttämättömimmistä jutuista. Nyt kun on erottu niin joka kerta hirvittää laittaa lapsia sinne, kun näiden juttujen takia itse stressaan paljon lasten puolesta.

  • Khgggg sanoo:

    Juu näin se joskus on. Ilman lämmintä ruokaa etän luona. Vino hymy kasvoilla jos kuvaa ikävää asiaa..

  • Turo sanoo:

    Jos kuvailu isästä on paikkansa pitävä, niin tulee mieleen, että hänellä on ehkäpä jonkinlainen neuropsykiatrinen häiriö. Jotain autismin kirjon häiriötä.

  • Nimetön sanoo:

    Hei
    Voitte lopettaa näiden viestien lähettämisen minulle.Kiitos.

    Kaarina Kero

  • Äiti on vähän turhautunut sanoo:

    Me ei olla edes eroperhe ja homma on tuollaista…
    Ei muista vaipan vaihtoja, ei näe mitä ympärillä tapahtuu, haaveeksi jää edes tarkoituksenmukainen lasten pukeminen, siististä puhumattakaan.
    Ja turha tulla sanomaan etten anna tehdä omalla tavallaan. Ei vaan ole hyvä juttu vilustua ulkona, että iho palaa rikki kun vaippaa ei ole vaihdettu, että 2vee kiipeilee tuolilla kirjahyllyyn. Kolmen tunnin poissaolo kotoa ja siivoan koko seuraavan päivän, kolme lasta sotkee paljon jos kukaan ei katso perään. Vaikka jättäisin siivoamatta, ne on siivoamatta ens viikollakin.

  • Antaa Olla sanoo:

    Omalla kohdalla on niin, ettei miehen lapsi saa tulla meille, koska meillä on säännöt ja äidin luona saa tehdä mitä haluaa. Lapsi ahdistuu kun joutuu noudattamaan meidän perheen sääntöjä, jotka on kuitenkin aivan tavallisia eli peliaika, kotityöt, kotiintuloajat ja normaalit käytöstavat. Äiti antaa 10-vuotiaan päättää ettei tarvi tulla isäänsä tapaamaan. Lapsi ei kuitenkaan ymmärrä päätöksensä pikäaikaisvaikutuksia omaan elämäänsa.

    Oliskohan mahdollista, jos lapsen olis pakko, vaikka ei haluaa, niin hän ehkä saattaisi tottua olemaan meilläkin? Alun hankaluuksista huolimatta.

  • Äiti ja lapset sanoo:

    Niin tuttua. Erosin miehestäni kun hänellä oli suhde nyxään. Noh, asia selvä ja itkut itketty. Nyt en anna lapsia kun tarkkaan harkiten ja sitten kuulenkin mikä narsistinen äiti olen ja hallitsen lapsia tällä tavalla. Nyxä ei ymmärrä siis ollenkaan vaikka hälläkin monta lasta, tosin isoja jo…
    Lapset nyt 3 ja 4 v, erosta ,2 jotta ja kaikki oli näin jo alussa…lapsilla ei ole nukkumisaikoja, klo 24 kuulen puhelimessa (pakko tehdä varmistusta lotto onko lapset hengissä) 3 vuotiaan väsyneen ikävä itkun.. saavat juosta pihalla kaiteella josta pudotus 3m, aita poistettu, syöminen pelkkää karkkia… Kylvyssä ammeessa ilman valvontaa, kyllähän ne pärjää, ei ne mitään huku, autossa ei turvavöitä, isän rekkatyömaalla voivat juosta miten vaan…
    Että näin, en anna koska itse olen kuin tulisilla hiilillä koko ajan. Plus isä käyttää liikaa Alkoa, mutta hän on kuulemma hyvä ja lämmin isä vaikka kuudfn viinapullon jälkeen… Juuh, niinhän me kaikki olisimme, mutta onko se nyt ihan oikein?
    Olen hullu jos antaisin lapset sinne, enhän jättänyt niitä koskaan edes silloin kun yhdessä oltiin, miksi nytkään kun se on vielä harvinaisempaa. Onneksi isää ei edes kiinnosta, siksi näistä sanominenkin on turhaa. Muutama tunti kerrallaan kun teinilapselle antaisi vahtivuoron… Pahempaa…kun ei jättäisi vahtia paikalle ollenkaan… Voi kun se nyxäkin ymmärtäisi tämän, joskus hän on ymmärtänytkin ehkä vähän, tuskin omiaan jättäisi sille miehelle, mutta kun rakkaus on niin sokeaa, että pian se unohtuu kuinka näitä asioita aikuinen oikeasti hoitaa, eikä vain leikisti.

  • Just Me sanoo:

    On eri asia osata hoitaa asioita ja osata hoitaa asioita äidin tavalla.

    Minä oisin sanoa omasta miehestä samalla tavalla. Ei hoida lapsia samalla tavalla kuin minä ja tietyissä asioissa se korpraali aina välillä.

    Silti, hän halusi olla lasten kanssa kotona hoitovapaalla hetken. Hengissä molemmat on edelleen. Ei ollut samanlaista koti-isyyttä kuin minun kotiäitiys, mutta pärjäsi ihan hyvin kuitenkin. Kyse on siis myös äidin standardeista ja miten korkealle ne asettaa.

  • Janna sanoo:

    Mahtavaa, että tästä tabusta yritetään saada aikaan keskustelua, mutta olen varma että tästä nousee haloo. Miten se on niin vaikea ymmärtää: jos isä ei ole ollut ollenkaan isä liiton aikana, ei hän sellaiseksi muutu eron myötä. Ja sitten pitäisi esim. vauva tai taapero jättää täysin kyvyttömälle ”hoitajalle”, koska lapsi hänen siemenestään alkunsa sai ja koska hänellä on oikeus. Sitä pakkotilanteen luomaa pelkoa lapsen turvallisuuden puolesta ei voi ymmärtää ellei ole kokenut. Valvottuja tapaamisia kun ei noilla perustein saa.

    • Äippä sanoo:

      Juuri näin! Jos ei ole avioliitonkaan aikana uskaltanut jättää niin miten sitä voisi luottaa sen jälkeenkään? Lapsen lääkkeet jatkuvasti antamatta, hammaspesut jää tekemättä, ruokavaliosta viis veisataan allergioiden takia. En voi ymmärtää! Uusi nyksä vaan beesaa sen aikaa kun laput silmillä. Lapsesta en kuule mitään edes lomien aikana vaikka päävastuu mulla. Tulisilla hiilillä aina kun lapsi siellä että palaako hengissä ja missä kunnossa ja onko vietävä heti lääkäriin sillä isähän ei vie. Niin väsynyt tähän!

  • Niin totta sanoo:

    Juurikin näin. Ei mitään käsitystä uni- tai ruokarytmistä, eikä välittänytkään ”lapsihan joustaa”. Valvonnan puute pienemmillekin, se on riittävää jos kukaan ei oo kuollu… Liian rajuja vauhteja keinuissa, voltteja päälleen tai niskoilleen, kun isän arviointikyky ei ihan kohdillaan. Kaikki ei kerta kaikkiaan ole kykeneviä ottamaan lasta vastuulleen ilman, että siinä vaarannetaan lapsen turvallisuus fyysisesti tai turvallisuuden kokemus henkisesti. Ja ps. jos olisi halunnut vanhemman turvallisen hoivasuhteen lapseen luoda, siihen olisi ollut täysi mahdollisuus.

  • Ei ymmärrä sanoo:

    Voi jestas, on olemassa valvottuja tapaamisia, jos syystä tai toisesta ei lapsia voi vanhemman seuraan yksin jättää, on lapsen oikeus saada tutustua vanhempaansa!!!!

    • Että silleen sanoo:

      Valvottuja tapaamisia ei järjestetä sen perusteella että lapsi kukkuu vielä keskiyöllä hereillä tai pelaa tuntikausia tai syö pelkkää karkkia ollessaan tämän toisen vanhemman luona. Rajat on oltava ja oli lapsi kummalla vanhemmalla vaan niin ei se lapsi voi silti elää pellossa. Se on tämän avauksen takana.

  • Enpä tiedä sanoo:

    En oikein näe mitään vieraannuttaminen oikeuttavaa tekijää tekstissä. Joo, mies ei osaa olla lasten kanssa mutta olisiko hän oppinut jos oikeasti olisi annettu mahdollisuus? Osaisiko hän hoitaa asiat jos olisi ollut pakko? Niinpä, sitä on vaikea jälkikäteen sanoa. Silti oli se isä sitten sottapytty tai muuten käsin niiden lasten kanssa muttei oikeasti vaarallinen tai pahantahtoinen, niin lapsien oikeus isäänsä silti pysyy ihan samana.

    Lähinnä tekstistä saa kuvan ettei mies ole ikinä todellista mahdollisuutta saanut olla isä ja saanut olla vastuussa. Tai ehkä pikemminkin joutunut, hänen ei ole ollut pakko, tarpeeksi kun on sluipannut niin muut ovat hoitaneet. Jopa ne lapset. Mutta kyllä sellainenkin ihminen oppii kun on pakko.

    • Aloittaja sanoo:

      Lasten isä, eli nykyinen elämänkumppanin on juurikin sellainen että jos jostain pääsee riman ali niin hän tekee sen.
      Hän suunnittelee ja lupaa mutta unohtaa /unohtuu…
      Ei vaan osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa asioita..
      Oppisi kyllä jos haluaisi.
      Hän jättää paljon vastuuta asioista vanhimmalle lapselle.. Mikä ei sekään ole ihan oikein lasta kohtaan.
      Mutta joka asiassa on kaksi puolta ja vaikka emme juurikaan ole väleissä lasten äidin kanssa… Ymmärrän varsin hyvin hänen huolensa… Ei pelkästään se ettei asioita hoideta hänen tavallaan vaan se ettei niitä hoideta.