”Lasten biologinen äiti ei ollutkaan vieraannuttaja, vaan oikeassa”
Usein uusperhettä rassaa tunne siitä, että lasten biologinen äiti on hankala. Hän omii lapset tai on ihme niuho. Sen ajatuksen takana voi olla monenlaisia tunteita, ja joskus tietysti asia näin onkin. Tässä puheenvuorossa on erilainen uusperheen äidin avautuminen.
Äitipuoli kertoo, että aina kyse ei ole siitä, että biologinen äiti on vieraannuttaja, itsekäs tai kaheli. Joskus lasten biologinen isä ei ole mikään huippuisi, ja eksän käytös johtuu siitä:
”Tälläkin palstalla on ollut paljon puhetta siitä kuinka exä omii lapset eikä (useimmiten) isä saa tavata lapsiaan edes sopimuksien mukaan. Vähän erilainen näkökulma asiaan…
Oman lapseni isä ilmoitti eron jälkeen ettei halua tavata lasta, ja se oli aika kova paikka sekä lapselle että itselle. Aikaa kului ja tapasin eronneen miehen. Me tapailimme ja lopulta muutimme yhteen.
Uudella miehelläni on exä, joka on tehnyt kaikkensa ettei lapset tapaisi isäänsä. Hän toimi näin ajattelemattomuuttaan tai ilkeyttään…tai näin ainakin luulin alkuun.
Lapset olivat heidän eronsa jälkeen alakoululaisia ja kovasti asiaa alkuun hämmästelin: Äiti lähti toisen miehen matkaan ja vei lapset mennessään, eikä anna isän tavata!!
Ylin kuva Michal Parzuchowski.
Tämä nykyinen puolisoni on oikeasti ihana ihminen, rakastava ja muita huomioiva. Lapset ovat hänelle tärkeitä ja rakkaita ja hän myös osoittaa sen. Nykyään ymmärrän kuitenkin syyn sille, miksi lasten tapaamiset on olleet vaikeita.
Ei isä ole mitenkään ’vaaraksi’ lapsilleen, mutta hän ei vaan ymmärrä miten lasten kanssa ollaan. Lapset kun eivät ole pieniä aikuisia…
Me ollaan paljon keskusteltu elokuvien ikärajoista, säännöllisestä ruokailusta ja ylipäätään säännöllisestä vuorokausirytmistä. Sekä siitä, että olivatpa lapset miten eteviä, taitavia, lahjakkaita, fiksuja jne. tahansa, he tarvitsevat kuitenkin aikuisen. Aikuisen, pelkkä kaveri ei riitä!
Lapset ovat hyvätapaisia, kohteliaita ja tunnollisia. He varmasti kyllä pärjäävät, ei siinä mitään. Mutta ikävä myöntää, että jos olen itse pois vaikka viikonloppuna, joudun antamaan isän lisäksi myös omalle, kotona asuvalle nuorelleni ohjeet eläinten hoitoon, syömiseen ym., ihan kuin hän olisi yksin kotona.
Nuorempia lapsia edes uskaltaisi jättää miehen vastuulle. En vaan luota että mies hoitaa asiat. Enkä usko että hän on ainoa tällainen isä… Varmasti paljon eroisiä, joilla vaan vanhemmuus jäänyt aika ohueksi jo alusta asti.”
Nimim. Äitipuoli tai jotain sinnepäin
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tässä htvin yleinen syy, siis aivan naulan kantaan. Sitten moni näistä isistä ei kuitenkaan tätä ymmärrä, valitettavasti saatika ole valmis asialle muuta tekemään kuin valittamaan kohtalostaan.
Harvoin kai isäksi tullaan vastoin omaa tahtoa. On vaan sellaisia perheitä, joissa ei kasvateta vastuuseen ja toimeliaisuuteen, vaan omissa mieliteoissa lilluminen on ok. Nämä ihmiset ovat usein hyväntuulisia ja sosiaalisesti mukavan oloisia. Pidemmän päälle sitten huomaa, että pitkäjänteisyyttä ja vastuunkantoa on minimaalisesti. Ja hymy hyytyy, kun hupi loppuu. Lapset ovat ihania ja hauskoja, mutta heihin sisältyy voimakkaasti aikuisen vastuunkantoa. Tällaisia ominaisuuksia ei ole nykyään kovin monessa.
Tämäpä. Lasten isästä tuli yhtäkkiä teini. Ei mitään vastuun kantoa omista jälkeläisistään. Teki ja meni minne oma napa osoitti. Hänen silloinen nyxänsä ja nykyinen exä on edelleen minun ja lasten elämässä mukana sillä hän kasvatti meidän lapset koska isä ihmisestä ei siihen ollut. Kiitollinen ikuisesti tälle ihanalle äitipuolelle. Nykyään lapset eivät halua isäänsä tavata kun isä ei heidän kanssaan osaa millään tavalla olla. Vaikka lapset jo teinejä myöskin. Jos joskus lapset itse haluavat isänsä nähdä minulla ei ole mitään sitä vastaan. Tuskin haluavat kun ei ole isä liiemmin yhteydessä jälkipolveensa.
Olen nähnyt tällaisia ihan ydinperheeseen kuuluvia täysin osaamattomia isiä läheltä ja se on pelottavaa. Se myös yleensä on isän oma valinta. Minun entinen puolisoni, lasten isä, opetteli lasten hoitamisen alusta asti ja myös ymmärsi ihan maalaisjärjellä suojella ja vahtia pieniä. Kun erosimme, oli selvää että lapset ovat vanhemmillaan vuoroviikoin. Lapset voivat tarvita äitiä imetyksen ajan, mutta sen jälkeen ei mielestäni pitäisi olla väliä, hoitaako heitä isä vai äiti. Hyvä vanhemmuus on työlästä, sen tietää jokainen. Useimmiten vanhempi voi itse valita, haluaako yrittää olla hyvä vanhempi. Onkohan moni tullut vanhemmaksi vasten tahtoaan kun ei lasten hoitaminen onnistu? Tai ehkä ei vaan ymmärtänyt miten paljon vaivaa joutuu näkemään ja miten pitää itse kasvaa oikeasti aikuiseksi kun saa omia lapsia.